Kaksikäyttöautot verotuksessa

Tavaran tai palvelun ostohinnan sisältämän arvonlisäveron saa vähentää, jos tavara tai palvelu on ostettu arvonlisäverollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta. Tiettyjen hankintojen, kuten henkilöautojen ja kaksikäyttöautojen, sisältämän arvonlisäveron vähentämiseen on kuitenkin säädetty rajoituksia.
18.10.2018 Samu Honkanen ja Päivi Jokivuori Kuva iStock

Arvonlisävero on luonteeltaan kulutusvero, joka tulee suoritettavaksi vaihdantaketjun jokaisessa vaiheessa. Kulutusverolla tarkoitetaan sitä, että veron maksajina toimivat tavaroiden tai palveluiden lopulliset kuluttajat eli kotitaloudet. Arvonlisäverojärjestelmän tavoitteena on, että kuluttajan ostaman tavaran tai palvelun hankintahintaan sisältyy arvonlisävero vain kertaalleen verokannan osoittaman suuruisena riippumatta siitä, kuinka monen vaihdannan portaan kautta kyseinen hyödyke siirtyy lopulliseen kulutukseen.

Arvonlisäveron kertaantuminen vaihdantaketjussa on torjuttu säätämällä jokaiselle vaihdantaketjuun kuuluvalle verovelvolliselle oikeus vähentää tuotantopanoksen hankintahintaan sisältyvä vero, jolloin niin sanottua piilevää veroa ei pääse syntymään. Hankintojen arvonlisäveron vähennysoikeus koskee ainoastaan arvonlisäverovelvollisia toimijoita.

 

vähennysrajoituksen päällimmäiset syyt ovat hallinnollisia ja valvonnallisia.

Vähennysoikeuden rajoitukset

Yrityksen verollista liiketoimintaa varten tehdyt arvonlisäverolliset hankinnat ovat vähennyskelpoisia, ellei laissa ole erikseen toisin säädetty. Yleiseen vähennysoikeuteen on katsottu tarpeelliseksi säätää tiettyjä hankintoja koskevia vähennysoikeuden rajoituksia. Kyseessä olevat rajoitukset on lueteltu arvonlisäverolain 114 §:n sisältämässä tyhjentävässä luettelossa. Vaikka pykälään kirjattujen hankintojen on katsottu voivan ainakin välillisesti liittyä yrityksen verovelvolliseen liiketoimintaan, niiden on katsottu ensisijaisesti kohdistuvan yksityiseen kulutukseen. Vähennysoikeuden rajoituksilla pyritään toteuttamaan periaatetta, jonka mukaan yksityisen kulutuksen tulee olla verollista.

Arvonlisäverolain 114 §:n sisältämän tyhjentävän luettelon mukaan vähennyskelvottomia ovat sellaiset hankinnat, jotka koskevat

  • verovelvollisen tai tämän henkilökunnan asuntoja, lastentarhoja, harrastustiloja ja vapaa-ajanviettopaikkoja
  • verovelvollisen tai tämän henkilökunnan asunnon ja työpaikan välisiä matkoja
  • edustustarkoitukseen käytettäviä tavaroita tai palveluja
  • henkilöautoja ja eräitä muita kulkuvälineitä, kuten niin sanottuja kaksikäyttöautoja

 

Henkilöautoja ja muita kulkuvälineitä koskevilta osin vähennysrajoituksen päällimmäiset syyt ovat hallinnollisia ja valvonnallisia, joskin rajoituksella tavoitellaan myös kulutusneutraalisuutta. Mainittuja ajoneuvoja käytetään usein verollisen liiketoiminnan lisäksi verovelvollisen tai hänen henkilökuntansa yksityisiin tarkoituksiin. Vähennysoikeuden rajoitus ei koske paketti-, kuorma- ja linja-autoja.

