Vuosilomalaki – ansainta, antaminen ja vuosilomapalkan laskeminen

Vuosilomaa ansaitaan täytenä lomanmääräytymiskuukautena kaksi päivää, tai työsuhteen kestettyä yli vuoden 2,5 päivää kuukaudessa. Vajaat päivät pyöristetään ylöspäin täysiin päiviin. Täyteen lomanmääräytymiskuukauteen oikeuttaa sellainen kuukausi, jolloin työntekijä työsopimuksensa perusteella on työskennellyt vähintään 14 päivänä. Mikäli työntekijä työsopimuksensa mukaan tekee normaalisti vähemmän työtä kuin 14 päivänä kuukaudessa, lasketaan täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi sellainen kuukausi, jolloin työntekijä tekee vähintään 35 työtuntia kuukaudessa. Vain yhtä ansaintasääntöä noudatetaan kerrallaan, ansainta muuttuu vain sopimuksen muuttuessa. Täydeltä lomanmääräytymisvuodelta, 1.4.–31.3., työntekijä voi siis ansaita 24 tai 30 vuosilomapäivää. Vuosiloma annetaan arkipäivinä, maanantaista lauantaihin. Tästä säännöstä voidaan poiketa työntekijän eduksi työehtosopimuksilla.

Tämän lisäksi vuosilomalaissa säädetään muusta työssäolon veroisesta ajasta. Pääsäännön mukaan tähän lasketaan kaikki sellainen aika, jolta työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle palkan, sekä sellainen aika, jolloin työntekijä on poissa työstä sellaisen työajan tasaamiseksi annetun vapaan vuoksi, jolla hänen keskimääräinen viikkotyöaikansa tasataan laissa säädettyyn enimmäismäärään. Myös aika, jolloin työntekijä on estynyt tekemästä työtä, saattaa olla työssäolon veroista aikaa. Tällaista aikaa ovat muun muassa äitiys- ja vanhempainvapaa sekä isyys- ja vanhempainvapaa, molempien vanhempien osalta 156 päivän (noin kuuden kuukauden) ajalta. Samanlaista aikaa ovat erityisäitiysvapaa ja myös tilapäinen hoitovapaa rajoitetusti.

Työntekijän on saatava vuosilomansa ajalta pääsääntöisesti vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa.

Myös sairauden, tapaturman, lääkärin määräämän työkyvyn ylläpidon tai palauttamisen vuoksi määrätyn kuntouttamisen vuoksi määrätty poissaolo nykylainsäädännön mukaan 75 työpäivään asti lasketaan työssäolon veroiseksi, eli lomaa kerryttäväksi ajaksi. Mikäli henkilölle kertyy lomaa 35 tunnin ansaintasäännön mukaan, työssäolon veroista aikaa on 105 kalenteripäivää. Tähän lakiin on tulossa 1.4.2019 EU:n työaikadirektiiviin mukainen muutos, jolla taataan neljän viikon loma myös silloin kun vuosiloman ansainta on sairauden tai siihen rinnastettavan syyn vuoksi jo katkennut.

Vuosilomalaki säätää myös muista tilanteista, jotka lasketaan työn veroisiksi, ainakin osin.

Mitä tapahtuu, jos työntekijä työskentelee niin vähän, ettei hänelle kerry kummankaan ansaintasäännön nojalla ollenkaan vuosilomaa? Tällöin työntekijällä on oikeus kahteen vapaapäivään jokaiselta kuukaudelta työsuhteensa ajalta, ja saada tältä ajalta lomakorvausta.

Vuosiloman antaminen

Vuosilomasta 24 päivää on annettava lomakaudella (2.5. – 30.9.), pääsäännön mukaan yhdenjaksoisena. Loput vuosilomasta (ns. talviloma) voidaan antaa lomakauden ulkopuolella. Kuitenkin, mikäli työn käynnissä pitämiseksi on välttämätöntä, voidaan 12 päivää ylittävä osa vuosilomasta antaa useammassa osassa. On huomattavaa, että vuosilomaan lasketaan aika maanantaista lauantaihin. Vuosilomalaissa ei erikseen säädetä monessa yhteydessä puhutusta ”kuudennen päivän lauantaista”, mutta toisaalta voidaan katsoa, että mikäli työntekijä ja työnantaja ovat yhdessä sopineet jopa viikkoa lyhyemmistä lomajaksoista, ei vuosiloma silti sen vuoksi tosiallisesti pitene. Näin ollen lyhyistä jaksoista koostuvan viiden lomapäivän voidaan katsoa johtavan kuudennen lomapäivän eli lauantain kulumiseen. Lisäksi hyvin lyhyet lomajaksot eivät liene lainsäätäjän perimmäisen tarkoituksen eli kokonaisvaltaisen palautumisen mukaisia.

