Taloushallintoammattilaisella on riski joutua rikosepäilyn kohteeksi – mutta riskiä voi välttää
Veropetoksella tarkoitetaan eri tavoin tapahtuvaa verojen välttelyä, kun se on säädetty rangaistavaksi rikoslaissa. Kyse voi olla esimerkiksi tietojen ilmoittamatta jättämisestä tai väärien tietojen ilmoittamisesta. Vastuu korostuu, kun kirjanpitäjä on sopinut osana palveluitaan ilmoituksista verottajalle.
Velallisen rikoksissa on kyse velallisen aseman heikentämisestä, usein insolvenssissa eli maksukyvyttömyydessä. Erityisesti osakeyhtiössä korostuu velkojan suoja suhteessa yrittäjään itseensä. Velallisen rikoksia on rikoslaissa useammanlaisia. Käytännössä nämä tarkoittavat tilanteita, joissa velkojien oikeuksia loukataan maksukyvyttömyystilanteessa yrittäjän tai muun eduksi.
Rangaistavaksi säädetyssä rahanpesussa puolestaan kyse on rikollisella tavalla hankitun rahan tai omaisuuden alkuperän häivyttäminen ja rikoksella saadun omaisuuden peitteleminen.
Näppituntumalta voi sanoa, että viime vuosien aikana aikaisempaa useammin kirjanpitäjä, asiakkaan ollessa epäiltynä talousrikoksissa, on myös mukana poliisin toteuttamassa esitutkinnassa. Eikä pelkästään todistajan roolissa, vaan epäiltynä.
Tuntuu siltä, että esitutkintaviranomaisen halu epäillä ja tutkia taloushallintoammattilaisen roolia rikoksesta epäiltynä olisi yleistynyt. Ja samoin syyttäjän halukkuus syyttää. Statistiikkaa tästä ei ole ollut käytettävissä. Jos roolina on todistajan rooli, riskit ovat vähäisempiä.
Sillä seikalla, saako tai tavoitteleeko taloushallintoammattilainen taloudellista hyötyä tekemisillään, ei sinänsä ole väliä teon mahdollista rangaistavuutta arvioidessa.
Sillä seikalla, saako tai tavoitteleeko taloushallintoammattilainen taloudellista hyötyä tekemisillään, ei sinänsä ole väliä teon mahdollista rangaistavuutta arvioidessa. Kirjanpitorikokseen ei liity myöskään vahingonkorvausvelvollisuutta.
Onkin hyvä tietää ja ymmärtää, milloin taloushallintoammattilainen voi oikeasti syyllistyä – jopa tahtomattaan tai ymmärtämättään – sellaiseen tekoon tai laiminlyöntiin, josta voidaan tuomita rangaistukseen, koska se täyttää kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön. Teoista tai laiminlyönneistä, joita ei nimenomaan ole säädetty rangaistaviksi, ei voida tuomita rangaistukseen.
Lain lisäksi oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus auttavat ymmärtämään, mikä on rangaistavaa ja mikä ei. Tuomioistuin sekä syyttäjä ja poliisi rikosta tutkiessaan ovat sidottuja lakiin, eivät omiin laista poikkeaviin tulkintoihin.
Kirjanpitorikos rikoslaissa
Kirjanpitorikos on kirjattu seuraavasti rikoslakiin:
Rikoslain 30 luku 9 § Kirjanpitorikos
Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu,
1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia,
2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka
3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa
ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Pykälässä – jotta teko tai laiminlyönti olisi rangaistava – edellytetään sekä teon tunnusmerkistön täyttymistä että seuraustunnusmerkistön täyttymistä.
Pykälässä on todettu, että myös taloushallintoammattilainen voi tulla tuomittavaksi: …tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu.
Rangaistavuuden edellytyksenä on kolme vaihtoehtoista tekoa tai laiminlyöntiä (teon tunnusmerkistö):
Ensinnäkin liiketapahtumien kirjaamatta jättäminen sekä tilinpäätöksen laatiminen vastoin lakia: 1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia.
