Irti työehtosopimus­toiminnasta – mitä se merkitsee?

Työehtojen neuvotteluissa on syksyllä erityisesti metsä­teollisuuden yrityksissä uusi tilanne. Vuodenvaihteessa osa Metsäteollisuus ry:n aiemmin neuvottelemista työehtosopimuksista päättyy pysyvästi yhdistyksen irtauduttua valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta.

Teknologiateollisuudessa tilanne on osin erilainen, kun Teknologiateollisuus ry lopettaa työehtosopimustoiminnan, mutta valtakunnallista työehtosopimustoimintaa jatkaa Teknologiateollisuus ry:stä erillinen uusi työnantajayhdistys Teknologiateollisuuden työnantajat ry. Tähän uuteen yhdistykseen työnantajayritykset voivat liittyä, mikäli haluavat jatkaa työehtojen noudattamista valtakunnallisten liittojen välisen työehtosopimuksen pohjalta.

Miksi työnantajapuoli metsäteollisuudessa ja teknologiateollisuudessa on halunnut tehdä nämä irtautumistoimet suhteessa valtakunnalliseen työehtosopimustoimintaan?

Kyse on jo pidempiaikaisesta työnantajapuolen tavoitteesta hajautetumman työehtosopimismallin ja yrityskohtaisen sopimisen lisäämiseksi. Työnantajapuoli katsoo, että yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi nimenomaan yritystasoiset ratkaisut ovat keskeisiä globaaleilla työmarkkinoilla ja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Nykyinen valtakunnallinen järjestöjen välinen sopimusjärjestelmä vastaa työnantajapuolen näkemyksen mukaan heikosti erilaisissa markkina- ja taloustilanteissa olevien yritysten tarpeisiin.

Mitä työehtosopimuksen päättyminen tarkoittaa metsäteollisuuden ja teknologiateollisuuden työnantajayrityksissä?

Työehtosopimuksen päättyminen tarkoittaa, että velvollisuus noudattaa työehtosopimusta lakkaa kokonaan. Jos aiemman työehtosopimuksen mukaisten ehtojen noudattamista vain jatketaan, voivat ehdot vakiintua yksittäisten työsopimusten ehdoiksi. Tämän jälkeen näiden ehtojen yksipuolinen muuttaminen työnantajapuolen taholta ei ole lähtökohtaisesti mahdollista.

On myös huomioitava, että joistakin työlainsäädännön työntekijälle turvaaman pakottavan tason heikentävistä ehdoista voidaan sopia ainoastaan valtakunnallisella liittojen välisellä työehtosopimuksella eikä tällaisten ehtojen soveltaminen yrityskohtaisesti ole jatkossa enää mahdollista.

Työnantajayritys voi valita sopijakumppanikseen oman henkilöstön tai työntekijöiden yhdistyksen.

Työnantajayritys voi valita sopijakumppanikseen oman henkilöstön tai työntekijöiden yhdistyksen. Henkilökunnan kanssa neuvottelut voidaan käydä kaikkien työntekijöiden kanssa tai työntekijät voivat valita edustajakseen työsopimuslain mukaisen luottamusvaltuutetun. Todennäköisesti ainakin osa pienemmistä yrityksistä seuraa isojen yritysten neuvottelujen etenemistä ennen työehtojen sopimisen tavan ja sisältöjen valitsemista.

Miten valtakunnallisen työehtosopimustoiminnan lopettaneen Metsäteollisuus ry:n jäsenenä olevien yritysten on jatkossa sovittava työehdot?

Ehdot on sovittava henkilöstön ja työnantajan välillä, mutta tällöin ei ole kyse työehtosopimuksesta. Jos halutaan neuvotella yrityskohtainen työehtosopimus, on työnantajan neuvottelu­vastapuolena oltava työntekijöiden yhdistys. Tästä on hyvänä esimerkkinä syksyn neuvotteluissa jo aikaansaatu Stora Enson ja Paperiliitto ry:n välinen yrityskohtainen työehtosopimus.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksien osalta tilanne on vielä avoinna, joten voi olla, että jotkin nykyisistä sopimuksista jäävät kokonaan toteutumatta ja joidenkin toteutuneiden sopimusten osalta ehkä yleissitovuus vahvistamatta. Yleissitovuus merkitsee sopimuksen noudattamisvelvollisuutta myös samalla alalla toimivissa valtakunnallisen työnantajaliittoon kuulumattomissa yrityksissä. Jos yrityksessä työehtojen noudattamisvelvollisuutta ei ole niin sanotun normaalisitovuuden (eli työnantajaliittoon kuulumisen) tai yleissitovuudenkaan perusteella, on työnantajan neuvoteltava työehdot kaikilta osin ­henkilöstön kanssa.

