Kilan puheen­johtaja Timo Kaisanlahti on Suomen merkit­tävimpiä kirjan­pito- ja tilin­tarkastus­vaikuttajia

Timo Kaisanlahti kiinnostui kirjanpitoon ja tilinpäätöksiin liittyvistä asioista Helsingin kauppakorkeakoulussa, jonka laskentalaitoksella hän työskenteli opetustehtävissä valmistumisensa jälkeen 1980-luvun lopulla.

Ekonomin tutkinnon ohella myös juristiksi opiskelleen miehen työura jatkui kauppakorkeasta arvopaperimarkkinoiden oikeudellisiin tehtäviin. 1990-luvun puolivälissä hän palasi takaisin kirjanpitoasioiden pariin silloiseen kauppa- ja teollisuusministeriöön, jossa tarvittiin asiantuntemusta alan lainsäädännöllisten uudistusten valmisteluun.

– Suomi oli liittynyt Euroopan unionin jäseneksi, ja kirjanpito- ja tilinpäätössäädäntö oli käytävä läpi, jotta lait ovat yhteneväiset EU:n säädösten kanssa, Kaisanlahti sanoo.

Hallituksen vuonna 1997 tekemä esitys uudeksi kirjanpitolaiksi oli pitkälti hänen käsialaansa.

– Lakiuudistuksessa oli otettava huomioon EU:n tilinpäätösdirektiivien vaatimukset ja kansainväliset IFRS-standardit IFRS. Lain perustana säilyi kuitenkin tuloslaskenta ja meno-tulo-teoria.

Lakiuudistuksissa ennakoitu digitaalinen kehitys

Kaisanlahden mukaan vuoden 1997 lakiuudistuksessa oleellista oli sallia tositteiden ja kirjanpitokirjojen säilyttäminen sähköisessä muodossa. Tätä oli lähdetty ennakoimaan jo muutamaa vuotta aiemmin pankkien Tiliote tositteena -hankkeessa, jossa luotiin pankkitilien tiliotteille yhtenäinen sähköinen standardi.

Kaisanlahden mielestä suomalaisen kirjanpitolainsäädännön ylpeydenaiheisiin kuuluu teknisen kehityksen huomioon ottaminen.

– Lakien päivityksissä on pyritty vuoden 1997 uudistuksen jälkeenkin ottamaan huomioon digitalisoituminen ja ennakoimaan tulossa oleva kehitys. Moneen muuhun maahan verrattuna olemme menneet rohkein askelin eteenpäin.

Kaisanlahden mielestä hyvä esimerkki on muotovaatimuksista luopuminen.

Timo Kaisanlahti on ollut kolme vuosikymmentä keskeinen vaikuttaja kirjanpitoon ja tilinpäätöksiin liittyvissä lainsäädäntöuudistuksissa ja lakeja koskevissa tulkinnoissa.

– Laki ei velvoita paperimuotoa säilyttämisessä, mikä on osaltaan edistänyt taloushallintoalan digitalisoitumista. Digitaalisuuden ansiosta kirjanpitomerkinnät ovat esimerkiksi viranomaisen saatavilla ajantasaisesti.

Kirjanpitoasiat seurasivat varsinaista työuraa

Yhtiöoikeudesta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen Kaisanlahden ura kiersi ministeriöstä muun muassa Varma-Sampoon, liikenne- ja viestintäministeriöön ja valtiovarainministeriöön neuvottelevaksi virkamieheksi. Vuodesta 2005 lähtien hän toimi 12 vuotta työeläkeyhtiö Varman päälakimiehenä.

Kirjanpito- ja tilinpäätösasiat seurasivat kuitenkin Kaisanlahtea tiiviisti varsinaisen työn rinnalla. Kirjanpitolautakunnan (Kila) puheenjohtajana hän aloitti vuoden 2010 alussa. Lautakunnan toiminta oli jo ennestään tuttu, sillä hän oli työskennellyt 1990-luvun jälkipuoliskolla sen sihteerinä.

Vuosina 2013–2014 Kaisanlahti johti kirjanpitolain uudistamista valmistelevaa työryhmää. Sen mietintöön perustui vuoden 2016 alusta voimaan astunut lakimuutos.

