Sijoitus­instrumentit osake­yhtiön kirjan­pidossa ja verotuksessa

Tässä artikkelissa käsitellään sijoitusinstrumentin omaisuuslajin määräytymistä ja merkitystä suomalaisen tilinpäätöskäytännön (FAS) mukaisessa kirjanpidossa sekä elinkeinotulon verotuksessa.
Erilaisten sijoitusinstrumenttien kirjo on laajentunut viime vuosikymmenten aikana merkittävästi. Historian valossa tavanomaisten sijoitusinstrumenttien, kuten (pörssi)osakkeiden, sijoitusrahasto-osuuksien ja joukkovelkakirjojalainojen rinnalle on markkinoille tullut monenlaisia sijoitusinstrumentteja erilaisilla riski- ja tuottoprofiileilla. Viime aikoina ovat yleistyneet muun muassa erilaiset strukturoidut tuotteet, jalometallisijoitukset, virtuaalivaluuttasijoitukset ja ETF:t (Exchange Traded Fund).

Sijoitusinstrumenttien omaisuuslaji vaikuttaa niin kirjanpidossa kuin verotuksessakin esimerkiksi myyntivoittojen ja -tappioiden sekä arvonmuutosten käsittelyyn. Omaisuuslajin tunnistaminen sijoitusinstrumenteille onkin edellytys oikean kirjanpito- ja verokohtelun selvittämiseksi.
Sijoitusinstrumentit luokitellaan kirjanpidossa kirjanpidollisen sääntelyn perusteella ja verotuksessa verotuksellisen sääntelyn perusteella. Tämän takia kirjanpidon omaisuuslajista ei aina ole mahdollista suoraan päätellä omaisuuslajia verotuksessa, sillä lait ovat vahvasta käytännön liitännäisyydestään huolimatta lähtökohtaisesti itsenäisiä.
Tässä artikkelissa ei käsitellä kiinteistösijoituksia eikä sijoittamista asunto-osakkeisiin.

Sijoitusten omaisuuslajit kirjanpidossa

Kirjanpitolaissa omaisuus jaotellaan pysyviin vastaaviin ja vaihtuviin vastaaviin perustuen hyödykkeen aiottuun käyttöön. Sijoitusinstrumentteja voi sisältyä pysyvien vastaavien sijoituksiin sekä vaihtuvien vastaavien vaihto-omaisuuteen ja rahoitusomaisuuteen.

Pysyvien vastaavien sijoituksiin kirjataan useampana kuin yhtenä tilikautena tuloa tuottavat sijoitusinstrumentit, esimerkiksi osuudet saman konsernin yrityksissä ja omistusyhteysyrityksissä sekä pitkäaikaisiksi tarkoitetut sijoitukset muihin arvopapereihin.

Vaihtuvien vastaavien vaihto-omaisuuteen kuuluvat myyntitarkoituksessa hankitut sijoitusinstrumentit, esimerkiksi aktiivista ja suunnitelmallista arvopaperikauppaa harjoittavan yhtiön arvopaperit riippumatta siitä, onko kyse yhtiön pää- vai sivutoiminnasta.

Sijoitusinstrumentteja voi kuulua myös vaihtuvien vastaavien rahoitusomaisuuteen, jos esimerkiksi kassareserviä on väliaikaisesti sijoitettu arvopapereihin. Pääsääntöisesti sijoitusinstrumentit voivat kuulua rahoitusomaisuuteen vain rajoitetun ajan, ja pidempään omistetut alun perin rahoitusomaisuuteen kirjatut arvopaperit ja muut sijoitusinstrumentit tulisi siirtää pysyviin vastaaviin. Jotta kassavaroiksi tarkoitettujen arvopapereiden voitaisiin katsoa kuuluvan rahoitusomaisuuteen pidempiaikaisesti, tulisi kyse olla vähäriskisiksi katsottavista sijoituksista.

Sijoitusinstrumentteja voi sisältyä pysyvien vastaavien sijoituksiin sekä vaihtuvien vastaavien vaihto-omaisuuteen ja rahoitusomaisuuteen.