Toiseksi rangaistavuuden voi aiheuttaa myös se, että kirjanpitoon merkitään vääriä tai harhaanjohtavia tietoja: 2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.
Kolmanneksi rangaistavuuden voi aiheuttaa kirjanpitoaineiston hukkaaminen tai vahingoittaminen:
3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa.
Jotta teko tai laiminlyönti olisi rangaistava, ainakin yhden edellä luetelluista teon tunnusmerkistöistä on pitänyt tapahtua – ja se pitää syyttäjän pystyä näyttämään oikeudessa. Myös seurauksen pitää tapahtua (seuraustunnusmerkistö), eli käytännössä tilinpäätöksen taseen tai tuloslaskelman pitää olla siinä määrin väärin tehty tai puutteellinen, että siitä ei saada oikeaa ja riittävää kuvaa yhtiön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
Jos tilinpäätös on oikea, mutta joku tai useampikin teon tunnusmerkeistä toteutuisi, tekoa tai laiminlyöntinä ei pitäisi tutkia, syyttää eikä tuomita kirjanpitorikoksena: …ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Jos tämä edellytys eli seuraustunnusmerkistö ei toteudu, rikosta ei ole tapahtunut.
Kirjanpitorikoksesta on myös törkeä tekomuoto (rikoslain 30 luvun 9a §). Perusteena olisi silloin muun muassa se, että 1) liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan, 2) väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä on huomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin tai 3) kirjanpito hävitetään tai kätketään kokonaan tai olennaisilta osiltaan taikka sitä vahingoitetaan olennaisilta osiltaan ja kirjanpitorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Tuottamuksellinen kirjanpitorikos
Kirjanpitäjä voi syyllistyä myös tuottamukselliseen kirjanpitorikokseen. Kun kirjanpitorikoksessa rangaistavuuden edellytyksenä on tahallisuus, tuottamuksellisessa rikoksessa riittää törkeä huolimattomuus. Tahallisuus tarkoittaa sitä, että tekijä on tahtonut asioita, eli tarkoittanut aiheuttaa tietyn seurauksen. Tekoa voi pitää tahallisena myös silloin, jos tekijä on pitänyt teon seurauksen toteutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Tuottamus puolestaan tarkoittaa huolimattomuutta, eli tietyssä tilanteessa ei toimita tilanteen edellyttämällä huolellisuudella. Vaatimus on erilainen taloushallintoammattilaisella – ja puhtaasti maallikolla. Eli huolellisuutta ja huolimattomuutta verrataan samassa tilanteessa ja samassa asemassa olevaan henkilöön.
Kun kirjanpitorikoksessa rangaistavuuden edellytyksenä on tahallisuus, tuottamuksellisessa rikoksessa riittää törkeä huolimattomuus.
Tekijänä voi tässäkin olla kirjanpitäjä. Rangaistava teko voi olla, jos kirjanpitäjä muun muassa:
1) laiminlyö kokonaan tai osaksi liiketapahtumien kirjaamisen tai tilinpäätöksen laatimisen taikka 2) hävittää, hukkaa tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa
ja siten olennaisesti vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta tai taloudellisesta asemasta.
Oikeuskäytäntöä tapauksista, joissa taloushallintoammattilainen on tuomittu, ei ole runsaasti. Sitä enemmän on tapauksia, joissa kirjanpitäjän väitettyä kirjanpitorikosta on tutkittu ja siitä on syytetty oikeudessa.
Esimerkiksi tapauksessa KKO 2016:2 sekä kirjanpitäjä että hänen asiakkaansa vapautettiiin syytteistä – tosin vasta korkeimmassa oikeudessa. Kirjanpitäjää syytettiin avunannosta kirjanpitorikokseen.