Lakipäivitys toi helpotuksia erityisesti pienten yrityksiä koskevaan byrokratiaan ja yksinkertaisti niiden tilinpäätöksiä koskevia säännöksiä EU:n vuonna 2013 uudistetun tilinpäätösdirektiivin mukaisesti.

– Toisena keskeisenä tavoitteena oli pitää laki ajan tasalla teknisen kehityksen kanssa. Suomen teknologianeutraali lainsäädäntö ei ota esimerkiksi kantaa, millä teknisillä menetelmillä lain asettamat vaatimukset toteutetaan.

Lakiuudistusten keskeisiä taustavoimia

Kaisanlahti on ollut kolme vuosikymmentä keskeinen vaikuttaja kirjanpitoon ja tilinpäätöksiin liittyvissä lainsäädäntöuudistuksissa ja lakeja koskevissa tulkinnoissa.

Hän korostaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja mainitsee kolme muuta tärkeää taustavoimaa säännösten kehityksessä.

Edesmenneen professori Jarmo Leppiniemen rooli Kilan pitkäaikaisena puheenjohtajana ja aktiivisena keskustelijana oli oleellinen kirjanpito- ja tilintarkastuskäytäntöjen kehittämisessä.

1990-luvun uudistuksissa Kaisanlahti korostaa taloushallinnon asiantuntijan Pauli Vahteran roolia etenkin sähköisen taloushallinnon kehittäjänä.

Viime vuosien uudistuksissa Kaisanlahti nostaa esille Anders Tallbergin, joka toimii nykyisin Hanken & SSE Executive Educationin Senior Fellowina ja Kilan varapuheenjohtajana.

Kila keskittyy käytännön kysymyksiin

Kila toimii työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä ja sen tehtäviin kuuluvat hyvän kirjanpitotavan edistäminen ja sitä koskevien ohjeiden antaminen. Keskeinen työkalu ovat lausunnot, joita lautakunta antaa kirjanpitovelvollisten tai viranomaisten hakemuksesta.

Kila ei tulkitse kansainvälisten IFRS-säännösten soveltamisalaan liittyviä kysymyksiä, vaan lausunnot ovat keskittyneet viime vuosina kirjanpitolain soveltamiseen liittyviin käytännön kysymyksiin.

– Kila on palveluorganisaatio ja sen asiantuntemus on kaikkien kirjanpitovelvollisten käytettävissä. Taloushallintoalan ohella se palvelee koko suomalaista talouselämää, Kaisanlahti korostaa.

Lautakunnan kokoonpanoon kuuluvat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kymmenen muuta jäsentä. Valtioneuvosto nimittää lautakunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Kaisanlahden mukaan keskittyminen kirjanpitoa koskevien käytännön kysymysten ratkaisuun muotoutui Kilan painopisteeksi 1990-luvulta lähtien Risto Järvisen ja Jarmo Leppiniemen puheenjohtajakausilla.

– Kirjanpitosäännösten käytännönläheisyys etenkin pienemmille yrityksille on ollut johtava teemamme. Erityistä huolta on kannettu siitä, ettei kirjanpidossa pienyrityksille sallituista valinnoista suotta poissuljettaisi verotuksen ratkaisujen soveltamista – ellei poissuljentaan ole nimenomaista perustetta.

Kaisanlahden mielestä kirjanpitolautakunnan kaltaisella elimellä pystytään parhaiten ja joustavimmin viemään kirjanpidon käytäntöjä eteenpäin ja parantamaan yritysten toimintamahdollisuuksia.

– Kilan lausunnot tuovat kirjanpitovelvollisille oikeusvarmuuden.

Esimerkiksi Saksassa vastaavanlaista organisaatiota ei ole. Siellä lain tulkinnoista debatoi lukuisa joukko alan asiantuntijoita, ja asiaan saatetaan joutua hakemaan myös oikeuden tulkinta. Se voi tietää vuosien odotusta.

Jatkuvuus suomalaisen järjestelmän vahvuus

Vaikka kansainväliset standardit ovat tulleet Suomeenkin, kirjanpito ei ole Kaisanlahden mielestä muuttunut periaatteiltaan. Yksi suomalaisen järjestelmän keskeisistä piirteistä – ja vahvuuksista – on hänen mielestään jatkuvuus.

– Lainsäädäntöä kehitetään koko ajan, mutta muutosten tekeminen ei ole ollut koskaan itsetarkoitus.