Henkilöautot ja pakettiautot

Vähennysoikeuden rajoitus koskee kaikkia autoja, jotka on rekisteröity henkilöautoina. Arvonlisäverolakiin ei sisälly henkilöautoa koskevaa määritelmää, mistä johtuen sovellettavaksi tulee ajoneuvolain sisältämät määritelmät. Ajoneuvolain mukaan henkilöauto eli M1-luokan ajoneuvo on henkilöiden kuljetukseen valmistettu ajoneuvo, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle.

Henkilöautoja koskeva vähennysoikeuden rajoitus ei kuitenkaan ole täysin ehdoton, sillä vähennys on mahdollista tehdä henkilöautosta, joka on hankittu yksinomaan verollisen liiketoiminnan käyttöön. Tällöin vähennyksen voi tehdä hankintahintaan, leasingvuokraan sekä käyttökustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron osalta. Yleisesti näytöksi henkilöauton yksinomaan vähennykseen oikeuttavasta käytöstä on hyväksytty ajopäiväkirja, jonka avulla käyttö on helposti osoitettavissa. Jos henkilöautoa kuitenkin käytetään myös yrittäjän tai henkilökunnan yksityisajoihin tai muuhun vähennysoikeuden rajoituksen alaiseen käyttöön, estää tämä käyttö kyseisen henkilöauton osalta kokonaan arvonlisäveron vähentämisen. Jos yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankittua henkilöautoa käytetään edes vähäisessä määrin vähennykseen oikeuttamattomassa käytössä, katsotaan kyseinen henkilöauto kokonaisuudessaan arvonlisäverolain 21 §:n mukaisesti omaan käyttöön otetuksi, jolloin henkilöautosta tulee suorittaa arvonlisäveroa niin kuin se olisi myyty.

Henkilöautoa koskeva vähennysrajoitus ei koske ajoneuvoa, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen. Autokauppojen myytäväksi ja vuokraamojen vuokrattavaksi hankkimat autot samoin kuin taksit ja autokouluautot ovat siten vähennyskelpoisia samaan tapaan kuin pakettiautot. Jos esimerkiksi taksina vähennettyä autoa käytetään myös yrittäjän yksityisajoihin, arvonlisäveroa tulee suorittaa kyseisen käytön osalta omaan käyttöön ottamista koskevien säännösten mukaisesti.

Pakettiauto eli N1-luokan ajoneuvo puolestaan on tavaran kuljetukseen valmistettu ajoneuvo, jonka kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia. Jotta autoa kohdeltaisiin pakettiautona eikä kaksikäyttöautona, sen tavaratilassa ei saa olla istuimia tai niiden kiinnitykseen tarkoitettuja laitteita. Vähennysoikeuden rajoitukset eivät tule kyseeseen pakettiautojen osalta, jolloin yritys saa vähentää pakettiauton hankinta- ja käyttökustannusten sisältämän arvonlisäveron täysimääräisesti, jos pakettiauto on hankittu pelkästään verollista liiketoimintaa varten. Jos pakettiauto on hankittu myös vähennyskelvottomaan käyttöön, yritys voi tehdä vähennyksen siltä osin, kun pakettiautoa käytetään verollisessa liiketoiminnassa. Jos pakettiauto on esimerkiksi 60-prosenttisesti verollisen liiketoiminnan käytössä ja 40-prosenttisesti yksityisessä käytössä, verovelvollinen voi lähtökohtaisesti tehdä vähennyksen kyseisten kulujen suhteessa. Kustannusten jakoperusteena tulee käyttää sellaista jakoperustetta, joka vastaa todellista käyttötarkoitusten mukaista jakosuhdetta ja yleisesti kuvastaa kulujen jakautumista vähennykseen oikeuttavan ja vähennykseen oikeuttamattoman toiminnan välillä. Vastaava vähennysoikeuden jakaminen ei ole mahdollista henkilöautojen tai kaksikäyttöautojen osalta.

Jotta autoa kohdeltaisiin pakettiautona eikä kaksikäyttöautona, sen tavaratilassa ei saa olla istuimia.

Kaksikäyttöauton määritelmä ja arvonlisäveron vähennysoikeus

Arvonlisäverotuksessa kaksikäyttöautolla tarkoitetaan N1-pakettiautoksi luokiteltavaa autoa, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja tämän vieressä olevien istuimien lisäksi muilla istuimilla tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla.