Vaikka työnantaja viime kädessä päättää vuosiloman ajankohdan, on työntekijää kuitenkin kuultava ennen vuosiloman sijoittelua. Työnantajan on ilmoitettava vuosiloman ajankohdasta työntekijälle pääsäännön mukaan kuukautta, ja kuitenkin viimeistään kahta viikkoa ennen loman alkamista. Vuosilomaa ei saa määrätä alkavaksi työntekijän vapaapäivänä, mutta se voidaan sopia annettavaksi esimerkiksi työntekijän äitiysloman ajalla.

Mikäli työntekijä on vuosiloman alkaessa työkyvytön esimerkiksi sairauden vuoksi, tulee vuosilomaa työntekijän pyynnöstä siirtää pidettäväksi myöhemmin lomakaudella, tai viimeistään kyseisen vuoden loppuun mennessä. Siirrettävä talviloma tulee antaa viimeistään lomavuotta seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Mikäli taasen työntekijän työkyvyttömyys aiheutuu kesken vuosiloman, voi hän pyytää vuosiloman siirtoa siltä osin kuin työkyvyttömyys ylittää kuusi päivää. Kuuden päivän omavastuuaika huomioidaan vain siltä osin, kun lomaa on ansaittu vähintään 24 päivää. Näin taataan työntekijälle neljän viikon vuosiloma, tämä kuitenkin vain silloin, kun lomaa on ansaittu sen verran. Vuosilomalain muutosehdotus keväällä 2019 tuo tähänkin uudistusta, ja työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn loman antamisen enimmäisaika pitenee vuodella.

Työntekijällä on oikeus säästää 24 päivää pidemmän vuosiloman osa pidettäväksi seuraavana lomakautena. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia yli 18 päivää pidemmän loman säästämisestä säästövapaana.

Vuosilomapalkan laskeminen

Työntekijän on saatava vuosilomansa ajalta pääsääntöisesti vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa, ja palkkaan kuuluvat luontoisedut on annettava vuosiloman aikana niiden käytössä ollessa vähentämättöminä, ja muussa tapauksessa korvattava rahana. Myös mahdolliset muut palkan osat kuten tehtäväkohtaiset lisät ja esimerkiksi palkan lisät (mm. myyntiprovisio) on sisällytettävä lomapalkkaan keskipäiväpalkan mukaan laskettuna. Työehtosopimuksissa on laskennasta voitu sopia toisin.

Vuosilomapalkan päiväkohtainen osuus lasketaan kuukausipalkkaa (tai viikkopalkkaa) ansaitsevilla käyttämällä kaavaa:

säännöllinen palkka
/ 25 (viikkopalkkaisella jakaja 6)

x lomapäivien määrä

Vuosilomalain mukaan jakajana voi käyttää myös lomakuukauden todellisia työpäiviä, jolloin myös kertoimena käytetään loma-ajanjaksolle osuvia työpäiviä.

Mikäli kuukausipalkkaisen sopimuksen mukainen työaika ja palkka muuttuvat lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan vuosilomapalkka prosenttiperusteisesti samoin kuin 35 tunnin säännön piirissä olevan tuntipalkkaisen lomapalkka.

Mikäli kuukausipalkkaisen työaika ja palkka muuttuvat vasta lomanmääräytymisvuoden jälkeen, mutta ennen kuin työntekijä on pitänyt lomansa, lasketaan lomapalkka ennen muutoshetkeä olleen palkan mukaan.

Tuntipalkkaiselle, joka ansaitsee lomaa 14 päivän säännön mukaan, vuosilomapalkka lasketaan kertomalla hänen keskipäiväpalkkansa lomapäivien määrän perusteella määräytyvällä kertoimella. Mikäli lomapäiviä on yli 30 esimerkiksi työehtosopimukseen perustuen, korotetaan kerrointa 0,9:llä jokaista lomapäivää kohden.

Keskipäiväpalkkaan lasketaan lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta työntekijälle maksettu tai maksettavaksi erääntynyt palkka, lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettavaa korotusta. Tämä kertymä jaetaan lomanmääräytymisvuoden aikana tehtyjen työpäivien määrällä, johon lisätään laissa säädetyn vuorokautisen säännöllisen työajan tai sopimuksessa sovitun säännöllisen työajan lisäksi tehtyjen työtuntien kahdeksasosa. Mikäli työntekijän viikoittaisten työpäivien määrä on sopimuksella pienempi tai suurempi kuin viisi, keskipäiväpalkka kerrotaan viikoittaisten työpäivien määrällä ja jaetaan viidellä.