Valtakunnallisen yleissitovan työehtosopimuksen syntyminen teknologiateollisuudessa näyttää tällä hetkellä toden­näköiseltä.

Tätä artikkelia kirjoitettaessa Teknologiateollisuuden työnantajat ja työntekijäpuolen Teollisuusliitto ovat aloittaneet neuvottelut teknologiateollisuuden työehtosopimuksesta. Neuvottelujen aloittamisen edellytykseksi oli asetettu Teollisuusliitto ry:n puolelta riittävän kattava työnantajayritysten edustus uudessa Teknologiateollisuuden työnantajat ry:ssä. Valtakunnallisen yleissitovan työehtosopimuksen syntyminen teknologiateollisuudessa näyttää tällä hetkellä toden­näköiseltä.

Mitä työehtosopimuksen päättyminen tarkoittaa työntekijöiden kannalta?

Työnantajien lisäksi tilanne on uusi myös työntekijöille. Yrityskohtaisesti voidaan sopia sellaisista työehdoista, joista sopimista ei ole lailla rajoitettu. Toisin sanoen työlainsäädännön pakottavat säännökset on huomioitava eikä niistä voida sopia toisin. Työntekijöille lakia paremmista ehdoista sen sijaan voidaan sopia.

Tarkoittavatko muutokset työehtosopimustoiminnassa aikaisempaa enemmän vaihtelevia työehtoja eri yrityksissä?

Valtakunnallisten työehtosopimusten valtuuttama paikallinen sopiminen on jo aiemmin niin metsäteollisuudessa kuin teknologiateollisuudessakin mahdollistanut toisistaan poikkeavia yrityskohtaisia ratkaisuja. On mahdollista, että ehdoissa tulee vielä jatkossa enemmän yrityskohtaista vaihtelua. Toisaalta on niinkin, että yritykset kilpailevat työntekijöistä keskenään eikä näillä tästä syystä ole mahdollisuutta tehdä esimerkiksi merkittävästi keskivertoa alhaisempia palkkaratkaisuja.

Yrityksissä on syytä hyvissä ajoin avoimesti viestiä henkilöstölle, kuinka työehdot on tarkoitus jatkossa järjestää. Mikäli työehdoista ei sovita yrityksessä lainkaan, määräytyvät työ­ehdot työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä lähtökohtaisesti yksilöllisten työsopimusten ja työlainsäädännön perusteella.

Mitä työehtosopimuksen päättyminen tarkoittaa paikallisen sopimisen kannalta?

Työehtosopimuksilla on annettu mahdollisuus sopia yrityksissä paikallisella sopimuksella tiettyjä työehtoja. Paikallinen sopiminen perustuu pääsääntöisesti olemassa olevaan työehtosopimukseen, joten vain siltä osin kuin työlainsäädäntö mahdollistaa ehdoista sopimisen työnantajan ja työntekijän välillä (tai työntekijälle lakia paremmista ehdoista), niitä voidaan haluttaessa ottaa yrityskohtaiseen sopimukseen.

Mitä tapahtuu yrityksissä aiemmin työehtosopimusten pohjalta tehdyille paikallisille sopimuksille?

Pääsääntöisesti työehtosopimuksen valtuutuksen nojalla solmitut paikalliset sopimukset ovat voimassa sopimuskauden ja päättyvät samalla, kun liittojen välinen valtakunnallinen työehtosopimuskin päättyy. Oikeuskäytännössä paikallisesti sovittujen työehtojen, esimerkiksi palkkausjärjestelmän ehtojen, on voitu katsoa jatkavan voimassaoloaan silloin, kun toissijaisesti sovellettavissa olevia ehtoja ei voida määrittää työlainsäädännön tai muunkaan perusteella. Paikallisen sopimuksen päättyminen ei voi johtaa täysin sääntelemättömään tilaan.