Jotta autoa kohdeltaisiin pakettiautona eikä kaksikäyttöautona, sen tavaratilassa ei saa olla istuimia. Tavaratilaan on kuitenkin ollut mahdollista sijoittaa 31.3.2009 asti voimassa olleen autoverolain 24 §:n tarkoittamia tilapäisiä lisäistuimia. Tällaisina lisäistuimina pidettiin tavaratilan tilavuudesta riippuen 1–3 tavaratilaan sijoitettua, tilapäiseen käyttöön tarkoitettua selkä menosuuntaan päin olevaa istuinta, jotka on sijoitettu välittömästi kuljettajan ja sen vieressä olevien istuinten taakse. Mikäli edellä mainitut istuimia koskevat edellytykset täyttyvät, pidetään autoa arvonlisäverotuksessa pakettiautona, jolloin sitä koskevat yleiset vähennysoikeutta koskevat säännöt. Kaksikäyttöautona ei myöskään pidetä sellaista pakettiautoa, joka on varustettu ja hyväksytty ennen 30.9.1998 voimassa olleiden tieliikennemääräysten mukaisilla istuimilla.

Kaksikäyttöautot kuuluvat henkilöautojen tapaan vähennysoikeuden rajoituksen piiriin, eikä niiden hankintahintaan tai käytöstä aiheutuviin kustannuksiin sisältyviä arvonlisäveroja saa vähentää, jos niitä ei käytetä yksinomaan vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Osittainen vähennysoikeus on kuitenkin mahdollinen sellaisesta kaksikäyttöautosta, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi tai käytettäväksi ammattimaisessa ajo-opetuksessa tai henkilökuljetuksessa. Näistä ajoneuvoista voidaan tehdä vähennys siltä osin, kun ajoneuvoa käytetään vähennykseen oikeuttavan liiketoiminnan käytössä, vaikka ajoneuvoa käytettäisiin myös vähennyskelvottomassa käytössä. Yksinomaan vähennykseen oikeuttavan toiminnan käytössä oleva kaksikäyttöauto ei ole miltään osin vähennysoikeuden rajoitusten piirissä. Tällöin hankinta- tai käyttökustannuksista voi tehdä täyden vähennyksen.

Kaksikäyttöautojen autoverotus

Autovero on ajoneuvon arvoon perustuva kertaluonteinen vero. Pakettiautoista kannettava autovero on ollut 1.4.2009 lähtien yhdenmukainen henkilöautoista kannettavan veron kanssa, eikä ajoneuvojen luokittelulla henkilö- tai pakettiautoluokkaan ole tässä veromuodossa lähtökohtaisesti merkitystä. Pakettiauton autoveroa voidaan kuitenkin alentaa, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Pakettiauton ensirekisteröinnin yhteydessä kannettava autovero maksetaan Verohallinnolle. Suomessa jo rekisteröidyn pakettiauton rakennemuutoksen johdosta kannettava autovero maksetaan Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille.

Kaksikäyttöauto on pakettiauto, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja tämän vieressä olevien istuimien lisäksi muilla istuimilla, tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla. Kaksikäyttöauto vastaa henkilökuljetusominaisuuksiltaan ja yleensä myös tosiasialliselta käyttötarkoitukseltaan henkilöautoa. Autoverolaissa ei ole kaksikäyttöauton käsitettä, mutta yksi pakettiauton autoveronalennuksen edellytyksistä on, että pakettiautossa ei ole kuljettajan ja sen vieressä olevien istuinten lisäksi muita istuinpaikkoja tai istuinten kiinnitykseen tarkoitettuja laitteita. Vastaavaa niin sanottua yhden penkkirivin sääntöä sovelletaan arvonlisäverotuksessa ja vuotuisessa ajoneuvoverotuksessa, joissa käytetään käsitettä kaksikäyttöauto.