Lomanmääräytymisvuoden ansiot
/ tehdyt työpäivät

x lomapäivien mukainen kerroin

Mikäli työntekijä ansaitsee vuosilomaa 35 tunnin ansaintasäännön mukaan, hänelle maksetaan lomakorvaus prosenttiperusteisesti lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta, lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. Lomakorvaus on 9 prosenttia tästä palkkasummasta, tai 11,5 prosenttia työsuhteen jatkuttua vähintään vuoden lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä. Tätä laskentasääntöä käytetään myös silloin, kun työntekijä ei ansaitse lomaa, vaan hänellä on oikeus vapaaseen työsuhteen perusteella.

Lomapalkanlaskennassa on huomioitava työehtosopimuksien määräykset vuosilomapalkan laskemisessa. Kuukausipalkkaisilla erityisesti säännöllisten lisien osuus ja tuntipalkkaisilla ylipäätään vuosilomapalkat voivat tulla laskettavaksi hyvinkin eri tavoin kuin laissa on säädetty. Tämä on mahdollista, koska laki antaa oikeuden sopia muun muassa laskennasta toisin työehtosopimuksilla.

Työntekijään sovellettava lomanmääräytymis- ja lomapalkanlaskentasääntö saattaa muuttua kesken lomanmääräytymisvuoden. Tällöin lomanpalkka lasketaan pääsäännön mukaan soveltaen sitä tapaa, mitä sovelletaan lomanmääräytymisvuoden päättyessä.

Vuosilomapalkan maksaminen

Vuosilomapalkka on maksettava ennen loman alkamista, joskin kuutta päivää lyhyemmän vuosiloman palkka voidaan sopia maksettavaksi seuraavan normaalin palkanmaksun yhteydessä. Huomattavaa on, ettei vuosilomalaki tunne lomarahan käsitettä, vaan se määräytyy työehtosopimuksen tai yrityskohtaisen käytännön mukaisesti. Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle laskelman, josta vuosiloman määrä ja sen laskennan perusteet ilmenevät. Niin ikään työnantaja on velvollinen ylläpitämään vuosilomakirjanpitoa, josta ilmenevät vuosilomapalkat ja -korvaukset sekä säästövapaat. Vuosilomakirjanpidossa on huomioitava lakisääteiset säilytysajat.

Lomakorvaus

Työntekijä voi olla oikeutettu lomakorvaukseen sekä työsuhteen kestäessä, että työsuhteen päättyessä. Työsuhteen kestäessä lomakorvaus, jonka laskenta määräytyy samoin perustein kuin vuosilomapalkkakin, tulee maksettavaksi esimerkiksi silloin, kun henkilö on ollut estynyt pitämästä vuosilomaansa esimerkiksi sairauden vuoksi, eikä sitä sairauden jatkuessa ole pystytty siirrettynä antamaan määräajoissa.

Työsuhteen päättyessä työntekijälle maksetaan lomakorvauksena kaikki työsuhteen päättymiseen mennessä kertyneet pitämättömät lomat ja säästövapaat. Edelleen, lomakorvauksen laskentatapa määräytyy kuten vuosilomapalkkakin laskettaisiin.

Erityistä

Vuosilomalakiin sisältyy monia tarkennuksia ja poikkeuksia, joihin on syytä perehtyä erityistilanteissa. Vuosilomalaki antaa myös mahdollisuuden sopia työntekijän eduksi monesti laista poiketen, normaalisti työehtosopimuksella. Sovittavat asiat liittyvät erityisesti vuosiloman antamiseen ja jakamiseen sekä vuosilomapalkan laskemiseen ja sen maksamisajankohtaan.

Vuosilomalakiin odotettiinkin sen kaikessa monimutkaisuudessa kokonaisuudistusta jo kuluvalla hallituskaudella, mutta muutokset typistyvät oletettavasti keväällä 2019 voimaan astuvassa lakimuutoksessa lähinnä EU:n työaikadirektiivin mukaisiin pakottaviin muutoksiin. Tämä muutos liittyy pääasiassa työntekijän oikeuteen ansaita 24 lomapäivää, vaikka vuosiloman ansainta olisikin sairauden tai siihen rinnastettavan poissaolon takia katkennut jäsenmaan paikallisen lainsäädännön nojalla.

• Lisää aiheesta: Mauri Saarinen kirjoittaa eduskunnassa vireillä olevasta vuosilomalain uudistuksesta.