Mikä on sallittua ja mikä kiellettyä varojen käyttöä osakeyhtiössä?

Yritysten toimintaympäristö on jatkuvassa liikkeessä. Osakeyhtiöissä tehtävät päätökset edellyttävät monien asioiden samanaikaista arviointia ja sääntelyn ymmärtämistä. Päätösten pitää täyttää osakeyhtiölain päätösten muodolle ja sisällölle asettamat edellytykset.

Varojen käytön perustuttava liiketaloudelliseen perusteeseen

Liiketoimintaa harjoittavat osakeyhtiöt tekevät päivittäin (yhtiöistä ja niiden toimialasta sekä toiminnan tarkoituksesta riippuen) huomattavan määrän erilaisia liiketoimintapäätöksiä ja niihin liittyviä liiketapahtumia. Liiketoimintapäätökset kytkeytyvät yleensä tavalla tai toisella yhtiön varojen vastikkeelliseen käyttämiseen, kuten tuotantotekijöiden hankkimiseen, työntekijöiden palkkaamiseen ja palkan maksuun, liiketoimintaa palvelevien sopimusten tekemiseen, vuokrien, velkojen ja korkojen maksuun jne.

Yhteistä varojen osakeyhtiölain mukaisille käyttötavoille ovat vastikkeellisuus sekä markkinaehtoperiaate. Vastikkeellisuus tarkoittaa sitä, että yhtiö saa vastiketta käyttämilleen varoille. Näin on esimerkiksi silloin, kun yhtiö maksaa vuokraa toimitiloistaan, palkkaa työntekijän työsuoritusta vastaan tai maksaa sopimusperusteista korvausta hankkimastaan ja hyväkseen saamastaan palvelusta tai tuotannontekijästä. Varojen käytön vastikkeellisuus erottaa käytön varojen jakamisesta, joka on osakeyhtiölain systematiikassa vastikkeetonta. Markkinaehtoperiaatteella tarkoitan sitä, että yhtiölle hankitusta tuotannontekijästä maksetaan sen markkinahintaa vastaava eli käypä hinta tai että yhtiö saa myymistään tuotteista tai palveluista kulloisenkin markkinatilanteen ja alan kilpailutilanteen mukaisen käyvän hinnan.

Viimeaikaisten havaintojeni perusteella oikeus- ja yhtiökäytännössä on yhä useammin ollut esillä moitittavaa varojen käyttöä koskevia kysymyksiä. Varoja on tuomittu palautettavaksi tai johdolta on vaadittu vahingonkorvauksia, koska yhtiön johto on ylittänyt kelpoisuutensa tai toimivaltansa taikka muutoin toiminut lakiin perustuvien velvollisuuksiensa vastaisesti tekemällä yhtiön nimissä liiketoimia, joihin ei ole olemassa hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta.

Varojen käytön oikeudellinen kehys

Osakeyhtiölaissa asetetaan se oikeudellinen viitekehys, jota vasten varojen käytön osakeyhtiölainmukaisuutta ja hyväksyttävyyttä arvioidaan. Arvioinnin yleisenä lähtökohtana on osakeyhtiön toiminnan tarkoitus, yhtiön ja sen kaikkien osakkeenomistajien yhteinen etu, yhtiön velkojien suojaintressit, osakkeenomistajien yhdenvertaisuus sekä yhtiön johdon velvollisuudet.

Osakeyhtiön johdon on osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n mukaan huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Yhtiön edun mukaan toiminen edellyttää sitä, että yhtiön johto toteuttaa yhtiön edustajana yhtiön nimissä sellaisia oikeustoimia, jotka toteuttavat yhtiön intressiä, ovat yhtiön toiminnan tarkoituksen ja edun mukaisia sekä osakeyhtiöoikeudellisesti hyväksyttäviä. Tämä edellyttää sitä, että oikeustoimiin on yhtiön toiminnan tarkoitus huomioon ottaen hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet ja ettei yhtiön johto toiminnallaan tai laiminlyönnillään ole aiheuttanut vahinkoa yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle.

Jos hallitus on toiminut vastoin velvollisuuksiaan ja vahinkoa on syntynyt, johto voi olla vastuussa osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla. Johdon osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:nhuolellisuusvelvoitteen rikkomiseen liittyvän korvauskysymyksen arviointi kytkeytyy keskeisesti siihen, mitä yhtiön edulla tarkoitetaan sekä miten se näyttäytyy laajemmassa kontekstissaan yhtiön velkojien ja osakkeenomistajien etuna.

JOLLEI YHTIÖJÄRJESTYKSESSÄ TOISIN MÄÄRÄTÄ, OSAKEYHTIÖN TOIMINNAN TARKOITUKSENA ON, ETTÄ YHTIÖN LIIKETOIMINTA TUOTTAA OSAKKEENOMISTAJILLE ETUA YHTIÖN VÄLITYKSELLÄ.