Sijoitusten omaisuuslajin merkitys kirjanpidossa

Sijoitusinstrumentin omaisuuslaji kirjanpidossa määrittää, miten sijoitukset käsitellään, esitetään ja arvostetaan tilinpäätöksessä. Sijoitusinstrumentin omaisuuslajin määrittäminen kirjanpidossa vaikuttaa muun muassa tuottojen kirjaamistapaan sekä arvonmääritykseen tilinpäätöstä laadittaessa.
Esimerkiksi pysyvien vastaavien sijoitusten arvonalentumiset tulee kulukirjata, mikäli kyseessä on pysyvä arvonalentuminen. Mikäli kyseessä ei kuitenkaan ole pysyvä arvonalentuminen, voi sijoituksen halutessaan kirjata taseeseen pysyviin vastaaviin kuuluvien arvopapereiden osalta myös alkuperäiseen hankintamenoon tai sitä alempaan todennäköiseen käypään markkinahintaan.
Vaihto-omaisuuteen kuuluvat sijoitukset arvostetaan pääsääntöisesti alimman arvon periaatteen mukaisesti. Jos vaihto-omaisuuden todennäköinen hankintameno tai luovutushinta on tilikauden päättyessä alkuperäistä hankintamenoa alhaisempi, on erotus kirjattava kuluksi. Arvonmuutos kirjataan tulosvaikutteisesti varastonmuutoksen kautta.

Rahoitusomaisuuteen kuuluvien sijoitusinstrumenttien arvonalentuminen kirjataan tilinpäätöshetkellä rahoituskuluksi. Nämä sijoitukset merkitään taseeseen lähtökohtaisesti alimpaan arvoonsa, eli hankintamenon suuruisina tai sitä alempaan todennäköiseen käypään markkinahintaan.
Poikkeuksen yllä mainittuihin aiheuttaa rahoitusvälineiden osalta kirjanpitolain 5 luvun 2 a §:n mukaisen rahoitusvälineen käypään arvoon arvostamisen soveltaminen. Tällaisessa merkitsemisessä ja esittämisessä tilinpäätöksessä noudatetaan kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja soveltuvin osin.

Sijoitusten omaisuuslajit verotuksessa

Kirjanpitoa tekevän on syytä tuntea myös verotuksen omaisuuslajit ja niihin liittyvä verolainsäädäntö, jotta erityisesti yhtiön veroilmoitukset tulevat oikein laadituiksi. Sijoitusinstrumentin omaisuuslaji verotuksessa, ja siten verokohtelu, määritellään sijoitusinstrumentin käyttötarkoituksen perusteella.

Sijoitusinstrumentit voivat lähtökohtaisesti kuulua mihin tahansa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) omaisuuslajiin. EVL:n mukaiset omaisuuslajit ovat rahoitusomaisuus, vaihto-omaisuus, sijoitusomaisuus, käyttöomaisuus sekä muun omaisuuden omaisuuslaji. Koska sijoitusomaisuutta voi olla vain raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksilla, ei tätä omaisuuslajia käsitellä tässä artikkelissa. Osakeyhtiöillä ei ole enää vuodesta 2020 alkaen voinut olla muun toiminnan tulolähdettä (”TVL-tulolähde”) tulolähdejaon poistumisen seurauksena lukuun ottamatta tuloverosta vapautettuja osakeyhtiöitä sekä keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä ja asunto-osakeyhtiötä. Tästä syystä myös TVL-tulolähteen käsittely on jätetty tämän artikkelin ulkopuolelle.

Rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset ja muut rahoitusvarat. Osakeyhtiön rahoitusomaisuuteen voi kuulua erilaisia sijoitusinstrumentteja, joihin esimerkiksi kassareserviä on väliaikaisesti sijoitettu. Kapitalisaatiosopimusta pidetään verotuksessa lähtökohtaisesti rahoitusomaisuutena.

