Kuntien valtionavut – almuja ja armopaloja vai valtion tapa osallistua arkisten palvelujen rahoittamiseen?
Hanki rajaton lukuoikeus
Kirjaudu sisään tai tilaa Tilisanomat. Saat luettavaksesi uusimmat artikkelit ja arkiston, joka ulottuu aina vuoteen 2001 saakka sekä pääsyn Tilinpäättäjän tietopakettiin.
TILAA TILISANOMAT KIRJAUDU SISÄÄNTermistöä
Valtionavut: Yleistermi rahavirroille valtion ja kuntien tai muiden valtionrahoituksen saajien välillä.
Valtionosuus: Yleiskatteinen ts. saajalleen vapaasti käytettävissä oleva valtionapu.
Valtionavustus: Hakemukseen perustuva ja tiettyyn kustannukseen, toimintoon tai tehtävään kohdistettu korvamerkitty valtionapu, jonka käyttö on rajoitettua ja josta saaja raportoi.
Valtionosuusjärjestelmä: Laskennallinen mekanismi, jolla valtion rahoitus peruspalveluihin ohjataan kuntiin ja jolla tasataan kuntien välisiä eroja kustannuksissa ja tuloissa.
Kustannuserojen tasaus: Toinen valtionosuusjärjestelmän rakenteellinen osa. Ottaa huomioon erilaisilla kertoimilla ja laskentatekijöillä kuntien välisiin kustannuseroihin vaikuttavia tekijöitä, kuten väestön määrä, ikärakenne, sairastavuus ja kielisuhde.
Tulopohjan tasaus: Toinen valtionosuusjärjestelmän rakenteellinen osa. Ottaa huomioon kunnan tulopohjassa olevat erot. Tunnetaan myös nimellä verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus.
Valtionosuuspohja: Valtionosuuteen oikeuttavat kustannukset.
Laskennallinen kustannus: Teoreettinen kustannus, joka huomioi kustannuksiin vaikuttavat väestötekijät ja tietyt muut kunnan ominaisuudet.
Valtionosuusprosentti: Osuus, jolla valtio osallistuu kuntien järjestämien peruspalvelujen rahoitukseen. Keskimäärin noin 25 %.
