Millä menetelmällä sopu riitaan?

Yrittäjäkumppanuksilla on osakassopimus yhteisyrityksensä hallinnoinnista, päätöksenteosta, osakkeiden luovuttamisesta ja muista osakkaiden tärkeinä pitämistä asioista. Yhtiön liikevaihto on lähtenyt hyvään kasvuun, mutta nyt näyttää huonommalta. Toimitusjohtajaosakas on aikaansaapaa tyyppiä ja menisi eteenpäin rohkeammin kuin muut osakkaat. Muiden mielestä hän painottaa omia intressejään ohi yhtiön etujen.

Osakkaat ovat riitaantuneet siitä, onko osakassopimusta noudatettu ja miten olisi jatkettava. Riita haittaa jo liiketoimintaa. Osakassopimuksessa on riidanratkaisulauseke, mutta se tuntuu epäselvältä: ”Erimielisyydet ratkaistaan neuvotteluin, mutta ellei erimielisyyttä sovita, osapuolet voivat niin halutessaan viedä asian välitysoikeuteen. Selvän saatavan saa viedä perittäväksi yleiseen tuomioistuimeen.”

Siteerattu kuvitteellinen riidanratkaisulauseke ei juuri auta etenemispolun löytämisessä. Erimielisyyden saisi jo siitä, milloin on neuvoteltu tarpeeksi, ennen kuin voi siirtyä muuhun menettelyyn. Ja onko tuo oikeastaan ylipäätään välityslauseke? Mihin juttu pitäisi viedä?

Liike-elämän riitojen ratkaisuun on monia tapoja, jos keskinäiset neuvottelut eivät ole ratkaisua tuoneet. Näitä ovat ainakin sovittelu, välitysmenettely (välimiesmenettely) ja oikeudenkäynti yleisessä tuomioistuimessa. Osakkeiden lunastusmenettely ei tähän juttuun esimerkin osakkaiden mahdollisista intresseistä huolimatta tällä kertaa mahtunut.

Sekä tuomioistuin-sovittelu että yksityinen sovittelu ovat selvästi nopeampi riidanratkaisukeino kuin oikeudenkäynti tai välitysmenettely.

Sovittelu ulkopuolisen sovittelijan avulla

Sovittelun ydin osakkaiden keskinäisiin neuvotteluihin verrattuna on se, että ulkopuolinen sovittelija auttaa osakkaita löytämään sovinnon keskusteluttamalla, tiedonvaihtoa parantamalla ja edistämällä osapuolten keskinäistä neuvottelua. Sovittelija ei päätä sovinnon sisällöstä, vaan osakkaat päättävät itse siitä, millaisen sovinnon hyväksyvät. Riidan ratkaisu on osakkaiden omissa käsissä.

Lähtökohtana on ehdoton luottamuksellisuus sovittelijan ja erimielisyyden osapuolen välillä. Osapuoli voi kertoa sovittelijalle sovinnon saavuttamiseen vaikuttavia sellaisia seikkoja, joita ei koskaan paljastaisi vastapuolelleen. Sovittelija ei saa ilman eri lupaa paljastaa tällaisia tietoja riidan toisille osapuolille. Saamistaan tiedoista sovittelijalle voi kuitenkin hahmottua, millainen sovinto kenties on saavutettavissa.

Sovittelu onnistuu parhaiten etukäteen valmistautumalla, erityisesti selvittämällä oma oikeudellinen asema, heikkoudet ja vahvuudet ja arvioimalla riskit ja vielä arvottaa näiden merkitys, yleensä nimenomaan taloudellisessa mielessä. Näin syntyy mahdollisimman realistinen käsitys, missä taloudellisissa raameissa on järkevämpää tehdä sovinto kuin edetä muihin prosesseihin. Myös muiden osapuolelle tärkeiden asioiden merkitys kuten esimerkiksi erimielisyyteen pitkäksi aikaa sitoutuvan ajan ja vaivan taikka yrityksen maineen merkitys on syytä arvioida taloudellisessa mielessä. Esimerkiksi mitä maksaa se, että osakkeenomistajan aika on poissa liiketoiminnan edistämisestä?

Varsinaiseen sovittelutapaamiseen varataan useimmiten koko päivä. Siihen osallistuvat sovittelijan lisäksi riidan osapuolet henkilökohtaisesti tai osapuoliyhtiön sellaiset johtohenkilöt, joilla on valtuus solmia mahdollisesti syntyvä sovinto. Heillä saa olla mukanaan avustaja, useimmiten juristi, jonka avulla oikeudellista asemaa on ennalta arvioitu.