Vaihto-omaisuutta ovat myytäväksi tarkoitetut hyödykkeet, ja siten tähän omaisuuslajiin kuuluvat esimerkiksi aktiivista ja suunnitelmallista arvopaperikauppaa pää- tai sivutoimisesti harjoittavan yhtiön myyntitarkoituksessa hankkimat pörssiosakkeet. Vaihto-omaisuutta ovat myös muut kaupankäyntitarkoituksessa hankitut sijoitusinstrumentit, kuten virtuaalivaluutat, johdannaiset tai kulta. Kirjanpidossa vaihto-omaisuutena käsitelty omaisuus katsotaan pääsääntöisesti myös verotuksessa vaihto-omaisuudeksi.

Käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut varat, kuten tytär- ja sisaryhtiöosakkeet sekä strategiset omistukset. Myös osakkuus- ja intressiyhtiöiden osakkeet kuuluvat käyttöomaisuuteen, kun kyseessä on omistajayhtiön toimintaa palveleva omistus eikä passiivinen sijoitus. Puhtaasti myyntitarkoituksessa hankitut sijoitusinstrumentit eivät voine kuulua sijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön käyttöomaisuuteen.

Muuta omaisuutta ovat sellaiset sijoitukset, jotka eivät kuulu osakeyhtiössä mihinkään edellä mainituista omaisuuslajeista. Tällaisia ovat esimerkiksi sijoitukset, joiden ei katsota palvelevan yhtiön elinkeinotoimintaa, kuten pitkäaikaiset passiiviset sijoitukset pörssiosakkeisiin.

Sijoitusinstrumentin omaisuuslaji kirjanpidossa määrittää, miten sijoitukset käsitellään, esitetään ja arvostetaan tilinpäätöksessä.

Sijoitusten omaisuuslajin merkitys verotuksessa

Sijoitusinstrumentin käsittely verotuksessa määräytyy pääasiallisesti sen perusteella, mihin omaisuuslajiin se kuuluu. Omaisuuslaji vaikuttaa erityisesti sijoitusten luovutusvoittojen ja -tappioiden sekä arvonmuutosten verokohteluun. Kirjanpidossa arvopaperin käyvän arvon ja kirjanpitoarvon välinen ero kirjataan kuluksi lähtökohtaisesti aina, kun arvopaperin käypä arvo on kirjanpitoarvoa alhaisempi. Verotuksessa sijoitusinstrumenttien arvonalenemiset ovat sen sijaan varsin rajatusti vähennyskelpoisia.

Verotuksessa arvonalennuskirjaus on pääsääntöisesti vähennyskelpoinen kirjanpidon kulukirjauksen kanssa samanaikaisesti vain vaihto-omaisuuden osalta. Rahoitusomaisuuteen ja elinkeinotoiminnan muuhun omaisuuteen kuuluvien sijoitusten osalta arvonalentumisen vähennyskelpoisuus edellyttää luovutusta tai lopullista arvonmenetystä. Muun omaisuuden tappioiden vähennyskelpoisuutta on lisäksi rajattu liikeosakkeiden ja henkilöyhtiön yhtiöosuuksien luovutustappioiden osalta.

Käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden osalta arvonalennus huomioidaan verotuksessa luovutuksen tai lopullisen arvonmenetyksen yhteydessä, kunhan kyseessä ei ole verovapaasti luovutettavissa oleva käyttöomaisuusosake (EVL 6 b §). Käyttöomaisuuteen kuuluvan muun arvopaperin kuin osakkeen osalta voidaan arvonalennus ottaa huomioon verotuksessa vähennyskelpoisena poistona verovuosittain, mikäli verovelvollinen osoittaa, että arvopaperin käypä arvo on olennaisesti verotuksessa poistamatonta hankintamenoa alempi. Käytännössä tällaisen poiston tekeminen on kuitenkin harvinaista.

Sijoitusinstrumentit voivat lähtökohtaisesti kuulua mihin tahansa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain omaisuuslajiin.