Miksi kirjanpitäjää sitten syytetään ja voidaan tuomita talousrikoksista samassa yhteydessä, kun hänen asiakkaansa saa tuomiot? Kirjanpitorikoksessa kirjanpitäjää pidetään usein tekijänä. Usein yrityksen vastuuhenkilöä syytetään talousrikoksista; kyse voi olla velallisen rikoksista ja usein myös rahanpesusta.
Rangaistukseen voidaan tuomita myös avunannosta ja yllytyksestä rikokseen. Tämäkin voisi tulla kyseeseen taloushallintoammattilaisen toiminnassa. Oikeuskäytännössä taloudellisen neuvon antanut henkilö on tuomittu, kun on neuvottu tekoon, joka myöhemmin osoittautuu asiakkaan tekemänä esimerkiksi veropetokseksi.
Kirjanpitäjä (ja yrittäjä vapautettiin) vapautettiin syytteistä tapauksessa KKO 2016:2. Kyse oli siitä, pitikö vai ei tiettyjä tapahtumia kirjata yhtiön kirjanpitoon.
Kysymys siitä, oliko rakennustoiminta tosiasiassa A:n toimintaa, ja oliko sen perusteella A:n toiminimen kirjanpito siten virheellistä tai harhaanjohtavaa, että A ja toiminimen kirjanpitäjä olivat syyllistyneet kirjanpitorikokseen ja B avunantoon siihen.
Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A:n elinkeinonharjoittajana toiminimellä harjoittamassa liiketoiminnassa ole syytteen teonkuvauksessa tarkoitetuin tavoin laiminlyöty kirjanpidossa liiketapahtumien kirjaamista eikä merkitty kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Tämän vuoksi A ja C eivät ole syyllistyneet rikokseen, joka käsittää kirjanpitorikoksen ja törkeän kirjanpitorikoksen eikä B avunantoon sanottuun rikokseen.”
Käytännössä kyse oli siitä, oliko tehty vääriä kirjauksia kirjanpitoon vai ei – eli oliko kirjattu muita kuin kirjanpitovelvollisen tapahtumia.
Käytännössä monissa tapauksissa, joissa epäillään kirjanpitorikoksesta, syytetään myös rahanpesusta. Edellä mainittu rikos vaatii toteutuakseen esirikoksen ja sen jälkeen yrityksen piilottaa rikoksella hankittu raha.
Miten välttyä rikosoikeudellista vastuuta?
On myös oikeuskäytäntöä, jonka perusteella taloushallintoammattilaisen kannattaa joissain tapauksissa – jos tehtävä tulee liian vaikeaksi ja kirjanpitäjä ei voi kuin laiminlyödä kirjanpitoa ja tilinpäätöksen laatimista – lopettaa toimeksianto kokonaan kirjanpitoasiakkaaseen. Muuten riskinä on – jos toimeksiantosopimus on voimassa ja kirjanpitoa ei hoideta eikä tilinpäätöstä laadita – myös kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu.
Paras tapa välttää rikosoikeudellista vastuuta on luonnollisesti toteuttaa taloushallinnon tehtävät lakien ja asetusten sekä hyvän kirjanpitokäytännön mukaisesti. Pitäisi voida luottaa siihen, että kun näin toimitaan ja toiminta taikka mahdolliset laiminlyönnit eivät täytä rikoslaissa kirjattua rikoksen tunnusmerkistöä, rangaistusta ei tule, vaikka muita seuraamuksia voisikin tulla.
Jos joudut esitutkintaan rikoksesta epäillyn roolissa, ota yhteys asiaa tuntevaan asianajajaan. Hän ohjeistaa, miten on syytä toimia, eli mitä yleensä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Kyse on yleensä aineiston toimittamisesta ja poliisin toteuttamasta kuulustelusta. Rikoksesta epäillyn ei tarvitse kertoa mitään kuulustelussa eikä varsinkaan kertoa asioita, jotka tukisivat olettamusta hänen syyllisyydestään.