Yksityisessä sovittelumenettelyssä sovittelijoina toimivat yleensä liike-elämän riitojen sovittelua päätyökseen tekevät juristit tai Suomen Asianajajaliiton sovitteluun kouluttamat asianajajat. Taloushallinnon ammattilaiset sovittelijoina ovat melko tavallisia joissakin Euroopan maissa (UK).
Tuomioistuinsovitteluun voidaan edetä, jos riita on päätynyt yleiseen tuomioistuimeen. Tuomioistuinsovittelu on käräjä- tai nykyään myös hovioikeuden vaihtoehto varsinaiselle oikeudenkäynnille. Sovittelijana toimii tuomioistuimen tuomari, joka ei ole osallistunut jutun käsittelyyn eikä tule osallistumaan oikeudenkäyntiin, jos sovittelu ei johda sovintoon.
Sekä tuomioistuinsovittelu että yksityinen sovittelu ovat selvästi nopeampi riidanratkaisukeino kuin oikeudenkäynti tai välitysmenettely. Myös kustannukset jäävät pienemmiksi.

Tuomioistuin voi tuomioistuinsovittelussa heti ja yksityisen sovittelumenettelyn jälkeen hakemuksesta nopeasti vahvistaa sovinnon. Vahvistetussa sovintosopimuksessa maksettavaksi sovitut maksut voidaan maksun puuttuessa periä ulosottoteitse. Yleensä sovitut maksut ja toimet hoidetaan viipymättä vapaaehtoisesti.

Sovittelu on vapaaehtoista. Siitä voi vetäytyä milloin tahansa kesken pois, jolloin sovintoa ei synny. Jäljelle jäävät muut riidanratkaisumenettelyt, joko tuomioistuintie tai välitysoikeus sen mukaan, mitä osapuolet ovat alun alkaen sopineet tai riidan ilmettyä sopivat.

Sekä välitysmenettelylain että Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen mukaisessa menettelyssä annettu tuomio on lähtökohtaisesti lopullinen.

Välitysmenettely vai oikeudenkäynti?

Liike-elämän riidat voidaan ratkaista välimiesmenettelylain mukaisessa välimiesmenettelyssä, niin sanotussa ad hoc -menettelyssä, jos sopimuksessa on välityslauseke, mutta ei ole määrätty mitään menettelyyn sovellettavista säännöistä. Jos taas menettelyyn sovellettavista säännöistä on välityslausekkeessa sovittu, menettely etenee niiden mukaan. On voitu sopia esimerkiksi Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen noudattamisesta tai kansainvälisessä asiassa Kansainvälisen Kauppakamarin (ICC) välitysmenettelysäännöistä.

Välimiesmenettelylain mukaisessa menettelyssä noudatetaan osapuolten sopimia menettelytapoja. Riidan intressien merkittävyydestä, määrästä ja laadusta riippumatta välimiehiä on kolme, elleivät osapuolet muuta sovi. Laki edellyttää, että riidan osapuolille turvataan riittävät ja tasapuoliset mahdollisuudet ajaa asiaansa, mutta laissa ei ole tarkkoja menettelyohjeita, määräyksiä käsittelyajoista eikä menettelyn kustannuksista.

Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen mukainen välitysmenettely soveltuu, jos välityslausekkeessa on niin nimenomaisesti sovittu tai sovitaan riidan ilmaannuttua. Sääntökokonaisuuteen sisältyvät palkkiotaulukot, joista riidan intressin perusteella on ennakoitavissa, mitä välityslautakunnalle ja välitystuomareille maksettavat kustannukset tulevat suunnilleen olemaan. Välityslautakunta perii ennakkomaksun niiden varalle ja menettely alkaa vasta maksujen jälkeen. Sääntöjen mukainen käsittelyaika on enintään yhdeksän kuukautta menettelyn alkamisesta, ellei aikaa perustellusta syystä pidennetä.

Sekä välitysmenettelylain että Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen mukaisessa menettelyssä annettu tuomio on lähtökohtaisesti lopullinen. Tuomio voidaan kumota tuomioistuimessa muutamilla perusteilla; esimerkiksi välitystuomarin esteellisyyden tai muun olennaisen menettelypuutteen takia tai tuomion Suomen oikeusjärjestyksen kanssa olevan ristiriitaisuuden perusteella. Tuomioistuimessa käytävään oikeudenkäyntiin verrattuna riidan käsittelyaika on olennaisesti lyhyempi.

Tuomioistuinkäsittely on julkista menettelyä, kun taas välitysmenettely on pääsääntöisesti luottamuksellista. Tuomioistuinprosessi noudattaa oikeudenkäymiskaaren määräyksiä. Välitysmenettelyssä niistä voidaan sopimuksin tai välitysinstituutin sääntöjen mukaisesti poiketa. Esimerkiksi kirjallisten todistajankertomusten käyttäminen on välitysmenettelyssä kansainvälisissä jutuissa tavallista, tuomioistuimessa taas ei.

