Hitot minä mihinkään tilitoimistoon

Poikani aloitti ysiluokan. Siinä iässä Espoon kouluissa suoritetaan työhöntutustumisjakso eli TET. Tarkoitus kai on, että teinit saavat jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä niin sanottu rehellinen työ on.

Kysyin pojaltani, voisiko hän harkita menevänsä työhön tutustumaan tilitoimistoon. Vastaus oli salamannopea: ”Tilitoimistoon? Hitot minä mihinkään tilitoimistoon ikinä”. Tarkemmissa kuulusteluissa selvisi, että hän menisi mieluummin S-markettiin tai Mäkkäriin. Haastattelin myös pojan kavereita ja selvisi, että tilitoimistot olivat todellakin rankingin pohjalla. Niitä mieluummin mentäisiin markettiin tai pikaruokalaan – puhumattakaan oikeista unelmatyöpaikoista kuten pelifirma tai mopokorjaamo.

Mutta mitä jos hän olisikin innostunut? ”Tilitoimisto – kuulostaa ihan ookoolta.” Mitä tavalliset ysiluokkalaiset teinipojat tai -tytöt tekisivät työharjoittelussa aikaansa seuraavassa tilitoimistossa tai pörssiyhtiön sisäisesti ulkoistetussa taloushallinnon palvelukeskuksessa eli SSC:ssä?

Aloitin itse taloushallinnon urani Huberin talousosastolla 15-vuotiaana kesäpoikana. Työtehtäviini kuului saapuneiden ostolaskujen järjestely kladiin aakkos- ja laskunumerojärjestykseen. Sen lisäksi mapitin paljon ja ahkerasti.

Vuoden päästä Tietotehtaalla pääsin jo tallentajan kesälomittajana tallentamaan EPOS-ohjelmistoon ostolaskuja ja muita tositteita, jotka kirjanpitäjä oli ensin kirjannut hyvällä käsialalla vientierittelylomakkeelle. Seuraavien kesien aikana leimasin tositenumeroita, laitoin laskuja hyväksymiskiertoon ja tallensin maksuja. Ja mapitin tietenkin. Tein siis työllistäviä rutiineja, joissa ei vaadittu minkäänlaista taloushallinnon osaamista, joskin toki huolellisuutta ja tarkkaa kättä. Vihdoin vuonna 1992 pääsin itse kirjaamaan ostolaskuja (aiheuttamatta ainakaan suurempaa vahinkoa) sekä viimein täsmäyttämään eri konserniyhtiöiden välisiä transaktioita ja saatavia konsernitilinpäätöksen valmistelun osana.

opintojen edetessä päästiin tekemään myös asiallisia hommia, joissa kertyi myös ymmärrystä siitä, mitä laskettiin. Jopa siitä, miksi laskettiin.

Minulle ja muille oli siis valmis polku taloushallinnon osaajaksi. Rutiinitöitä tekemällä opittiin, miten koneisto toimii. Sitten opintojen edetessä päästiin tekemään myös asiallisia hommia, joissa kertyi myös ymmärrystä siitä, mitä laskettiin. Jopa siitä, miksi laskettiin.

Mutta sanokaa hyvät veljet ja sisaret, mitä se 15-vuotias tekisi teillä – pörssiyhtiössä tai tilitoimistossa? 10 vuotta sitten hän olisi voinut vielä polttaa CD:tä tai skannata ostolaskuja, mutta nyt ei ole sitäkään. Ja sanokaas muuten, mitä kohta tekee edes se 19-vuotias ekan vuoden tradenomiopiskelija. Neuvonantaa asiakkaalle sukupolvenvaihdoksen vero-optimoinnin? Opettaa tekoälysovellusta?

En haikaile mapitusta kladittamisesta puhumattakaan. Eikä se ostolaskujen kirjausten tekeminenkään pitkän päälle ollut niin kovin kiehtovaa. Mutta on tämä alalle tuleminen tullut hankalaksi. Kohta on vain tekoäly ja kovan luokan asiantuntijoita – 90-vuotiaita ukkoja ja akkoja.

Ps. Kiitokset Elville, Heidille, Tuijalle, Susannelle ja kaikille muille entisille laskennan opettajille. Oli se helppoa siihen aikaan.