Seuraaviin ehtoihin on kiinnitettävä huomiota työehtosopimuksen voimassaolon päättymisen yhteydessä työehdoista paikallisesti sovittaessa:

• palkkausjärjestelmä (työntekijän palkkaa ei voi kuitenkaan alentaa yksipuolisella ilmoituksella)
• työajan järjestäminen (voi olla aiemmin työehtosopimuksella sovittu toisin kuin työaikalaissa)
• mahdolliset työajalta maksettavat erityiset korvaukset
• työajan lyhennysjärjestelmä (esimerkiksi niin kutsuttuja pekkasia työaikalaki ei tunne)
• palkallisuus niiltä poissaoloilta, joihin työsopimuslaki antaa oikeuden (esim. perhevapaat ja sairaan lapsen hoito)
• sairausajan palkallisuus (lain mukaisen palkanmaksuajan ylittävältä osalta)
• vuosilomapalkan maksaminen (esim. lomarahan maksaminen perustuu sopimiseen eikä vuosilomalakiin)

Yritys voi määritellä kaikkia työntekijöitä koskevia käytäntöjä osin myös työnantajan työnjohtovallan perusteella esimerkiksi henkilöstöoppaalla tai -käsikirjalla. On kuitenkin huomioitava, että jos yksittäisten työntekijöiden työsopimuksissa on sovittu toisin, yksilöllinen sopimus menee työpaikan käytäntöjen edelle. Työehdoista paikallisesti sopiessa on työn­antajan huomioitava myös työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvollisuus.

Työehtosopimustoiminnan muutosten vaikutukset työehtosopimusten jälkivaikutuksen kannalta

Työehtosopimusten päättymiseen liittyy kysymys myös niin sanotusta jälkivaikutuksesta, jolla tarkoitetaan työehtosopimuksen soveltamista vielä sen voimassaolon päättymisen jälkeen, kunnes uusi sopimus saadaan neuvoteltua. Jälkivaikutuksesta on oikeuskäytäntöä, mutta ei lainsäädäntöä. Sen syntyminen käytännössä edellyttää, että aikaisempien työehto­sopimusosapuolten välille on tarkoitus tehdä uusi työehto­sopimus.

Jälkivaikutuksen yhteydessä on syytä huomioida, että se voi tulla sovellettavaksi vain työehtojen osalta. Työrauhavelvoite on sidottu työehtosopimuksen voimassaoloon. Aloilla, joilla ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta, ei ole myöskään työrauhavelvoitetta.

Jälkivaikutuksen yhteydessä on syytä huomioida, että se voi tulla sovellettavaksi vain työehtojen osalta.

Metsäteollisuuden työehtosopimuksilla ei ole jälkivaikutusta, koska Metsäteollisuus ry:n työehtosopimustoiminta päättyy, eikä alalle ole tarkoituskaan tehdä uutta valtakunnallista työehtosopimusta. Teknologiateollisuuden työehtosopimusten jälkivaikutuksesta sen sijaan on esitetty erilaisia näkemyksiä: Työnantajapuolen näkemys on, että lähtökohtaisesti jälkivaikutusta ei synny, sillä teknologiateollisuuden työehtosopimuksen sopijana ei jatkossa ole Teknologiateollisuus ry, vaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry. Työntekijäpuoli puolestaan katsoo, että sopijaosapuolen vaihtuminen ei poista jälki­vaikutusta, mikäli työehtosopimus tullaan neuvottelemaan. Kysymys on riidanalainen ja ratkaistava lähtökohtaisesti uusien sopimusosapuolten välisten neuvottelujen aikana.

Mitä työnantajapuolen irtautumistoimet tarkoittavat koko valtakunnallisen työehtosopimustoiminnan jatkon kannalta?

Sen jälkeen, kun Elinkeinoelämän keskusliitto vuonna 2016 jättäytyi pois keskusjärjestöjen välisestä sopimistoiminnasta ja vuonna 2017 irtisanoi useimmat aiemmat ­keskusjärjestöjen väliset sopimukset, ovat muiden muassa palkkaratkaisut olleet yleisesti vientialoilla valtakunnallisissa työehtosopimuksissa sovittuun perustuvia (niin sanottu palkka-ankkuri).

Tämä yleinen vientivetoinen linja ei ehkä aivan samalla tavalla toimi nyt alkaneella työehtosopimusneuvottelukierroksella, koska yritys­kohtaisten työehtosopimusten pohjalta ei yleisempää linjaa voida muodostaa. Palkkaratkaisujen lopulliset ”päänavaajat” muille sopimusaloille voivat hahmottua osin uudella tavalla. Työehtosopimustoiminnan jatkon kannalta nähtäväksi jää, kuinka laajalti muiden alojen työnantajayhdistyksissä seurataan Metsäteollisuus ry:n ja Teknologiateollisuus ry:n esimerkkiä yrityskohtaisuuden vahvistamisessa.