Yhtiön ja sen kaikkien osakkeenomistajien yhteinen etu

Yhtiön edun mukaan toimiminen sisältää luonnollisesti toimimisen yhtiön toiminnan tarkoituksen mukaisesti yhtiön toimialalla. Jollei yhtiöjärjestyksessä toisin määrätä, osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on, että yhtiön liiketoiminta tuottaa osakkeenomistajille etua yhtiön välityksellä. Yhtiön etu näyttäytyy näin yhtiöintressinä: osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n mukaisena toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajalle. Säännös antaa yhtiön johdolle laajan liikkumavapauden valita tarkoituksenmukaiset keinot yhtiöintressin toteuttamisessa, mutta osoittaa samalla konkreettisesti yhtiön toiminnan tavoitteen, jota – elleivät osakkeenomistajat ole yhtiöjärjestyksessä muuta määränneet – johdon on osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n perusteella yhtiön liiketoiminnassa tavoiteltava.

Yhtiön edun mukaan toimiminen kytkeytyy suoraan tai välillisesti käytännössä jokaiseen yhtiön tekemään liiketoimintapäätökseen. Yhtiön etu liittyy puolestaan yhtiön toiminnan tarkoituksen hahmottamiseen niin, että tekemällä liiketoimintapäätöksiä yhtiön edun mukaisesti johto toteuttaa samalla yhtiön toiminnan tarkoitusta, jona pidetään osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n olettaman mukaisesti voiton tuottamista yhtiön kaikille osakkeenomistajille. Toimiminen yhtiön edun mukaisesti merkitsee siis yhtiön johdolle asetettua lojaliteettivelvollisuutta yhtiötä ja viimekädessä yhtiön kaikkia osakkeenomistajia kohtaan. Yhtiön edun mukaiset toimet, kuten muun muassa korkein oikeus ratkaisunsa KKO 2018:19 perustelujen kohdassa 30 toteaa, ovat lähtökohtaisesti kaikkien osakkeenomistajien yhteisen edun mukaisia.

Osakkeenomistajat ovat yhtiöintressin kohteena omistajakollektiivi, koska johdon ei ole osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n (yhdenvertaisuusperiaate) vuoksi sallittua ottaa huomioon eri osakkeenomistajien yksilöllisiä preferenssejä. Tämä tarkoittaa sitä, että osakeyhtiön varoja on käytettävä niin, että liiketoiminta- ja varojenkäyttöpäätökset eivät tapahdu tietyn osakkeenomistajan tai osakkeenomistajaryhmittymän etujen mukaisesti, vaan että varojen käyttäminen on liiketaloudellisesti perusteltavissa yhtiön kaikkien osakkeenomistajien yhteisen edun näkökulmasta.

Toiminnan jatkuvuuden (going concern) periaatteesta seuraa, että johdolla on velvollisuus toteuttaa yhtiöintressiä yhtiön koko liiketoiminta-ajalla. Johdon on siis osattava yhtiöintressin toteuttamisessa nähdä, miten sen on kulloinkin otettava huomioon eri sidosryhmien – kuten velkojien – roolit yhtiössä sekä yhteiskunnan yhtiön toiminnalle asettamat raamit. Osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:n säännös on siis ymmärrettävä tavoitenormiksi, joka asettaa yhtiön hallitukselle päämäärän – tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi on yhtiön hallituksen päätettävä osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n 2 momentin ja osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n roolia korostaen. Johdolla ei ole oikeutta loukata velkojien etua täyttäessään yhtiön toiminnan tarkoitusta eli tavoitellessaan voiton tuottamista osakkeenomistajille. Osakkeenomistajat ovat aina takasijaisia suhteessa yhtiön velkojiin. Tällöin osakeyhtiölain 1 luvun 8 §edellyttää, että johdon on asetettava päätöstensä riskitaso niin, että se turvaa yhtiön toiminnan jatkuvuuden johdon henkilökohtaisen vahingonkorvausvastuun uhalla.

OSAKEYHTIÖISSÄ TEHTÄVÄT PÄÄTÖKSET EDELLYTTÄVÄT MONIEN ASIOIDEN SAMANAIKAISTA ARVIOINTIA JA SÄÄNTELYN YMMÄRTÄMISTÄ.

Osakeyhtiölain vastaisen varojen käytön seuraamukset

Osakeyhtiön johto voi siis joutua osakeyhtiöoikeudelliseen korvausvastuuseen, jos se yhtiön edustajana käyttää yhtiön varoja ilman hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta ja tästä syntyy yhtiölle vahinkoa. Arvioitaessa varojen käytön hyväksyttävyyttä keskeiseksi kriteeriksi nousee yhtiöintressi, varojen käytön hyväksyttävyyden perusteena oleva liiketaloudellinen peruste sekä osakkeenomistajien ja velkojien välisen eturistiriidan ratkaisumekanismit eli osakeyhtiölain mukaisen maksunsaantijärjestyksen sisältämä velkojiensuojayhteys. Toiminnan jatkuvuudesta huolehtiminen edellyttää, että yhtiön varoja käytetään yhtiön edun mukaisesti sekä johdolle asetettua velvollisuutta olla altistamatta yhtiötä liian suurelle riskille.

