Työsopimus – kilpailukielto – sopimusehdon sovittelu (KKO 2019:28)
A oli työskennellyt 29.10.2013 allekirjoitetun työsopimuksen perusteella B Oy:n palveluksessa provisiopalkkaisena kiinteistönvälittäjänä. Työsopimus oli ollut toistaiseksi voimassa oleva. A oli sitoutunut työsopimuksessa noudattamaan kilpailukieltoehtoa ja korvaamaan työsuhteen päättyessä työnantajalta saamansa koulutuksen sopimuksessa tarkemmin mainituin ehdoin.
Kilpailukieltoa koskevan ehdon mukaan A ei saanut aloittaa kilpailevaa välitystoimintaa kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä.
TSL 3:5.1:n mukaan työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä sopimuksella (kilpailukieltosopimus) rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa, samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa.
Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti työnantaja ja työntekijä voivat lähtökohtaisesti sopia myös koulutuskustannusten korvaamisesta edellyttäen, että sopimuksella ei TSL 13:6.1:n vastaisesti vähennetä työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja.
Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti työntekijä ja työnantaja voivat ennakolta sopia siitä, että työntekijä suorittaa työnantajalle korvausta koulutuskustannuksista, jos hän päättää työsuhteen ennen työnantajan kustannuksella saamaansa koulutukseen perustuvaa sovittua vähimmäisaikaa. Lisäksi työntekijä ja työnantaja voivat solmia muita sopimuksia, jotka koskevat työnantajan työntekijälle tarjoamaa ja kustantamaa koulutusta. Työntekijän velvollisuudeksi ei kuitenkaan voida sopia, että hän korvaisi työnantajalle sellaisesta koulutuksesta aiheutuneita kustannuksia, jonka antamisesta työnantajan on huolehdittava TSL 2:1:n pakottavan yleisvelvoitesäännöksen nojalla. Koulutuskustannuksia koskevat sopimusehdot eivät myöskään saa olla kohtuuttomia.
Koulutuskustannussopimukset saattavat tosiasiallisesti rajoittaa työntekijän mahdollisuuksia siirtyä muihin tehtäviin ja siten myös kaventaa hänen mahdollisuuksiaan toimia samalla alalla kuin työnantaja. Koulutuskustannussopimuksia ei tästä huolimatta ole perusteltua pitää kilpailukieltosopimuksina, joiden tekeminen edellyttää erityisen painavaa syytä, jos niissä ei muulla tavalla rajoiteta työntekijän oikeutta tehdä työsopimus tai harjoittaa kilpailevaa toimintaa työsuhteen päättymisen jälkeen.
Koulutuskustannussopimukset saattavat tosiasiallisesti rajoittaa työntekijän mahdollisuuksia siirtyä muihin tehtäviin
TSL 10:2:n mukaan työsopimuksen ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta, jos ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta.
Arvioitaessa työsopimusehdon soveltamisen kohtuuttomuutta huomioon on otettava työsopimus kokonaisuutena sekä työntekijän ja työnantajan olosuhteet muutoin. Lisäksi merkitystä voidaan antaa ainakin seuraaville seikoille: minkälaisesta koulutuksesta on kysymys, kuinka pitkältä ajalta työntekijä on sitoutunut korvaamaan työnantajalle siitä aiheutuneet kustannukset, minkä suuruisena hän on sitoutunut ne korvaamaan, työntekijän palkkaus ja työsuhteen päättymisen syy.
Lähtökohtana on, että koulutuskustannusten korvaamista koskevan ehdon soveltaminen johtaa kohtuuttomuuteen sitä todennäköisemmin, mitä lähempänä ehdossa tarkoitettu koulutus on laadultaan ja kustannuksiltaan sellaista koulutusta, jota työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijälle ilman korvausvelvollisuutta. Samansuuntainen vaikutus on myös sillä, mitä pidemmältä ajalta työntekijä on sitoutunut korvaamaan koulutuksesta aiheutuneet kustannukset. Lisäksi ehdon soveltaminen voi useissa tapauksissa johtaa kohtuuttomuuteen, jos työntekijä on sitoutunut korvaamaan koulutuksen kustannukset kokonaisuudessaan ilman, että korvauksen määrässä on huomioitu työnantajan koulutuksesta saamaa hyötyä.
Sopimusehdon soveltamisen kohtuuttomuutta tuki myös se, että koulutuskustannusten korvaukseksi oli sovittu kiinteämääräisesti 400 euroa niissäkin tapauksissa, joissa työnantajalle aiheutunut kustannus oli vähäisempi. Työntekijän maksettavaksi sovitun korvauksen määrässä ei ollut huomioitu sitä, miten työnantaja voi hyödyntää työntekijän koulutuksessa saamaa tietoa ja osaamista työntekijän myöhemmässä työpanoksessa. Tässä tapauksessa A oli työskennellyt B Oy:n palveluksessa senkin jälkeen, kun hän oli saanut kysymyksessä olevaa koulutusta, joskin vain noin kaksi ja puoli kuukautta viimeisen koulutustilaisuuden jälkeen.
Lisäksi arvioinnissa oli otettava huomioon ensiksi se, että A on sitoutunut korvaamaan koulutuksesta aiheutuneet kustannukset enimmillään 2 vuoden 6 kuukauden ajan koulutuksen saatuaan, ja toiseksi se, että häneltä oli vaadittu korvausta enimmillään 11 kuukautta ennen työsuhteen päättymistä järjestetystä koulutuksesta. Näitä aikoja voitiin pitää huomattavan pitkinä koulutuksen laatu ja kustannukset huomioon ottaen. Lisäksi A oli toiminut B Oy:n palveluksessa provisiopalkalla, eikä hän ollut saanut palkkaa tai muuta korvausta koulutusajalta.
Korkein oikeus katsoi äänin 4-1, että koulutuskustannusten korvaamista koskeva työsopimusehto oli jätettävä huomioon ottamatta. Ehdon soveltaminen oli kohtuutonta, kun otettiin huomioon ehdossa tarkoitetun koulutuksen laatu, korvauksen määrä, korvausvastuun ajallinen kesto sekä A:n palkkaus. B Oy:n korvausvaatimus hylättiin.