Jatkuvuuden ohella suomalaisen järjestelmän toinen oleellinen piirre on kirjanpidon vahva sidos verotukseen. Kirjanpito tuottaa verottajan tarvitseman informaation, ja tuloslaskelman tulos on pohjana verotettavan tulon laskemisessa.

– Tuloslaskennan osalta kirjanpitolain säännökset perustuvat meno-tulo- teoriaan. Samalle teorialle pohjautuvat myös perusratkaisut elinkeinoverolaissa, vaikka siinä on asetettu maksimisäännöksiä, kuinka paljon kullakin tilikaudella tietystä menoerästä voidaan vähentää.

Kirjanpito ja verotus lähenevät toisiaan

Kirjanpidon ja verotuksen läheistä suhdetta kuvaa Kaisanlahden mielestä hyvin myös se, että pienyrityksissä tilinpäätös käytännössä tehdään ennen muuta verottajaa varten.

– Jos yrityksellä ei oman pankin lisäksi ole muita rahoittajia ja rahoitustarpeita, silloin tilinpäätöksen ensisijainen intressitaho on verottaja.

Kaisanlahden mielestä luonnollinen kehityskulku olisi tilinpäätöksen ja veroilmoituksen lähentyminen edelleen toisiinsa ainakin pk-yritysten osalta. Muutama vuosi sitten työ- ja elinkeinoministeriö selvitti mahdollisuutta, jossa veroilmoituksen tietoja täydennettäisiin niin, että se täyttäisi sellaisenaan tilinpäätöksen tehtävät.

– Silloin kysyttiin, tarvitaanko kahdenlaisia asiakirjoja ainakaan pienten yritysten kohdalla.

Asia ei tuolloin edennyt, mutta kysymystä on syytä makustella jatkossakin, Kaisanlahti pohtii.

– Tarkoitukseni ei ole säikäyttää tulevista uudistuksista. Minusta ei ole kuitenkaan syytä kavahtaa elinkeinoverotuksen ja tilinpäätöksen suhteen lähentämistä tulevaisuudessakaan.

Tätä puolustaa molemmissa noudatettu varovaisuusperiaate, joka on etenkin pienten yritysten tuloslaskennassa kantava periaate.

Timo Kaisanlahden mielestä rajoitettu vastuu ja luotettava kirjanpito ovat Suomessa niin itsestään selviä asioita, ettei niiden merkitystä talouden rattaiden pyörimiselle tule välttämättä ajatelleeksi.

Kirjanpitäjillä tärkeä rooli taloudessa

Yritysten juridis-taloudellisen toimintaympäristön suurimpiin ”innovaatioihin” Kaisanlahti laskee rajoitetun vastuun periaatteen, jonka mukaan yhtiössä osakkeenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti yhtiön velvoitteista.

Tämän vastapainoksi yritysten on tehtävä kirjanpito ja siihen liittyvät tilinpäätökset luotettavalla tavalla.

– Tässä korostuu varovaisuuden periaate. Sen mukaan omistajille ei jaeta etukäteen sellaista, joka saattaisi kuulua maksunsaantijärjestyksessä edellä oleville verottajalle ja velkojille.

Kaisanlahden mielestä rajoitettu vastuu ja luotettava kirjanpito ovat Suomessa niin itsestään selviä asioita, ettei niiden merkitystä talouden rattaiden pyörimiselle tule välttämättä ajatelleeksi.

Ilman rajoitettua vastuuta yritystoimintaan oleellisesti liittyvä riskinotto ei olisi mahdollista. Luotettava kirjanpito on puolestaan edellytys sille, että rahoittajat pystyvät tekemään valintoja ja kohdistamaan resurssit menestyville yrityksille.

– Siksi jokainen kirjanpitäjä on taloudessa tärkeä toimija. Ilman oikein tehtyjä tilivientejä järjestelmä ei toimisi.

Kirjanpidon ja tilinpäätösten merkitystä Kaisanlahti on tuonut viime vuosina esille, kun hän on luennoinut työelämäprofessorina Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoille.

– Hyvä yhtiöjuristi osaa hahmottaa esimerkiksi tilinpäätösten peruslainalaisuudet ja sen, miten ne vaikuttavat rahoitusrakenteeseen ja kykyyn jakaa voittoa.