Muutto ulkomaille – työt Suomeen jatkuvat, osa 2
Tämä artikkeli jatkaa edellisessä numerossa (Tilisanomat 5/2022) aloitettua pohdintaa siitä, mitä tulee huomioida, kun työntekijä muuttaa ulkomaille, mutta jatkaa asiantuntijatyötään Suomeen. Velvoitteita tarkastellaan Suomen verotuksen näkökulmasta. Työntekijän asuinvaltion maksut ja velvoitteet tulee selvittää kyseessä olevasta valtiosta erikseen, sillä jokaisella valtiolla on oma lainsäädäntönsä. Toisen valtion säännösten perusteella ei voi tehdä oletuksia eikä johtopäätöksiä.
Työtä ulkomailta entiselle työnantajalle voidaan tehdä monella tapaa, esimerkiksi:
1) työntekijä jatkaa työskentelyään suomalaisen työnantajan palveluksessa,
2) työntekijä perustaa oman yrityksen, jonka kautta myy työpanostaan entiselle työnantajalleen tai
3) työnantaja perustaa työntekijän asuinvaltioon yhtiön, jonka palveluksessa työntekijä tekee työtään.
Edellisessä numerossa keskityttiin ensimmäiseen kohtaan, eli työntekijä jatkaa työtä suomalaisen työantajan palveluksessa. Tässä artikkelissa jatketaan pohdintaa kahden seuraavan tilanteen osalta. Edellisessä artikkelissa on myös käyty läpi kaikkia edellä mainittuihin tilanteisiin yhteisesti huomioon otettavia seikkoja.
Lähtökohtaoletuksena on, että A Oy:n asiantuntijatyötä suorittava henkilö muuttaa Suomesta toiseen EU-valtioon, valtioon X, eikä hän ole enää Suomessa yleisesti verovelvollinen. Työntekijän työ ei sinänsä muutu, vaan hän tekee samanlaista työtä suomalaisille loppuasiakkaille ulkomailta käsin kuin teki Suomessa asuessaan. Yleisesti verovelvollisen ja rajoitetusti verovelvollisen määritelmät on käyty läpi edellisessä artikkelissa.
Työntekijä muuttaa pois Suomesta ja perustaa asuinvaltioonsa oman yrityksen (kohta 2)
Yritysverotus
Työntekijän yritys on A Oy:n alihankkija, eli työntekijän yritys laskuttaa työstä A Oy:tä, joka edelleen laskuttaa palvelusta suomalaista loppuasiakasta. A Oy:n ja työntekijän yrityksen välisestä toimeksiannosta on syytä laatia kirjallinen sopimus. Sitä tarvitaan niin juridisista kuin verotuksellisista syistä.
A Oy:n verotuksessa työntekijän yrityksen lasku suoritetusta palvelusta on vähennyskelpoista kulua, ja A Oy:n loppuasiakkaaltaan laskuttama palvelu on sille veronalaista tuloa. A Oy:n tuloverotuksessa ei voi olla kuluna työntekijän yritykselle kuuluvia kuluja.
Työntekijän yritys hoitaa oman yrityksensä vero- ja muut velvoitteet valtioon X sen lainsäädännön mukaisesti. A Oy hoitaa omat velvoitteensa.
Työntekijän yritys rekisteröityy arvonlisäverovelvolliseksi valtiossa X sen arvonlisäverosäännösten mukaisesti. Jos kyse on pääsäännön mukaisesta palvelusta (AVL 65 §), esimerkiksi konsultointipalvelusta, työntekijän yritys lähettää A Oy:lle laskun käännetyllä verovelvollisuudella, ja A Oy suorittaa laskusta arvonlisäveron Suomeen. A Oy:llä on myös oikeus vähentää laskuun sisältyvä arvonlisävero, koska hankinta on tapahtunut sen arvonlisäverovähennykseen oikeuttavassa liiketoiminnassa. Suomalaiselle loppuasiakkaalle tapahtuva A Oy:n myynti on normaalia kotimaan myyntiä 24 prosentin arvonlisäverolla. Jos kuitenkin kysymyksessä on muu kuin pääsäännön piiriin kuuluva palvelu, arvonlisäverotus määräytyy kyseistä palvelua koskevan erityissäännöksen nojalla. Esimerkiksi kiinteistöön liittyvät palvelut verotetaan kiinteistön sijaintivaltiossa (AVL 67 §), jonne palvelun myyjäyritys voi joutua rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi ja laskuttamaan palvelusta se valtion arvonlisäverokannalla.