Välimiesmenettelyssä ei voi aivan kaikkea riita-asioissakaan ratkaista. Turvaamistoimi, kuten vastapuolen omaisuuden takavarikko on tarvittaessa haettava käräjäoikeudelta ja pantava turvaamistoimipäätös täytäntöön ulosottolaitoksen avulla.

Tuomioistuinkäsittely on julkista menettelyä, kun taas välitysmenettely on pääsääntöisesti luottamuksellista.

Mikä on paras vaihtoehto?

Sekä oikeudenkäynnissä että välitysmenettelyssä tuomioistuin ratkaisee osakkaiden riidan todisteiden ja sovellettavien säännösten, tässä osakassopimuksen ehtojen ja niistä riippumatta voimassa olevien lakien ja sopimusta täydentävien sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella. Ratkaisu annetaan vain siitä, mitä nimenomaisesti on vaadittu ja sen mukaan, mitä oikeudenkäynnissä tai välitysmenettelyssä on mahdollista lain perusteella vaatia. Tarkastelussa on mennyt aika ja jo sattuneet tapahtumat eikä esimerkiksi tulevia yhteistyömahdollisuuksia mitenkään huomioida. Toinen osapuoli voittaa ja toinen häviää asian, kokonaan tai osittain. Hävinnyt osapuoli joutuu maksamaan voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan.

Suurin osa riita-asioista joutuu tuomioistuinten jutturuuhkassa odottamaan kirjallisen alkuvaiheen jälkeistä suullista käsittelyä ja sen jälkeistä ratkaisua hyvin pitkään. Muutoksenhakuineen kokonaisaika voi venyä useisiin vuosiin. Tämä vaikuttaa myös kustannuksia kohottavasti.

Välitysmenettely on oikeudenkäyntiä nopeampi. Kustannukset oikeudenkäyntiin verrattuna ovat alemmat tai korkeammat lähinnä sen mukaan, päättyykö erimielisyys tuomioistuinmenettelyssä käräjäoikeuden ratkaisuun vai haetaanko siihen muutosta. Muutoksenhakuvaiheineen tuomioistuinprosessi on todennäköisesti menettelykustannuksiltaan kalliimpi kuin välitysmenettely.

Sovittelumenettely onnistuessaan johtaa ratkaisuun nopeimmin ja pienimmin kustannuksin. Lisäksi se voi sisältää tulevaan yhteistyöhön mahdollistavia elementtejä. Sovintoon ketään ei voi kuitenkaan pakottaa eikä painostaa, joten muut prosessit huomioiva riidanratkaisulauseke on sopimuksissa tarpeellinen. Sillä osapuolet voivat jo alussa itse määrittää, missä haluavat mahdollisen erimielisyyden ratkaistavan.

Sopivimman riidanratkaisulausekkeen valintaan vaikuttaa se, millaisesta sopimuksesta, yhteistyöstä, intresseistä ja toimintaympäristöstä on kysymys. Kertaluonteinen pienen intressin sopimus ei tarvitse välityslauseketta kolmine välitystuomareineen.

Suositukseni osakassopimuksen riidanratkaisulausekkeen parantamiseksi on välityslauseke, joka sisältää määräyksen sovellettavista menettelysäännöistä, välitystuomareiden määrästä, menettelyn paikasta ja siitä, millä kielellä menettely on käytävä.

Välityslausekkeessa ei tarvita nimenomaista mainintaa menettelyä edeltävistä neuvotteluista eikä sovittelumenettelystäkään. Neuvottelujen käyminen ja sovittelumenettelyyn eteneminen ovat joka tapauksessa, milloin vain vapaaehtoisesti mahdollisia. Vaikka niistä olisi maininta, maininta ei johda riidan ratkaisuun, jos sovintoa ei synny. Osakassopimukseen kirjataan siis esimerkiksi Keskuskauppakamarin mallilausekkeen mukaisesti: ”Tästä sopimuksesta aiheutuvat riidat ratkaistaan lopullisesti välitysmenettelyssä Keskuskauppakamarin välitysmenettelysääntöjen mukaisesti. Välitysoikeus on yksi(/kolmi)jäseninen. Välitysmenettelyn paikka on Helsinki ja kieli suomi.”
Riidanratkaisulausekkeen sisällöstä riippumatta kannustan osapuolia ensisijaisesti sopimaan erimielisyytensä keskenään taikka asianajajiensa avulla taikka sovittelumenettelyssä. Kaikissa tapauksissa niin, että oma oikeudellinen asema on tutkittu ja kriittisesti arvioitu, jotta paras mahdollinen saatavilla oleva sovinto realistisesti löytyisi.