Uuden pakettiauton veroprosentti perustuu hiilidioksidipäästöön, joka vastaa yhdistettyä kaupunki- ja maantieajon polttoaineen kulutusta. Veroprosentti kasvaa jokaisen hiilidioksidigramman myötä siten, että veron määrä nousee päästötason kasvaessa. Autoverolaissa säädetyt edellytykset täyttävän pakettiauton veroprosenttiin tehdään sen kokonaismassaan perustuva vähennys. Kaksikäyttöauto ei täytä pakettiauton autoveronalennuksen edellytyksiin kuuluvaa yhden penkkirivin sääntöä, joten käytännössä se verotetaan kuten henkilöauto.

Käytetyn ajoneuvon autoveroprosentti määräytyy samanlaisen jo aikaisemmin Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon verotason mukaan. Jos pakettiautona rekisteröitävä ajoneuvo täyttää käyttöönottoajankohtansa pakettiauton veroedun edellytykset, ajoneuvo voidaan verottaa verovapaana tai alennetun veron pakettiautona. Kaksikäyttöauto ei täytä näitä edellytyksiä ja se verotetaan niin sanottuna täyden veron pakettiautona.

Jos Suomessa rekisteröidyn pakettiauton rakennetta muutetaan siten, ettei auto enää täytä verovapauden tai veronalennuksen edellytyksiä, autosta on aina maksettava autovero. Kun selvitetään pakettiautoon ensirekisteröinnin jälkeen tehtävien rakennemuutosten vaikutusta auton autoverokohteluun, on tiedettävä, kuinka auto on ensiverotettu. Ajoneuvoluokan tai -ryhmän muutos on verollinen, kun verovapaa ajoneuvo muutetaan verolliseksi tai lievemmin verotettu ajoneuvo muutetaan korkeamman verokannan mukaan verotettavaksi.

 

Lisätietoa:

 

Henkilöauto

Henkilöauto eli M1-luokan ajoneuvo on henkilöiden kuljetukseen valmistettu ajoneuvo, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle.

Henkilöautoa koskeva vähennysrajoitus ei koske ajoneuvoa, joka on hankittu myytäväksi, vuokrattavaksi taikka käytettäväksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen tai ajo-opetukseen. Autokauppojen myytäväksi ja vuokraamojen vuokrattavaksi hankkimat autot samoin kuin taksit ja autokouluautot ovat vähennyskelpoisia kuten pakettiautot.

 

Kaksikäyttöauto

Kaksikäyttöautolla tarkoitetaan N1-pakettiautoksi luokiteltavaa autoa, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja tämän vieressä olevien istuimien lisäksi muilla istuimilla tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla. Jotta autoa kohdeltaisiin pakettiautona, tavaratilassa ei saa olla istuimia tai niiden kiinnitykseen tarkoitettuja laitteita.

Kaksikäyttöautot kuuluvat henkilöautojen tapaan vähennysoikeuden rajoituksen piiriin, eikä niiden hankintahintaan tai käytöstä aiheutuviin kustannuksiin sisältyviä arvonlisäveroja saa vähentää, jos niitä ei käytetä yksinomaan vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Osittainen vähennysoikeus on kuitenkin mahdollinen vastaavin edellytyksin kuin henkilöautojen osalta.

 

 

Pakettiauto

Pakettiauto eli N1-luokan ajoneuvo on tavaran kuljetukseen valmistettu ajoneuvo, jonka kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia. Siinä on 2-3 istumapaikkaa ohjaamossa yhdessä rivissä. Jos pakettiauto on hankittu myös vähennyskelvottomaan käyttöön, yritys voi tehdä vähennyksen siltä osin, kun pakettiautoa käytetään verollisessa liiketoiminnassa. Jotta autoa kohdellaan pakettiautona eikä kaksikäyttöautona, sen tavaratilassa ei saa olla istuimia tai niiden kiinnitykseen tarkoitettuja laitteita.

Asiantuntijana
Samu Honkanen ylitarkastaja Yritysverotus, Ohjaus- ja kehittämisyksikkö
Päivi Jokivuori ylitarkastaja Yritysverotus, Ohjaus- ja kehittämisyksikkö