Osakeyhtiölain systematiikassa laittoman varojenjaon seuraamukset ovat osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n mukainen varojen saajan palautusvelvollisuus, siihen rinnastuva siviilioikeudellinen perusteettoman edun palautus, oikeustoimen yhtiötä sitomattomuus, yhtiön johdon korvausvastuu ja tahallisen sekä velkojien suojaa loukkaavan laittoman varojen jaon rangaistavuus.

JOS YHTIÖN VAROJA JAETAAN OSAKEYHTIÖLAIN TAI YHTIÖJÄRJESTYKSEN VASTAISESTI, TÄLLAISESTA LAITTOMASTA JAOSTA SEURAA VAROJA SAANEELLE VELVOLLISUUS PALAUTTAA SAAMANSA VARAT.

Palautusvelvoitteen periaatteet

Jos yhtiön varoja jaetaan osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti, tällaisesta laittomasta jaosta seuraa varoja saaneelle velvollisuus palauttaa saamansa varat. Yhtiön hallituksella (konkurssipesällä) on velvollisuus huolehtia siitä, että jaetut varat peritään takaisin yhtiölle. Osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:nmukaan vastoin osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä yhtiöstä saadut varat on palautettava, jos varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jakamisen tapahtuneen osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti. Ratkaisevaa palautusvelvollisuuden osalta kuitenkin on, tiesikö tai pitikö osakkeenomistajan tai muun varoja saaneen tietää varojen jakamisen tapahtuneen osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen vastaisesti.

Perusteettoman edun taustalla on yleinen oikeudellinen periaate, jonka avulla ilman sitovaa oikeusperustetta tapahtuvat varallisuuden siirtymiset voidaan korjata. Yhteistä perusteettoman edun palautustilanteille on se, että suorituksilta puuttuu pätevä oikeudellinen peruste. Usein palautusvaatimuksen perusteena on sitomaton velvoite. Taho, joka saa taloudellisen etuuden ilman sopimusta tai muuta oikeudellista perustetta, on velvollinen palauttamaan edun sille, jolta on sen saanut ja jolle se kuuluu, koska etuus on saatu ilman sitovaa oikeudellista perustetta.

Korvausvastuu

Jos katsotaan, että liiketoimiin ei ole ollut hyväksyttäviä liiketaloudellisia perusteita, yhtiön johto voi olla korvausvastuussa yhtiölle mahdollisesti syntyneestä vahingosta. Johdon korvaus-vastuuseen tulevat sovellettavaksi osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 1–3 momenttien säännökset. Osakeyhtiöoikeudellisen johdon korvausvastuun edellytyksenä on vahingonkorvausoikeudellisten yleisten edellytysten täyttyminen yleisten periaatteiden mukaisesti. Korvausvastuun syntyminen edellyttää siis aina, että on aiheutunut korvattava vahinko, että yhtiön johto on menetellyt tavalla (tuottamuksellisesti), joka osakeyhtiölain mukaan perustaa korvausvastuun (vastuun peruste) ja että vahingon ja vastuun perusteena olevan menettelyn välillä on riittävä syy-yhteys. Lisäksi, jotta vahinko olisi korvattava, vahingon on oltava ennakoitavissa.

Liiketoimintapäätösperiaate

Huolellisuutta arvioidaan hyvän liikkeenjohtotavan ja liiketoimintapäätösperiaatteen mukaisesti. Koska yritystoimintaan liittyy aina riski, tappion aiheutuminen tai virheellisen arvioinnin tekeminen ei osoita sinänsä johdon toimineen huolimattomasti: johto ei siis vastaa liiketoiminnallisista virheistä, mikäli päätös on tehty riittävän huolellisesti. Hyvää liikkeenjohtotapaa koskevan liiketoimintapäätösperiaatteen mukaan hallituksen jäsenet tai toimitusjohtaja eivät ole oikeudellisessa korvaus-vastuussa ratkaisusta, jos kyseessä ei ole oikeustoimi henkilön itsensä kanssa eikä käsillä ole intressiristiriitaa käsiteltävän asian suhteen; hallitus ja toimitusjohtaja käsittelevät asiaa ja ratkaisevat sen; hallituksen jäsenet ja toimitusjohtaja hankkivat asianmukaisen informaation ennen päätöksentekoa. Päätöksen perustaksi on selvitettävä kaikki asiaan vaikuttavat oleelliset tiedot, jotka ovat kohtuullisesti hankittavissa, eivätkä hallituksen ja toimitusjohtajan toimet ole täysin perusteettomia tai epärationaalisia.

Jos varoja käytetään tahallaan osakeyhtiölain vastaisesti osakkeenomistajan tai velkojien suojaa loukaten, johto voi olla myös rikosoikeudellisessa vastuussa. Kysymykseen voi tulla esimerkiksi luottamusaseman väärinkäyttöön liittyvä rikosoikeudellinen vastuu.