Kirjanpidon valintojen vaikutuksista verotukseen ja omaisuuslajien merkitykseen

Tietyissä tilanteissa luonteeltaan rahoitusvälineisiin kuuluvien sijoitusinstrumenttien arvonmuutokset voivat olla verotuksessa omaisuuslajista riippumatta veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa. Merkittävä, joskin käytännössä erityisesti pk-yrityksissä varsin harvoin sovellettu, kirjanpidossa tehtävä verotukseen vaikuttava valinta on päätös soveltaa kirjanpitolain 5 luvun 2 a §:n mukaista rahoitusvälineen merkitsemistä käypään arvoon. Rahoitusvälineitä ovat sijoituspalvelulaissa tarkoitetut rahoitusvälineet, esimerkiksi osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet ja erilaiset johdannaiset.
KPL 5:2 a §:ää voivat teoriassa soveltaa kaikenkokoiset osakeyhtiöt. Rahoitusvälineen arvonmuutokset kirjataan KPL 5:2 a §:ää sovellettaessa pääsääntöisesti tilikauden tuotoksi tai kuluksi tuloslaskelmaan tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien niin vaatiessa taseeseen omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Tulosvaikutteisesti voidaan kirjata esimerkiksi kaupankäyntitarkoituksessa hankittujen rahoitusvälineiden arvonmuutokset. Käypään arvoon ei voida kuitenkaan arvostaa rahoitusvälineistä esimerkiksi tytär- ja omistusyhteysyrityksen osakkeita.

Jos yhtiö on tehnyt kirjanpidossaan päätöksen soveltaa KPL 5:2 a §:n mukaista rahoitusvälineen merkitsemistä käypään arvoon, ovat tulosvaikutteisesti kirjatut rahoitusvälineiden arvonnousut tai -laskut veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa. Elinkeinoverolain mukaan veronalaisia tuloja ovat kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä kirjanpitolain 5:2 a §:n nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut. Vastaavasti vähennyskelpoisia kuluja ovat tuloslaskelmaan kuluiksi merkityt arvonlaskut. Jaksotuksen osalta on säädetty, että nämä arvonnousut ovat sen verovuoden veronalaista tuloa ja arvonlaskut sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jonka aikana ne on merkitty tuloslaskelmaan tuotoiksi ja kuluiksi. Lisäksi tällaisten rahoitusvälineitä olevien sijoitusten verotuksessa poistamatta olevana hankintamenona pidetään omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa lisättynä tai vähennettynä edellä tarkoitetuilla verotuksessa tuotoiksi tai kuluiksi luetuilla määrillä.

KPL 5:2 a §:n mukaisesti tulosvaikutteisesti käypään arvoon arvostettujen rahoitusvälineiden arvonnousut ja -laskut ovat veronalaisia ja vähennyskelpoisia rahoitusvälineen verotuksen omaisuuslajista riippumatta. Elinkeinoverolaissa kuitenkin todetaan, että verotuksessa huomioidaan arvonnousut ja -laskut vain kaupankäyntitarkoituksessa pidettyjen rahoitusvälineiden osalta, joita harvemmin kuuluu esimerkiksi osakeyhtiön käyttöomaisuuteen. Joka tapauksessa KPL 5:2 a §:n soveltaminen johtaa käytännössä siihen, ettei tulosvaikutteisesti käypään arvoon arvostettujen rahoitusvälineiden verotuksen omaisuuslajilla ole vastaavaa merkitystä kuin silloin, kun KPL 5:2 a §:ää ei ole valittu sovellettavaksi. Käypään arvoon kirjanpidossa KPL 5:2 a §:n nojalla kirjattujen rahoitusvälineiden arvonmuutosten verokäsittelyn määrää EVL 5.1.8 §:n ja 8.1.2 a §:n mukaisesti luonne kaupankäyntitarkoituksessa pidettynä tulosvaikutteisesti käypään arvoon arvostettuna rahoitusvälineenä, eikä niinkään rahoitusvälineen omaisuuslaji verotuksessa.