Ennakkoperintä ja työnantajavelvoitteet
Jos Suomessa työntekijä perustaa yrityksen ja tekee entiselle työnantajalleen samaa työtä kuin aiemminkin, eikä muita asiakkaita ole, voitaisiin tämä katsoa Suomen verotuskäytännössä työnantajavelvoitteiden välttelemiseksi. Valtiossa X näin ei välttämättä ole, mutta verotuskäytäntö kyseessä olevasta valtiosta kannattaa varmistaa. Yritysten välisessä toimeksiantosopimuksessa ei saa olla työsuhteen tunnusmerkkejä. Toimeksiantosopimus onkin suositeltavaa laatia veroasiantuntijan kanssa. Jos asiakkaana on vain entinen työnantaja, ja vaikka tämä katsottaisiin työnantajavelvoitteiden välttelemiseksi ja työkorvaus tulkittaisiin palkaksi A Oy:ltä, palkkaa ei verotettaisi Suomessa, kun työ tehdään yksinomaan ja pääasiallisesti valtiossa X.
Työntekijän oma yritys kustantaa hänen työssään tarvittavat työvälineet ja vastaa valtiossa X työnantajavelvoitteista. Se myös tilittää verot ja muut maksut mukaan lukien sosiaalivakuutusmaksut valtion X viranomaisille.
A Oy perustaa työntekijän asuinvaltioon tytäryhtiön, joka tekee työsopimuksen työntekijän kanssa (kohta 3)
Yritysverotus
Tytäryhtiö on A Oy:n alihankkija, joka laskuttaa työstä A Oy:tä sopimuksen mukaisesti. Kirjallinen sopimus on tässäkin tilanteessa tärkeä laatia, koska kyse on kahden eri oikeushenkilön välisestä toimeksiannosta. Konserniyhtiöiden välisten liiketoimien hinnoittelussa pitää olla erityisen tarkkana. Intressiyhtiöiden välillä liiketoiminnat tulee tapahtua käypään markkinahintaan, jotta vältytään mahdollisilta veroseuraamuksilta, kuten esimerkiksi siirtohinnoitteluoikaisuilta. Myös siirtohinnoittelun dokumentaatiovelvollisuus kummassakin valtiossa on syytä selvittää.
A Oy voi vähentää alihankintakustannukset omassa verotuksessaan, ellei siirtohinnoittelun takia verotuksessa siihen tehdä oikaisuja. Tässäkin järjestelyssä on kiinnitettävä huomiota siihen, että A Oy voi vähentää vain sille kuuluvat menot. Esimerkiksi ulkomaisen yhtiön palveluksessa olevaan työntekijään liittyvät kustannukset eivät kuulu A Oy:n kuluksi (ks. KHO 1998 T 544).
Arvonlisäverotuksessa toimitaan samalla tavalla kuin edellisessä esimerkkitilanteessa.
Ennakkoperintä ja työnantajavelvoitteet
Valtiossa X oleva tytäryhtiö kustantaa tarvittavat työvälineet ja vastaa kyseisen valtion työnantajavelvoitteista sekä tilittää verot ja maksut sen viranomaisille.
Kaikissa niissä tilanteissa, joissa työntekijä on työsuhteessa, on suositeltavaa tehdä työsopimus, jota laatiessa käydään läpi ulkomailla tehtävään työhön liittyviä asioita, kuten esimerkiksi:
- palkka: Tuleeko palkkaan muutoksia ulkomaille muuton johdosta?
- asunto: Tuleeko työntekijälle asuntoetu? Kenen vastuulla on asunnon hankinta?
- muuttokustannusten korvaukset ulkomaille
- matkakustannukset Suomeen
- työvälineet
- työvälineiden ja työskentelyn tietoturva: Kenen vastuulla on järjestää tietoturvallinen työympäristö?
- työvälineet (muutkin kuin tietokone): Järjestääkö työnantaja muita laitteita tai huonekaluja?
- mahdolliset vapaaehtoiset vakuutukset
- muut relocation-prosessiin liittyvät kysymykset
Lopuksi
Nykytekniikan avulla työtä voidaan tehdä melkein mistä tahansa. Valtion rajat eivät ole esteenä. Kun asiat valmistellaan huolella, otetaan selvää toimintavaltion säännöksistä ja ryhdytään järjestelemään valittua toimintatapaa ajoissa, vältytään ikäviltä jälkiseuraamuksilta. Vieraassa valtiossa sanktiomaksut väärin toimimisesta tai velvoitteiden hoitamatta jättämisestä voivat olla ihan eri suuruusluokkaa kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Viranomaisten kanssa keskustelukin voi olla paljon hankalampaa.
Asioita voi selvittää olemalla joko suoraan yhteydessä kyseessä olevan valtion viranomaisiin tai käyttää asiantuntijaa, jolla on yhteyshenkilö tai muutoin tietoa ja osaamista kyseisen valtion verotuksesta ja muista velvoitteista. Omia tulkintoja vieraan valtion viranomaisten nettisivuilta haetuista tiedoista ei kannata tehdä, elleivät kyseisen maan lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö ole jo ennestään tuttuja.
