Maatilayritys etsii osaavaa kumppania

Suomessa on noin 50 000 aktiivista maatalouden harjoittajaa, joista vain kourallinen toimii jo osakeyhtiömuodossa. Kiinnostus yhtiöittämiseen on kasvanut eri tyyppisten maatalousyrittäjien keskuudessa, kun osakeyhtiön verokanta on laskenut. Varainsiirtoverovapaus yhtiöittämistilanteista poisti käytännössä viimeisen olennaisen esteen maatilan yhtiöittämiseltä. Nykyinen 4 prosentin varainsiirtovero on ollut merkittävä kuluerä kiinteistöintensiivisen toiminnan, kuten maatalouden, yhtiöittämisessä. Odotettavissa on laaja yhtiöittämisen aalto maataloussektorilla.

Maatilojen talous-hallinnon tarpeet ovat kasvaneet ja muuttumassa entistä yritysmäisemmiksi.

Itse yhtiöittämiseen liittyy laaja joukko juridisia kysymyksiä, joiden suunnittelussa kannattaa käyttää verotusta osaavaa lakimiestä tai kirjanpitäjää, joka myös tuntee maa- ja metsätaloutta. Myös toimintansa yhtiöittäneen maatalousyrittäjän tarpeet talouden seuraamisessa ja hallinnoinnissa ovat uudenlaiset. Monet toimintansa yhtiöittävät ovat myös tilaansa aktiivisesti kehittäviä. Maatilojen taloushallinnon tarpeet ovat kasvaneet ja muuttumassa entistä yritysmäisemmiksi. Tässä tarvitaan kumppaneina osaavia ja taitavia taloushallinnon ammattilaisia.

Ansiotuloverotus ei suosi kehittäjää

Suoraan omistetulla maatilalla maatalouden tulo jaetaan verotuksessa ansio- ja pääomatulo-osuuteen. Ansiotuloverotus on jyrkän progressiivinen tulojen noustessa. Ylin marginaaliveroaste on lähellä 60:ta prosenttia. Pääomatuloverokannatkin ovat kireät 30 ja 34 prosenttia. Samanaikaisesti yhteisöverokanta on koko ajan ollut laskussa ja on nyt 20 prosenttia.

Vaikka vuoden alusta voimaan tullut 5 prosentin yrittäjävähennys hieman pehmittää kireää pääomatuloverokantaakin, on 20 prosentin yhteisöverokanta edelleen erittäin houkutteleva. Investoivan maataloudenharjoittajan kannalta on suuri helpotus, kun osakeyhtiön verokannan ollessa 20 prosenttia jää 80 prosenttia yhtiön investointien hoitamiseen ja myös mahdolliseen voitonjakoon.

Monesti vielä pääomatulo-osuuden merkitys viljelijän verotuksessa jää olemattomaksi, sillä pääomatulo-osuus riippuu tilan nettovarallisuudesta. Erityisesti tilalla, jossa on tehty merkittäviä investointeja, saattaa nettovarallisuus kutistua pieneksi mahdollisten investointiin käytettyjen velkojen takia. Silloin koko tulo menee maatalouden harjoittajan ansiotuloksi. Velkojen hoitaminen progressiivisesti verotetulla ansiotulolla voi monesti käydä raskaaksi. Osakeyhtiössä verokanta on 20 prosenttia tulon suuruudesta riippumatta.

Osakeyhtiö joustavoittaa vuosittaista verosuunnittelu

Osakeyhtiössä maataloudenharjoittaja voi myös suunnitella omaa ja yhtiön taloutta useita eri elementtejä käyttäen. Hän voi määritellä, paljonko yhtiöstä otetaan palkkana, paljonko osinkona, otetaanko yhtiöstä vuokratuloa ja miten suuri osa voitosta jätetään yhtiöön muun muassa maatalouden investointien hoitamiseen ja lainan lyhennyksiä varten. Myös tässä osaava talousalan ammattilainen on hyvä keskustelukumppani.

Yhtiöittämisellä on myös vaikutusta tilan nettovarallisuuden arvostamiseen. Osakeyhtiön nettovarallisuus saadaan, kun yhtiön varoista vähennetään yhtiön velat. Osakeyhtiön nettovarallisuuteen lasketaan mukaan yhtiön kaikkien eri tulolähteiden varat ja velat: myös ne, jotka kuuluvat muuhun kuin yhtiön maatalouden tulolähteeseen.

Yhtenä yksityiskohtana on hyvä huomata, että osuuskuntien osuudet arvostetaan osakeyhtiössä osuusmaksun maksettua määrää vastaavaksi, eikä osuuskunnan verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella. Osakeyhtiön nettovarallisuuden perusteella lasketaan osakkeen matemaattinen arvo, joka on keskeinen tekijä tuloverolain mukaan verotettavien osinkojen osingonjaon suunnittelussa.

Maataloutta harjoittavaa osakeyhtiötä koskee sama osingon jakamismahdollisuus kuin mitä tahansa julkisesti noteeraamatonta, niin sanottua listaamatonta osakeyhtiötä. Listaamaton osakeyhtiö voi jakaa osakkeenomistajakohtaisesti osinkoa enintään 8 prosenttia kyseisen osakkeenomistajan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta, kuitenkin enintään 150 000 euroa siten, että tästä osingosta on veronalaista pääomatuloa 25 prosenttia, lopun 75 prosentin ollessa verovapaata tuloa.

Asetetun 150 000 euron rajan ylittävältä osalta osinko on edellä mainitun 8 prosentin vuotuiseen tuottoon asti 85-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa lopun 15 prosentin ollessa verovapaata tuloa. Osakaskohtaiselle nettovarallisuudelle lasketun 8 prosentin tuoton ylittävältä osalta listaamattoman osakeyhtiön osinko on 75-prosenttisesti veronalaista ansiotuloa lopun 25 prosentin ollessa verovapaata tuloa.

On tärkeää ymmärtää oman tilan talous ja tuottokyky.

Ennakkotieto verottajalta kannattaa hakea

Yhtiöittämistä on aina punnittava tapauskohtaisesti ja laskukonetta on osattava käyttää. On tärkeää ymmärtää oman tilan talous ja tuottokyky. Lisäksi on tärkeää hahmottaa yksityistalouden kulutarpeet. On osattava laskea, miten oma verorasitus muuttuu yhtiöitettäessä. Peukalosääntönä voi sanoa, että jos yksityistalouden kulut syövät koko tilan tuoton, eli yhtiöön ei pystytä jättämään osaakaan tuloksesta, ei yhtiöittämisen verohyöty ole merkittävä.

Usein yhtiöittämisissä kannattaa hakea verohallinnolta ennakkotieto ja varmistua muun muassa siitä, että verohallinto katsoo osakeyhtiöittämisen tuloverolain 24 §:n mukaiseksi toimintamuodon muutokseksi jossa sovelletaan niin sanottua jatkuvuusperiaatetta, mikä merkitsee sitä, että yhtiöittäminen voidaan toteuttaa ilman tuloveroseuraamuksia.

Yhtiöittäminen selkiyttää johtamista

Osakeyhtiömuotoisen toiminnan taloudenhallinta ja talouden seuranta on systemaattisempaa, joka auttaa maatalousyrittäjää myös päätöksenteossa. Kun talouden seuranta on jatkuvaa, muodostuu yrittäjälle itselle yrityksen talouden kokonaiskuva ja tilannekuva. Tämä on välttämätöntä modernin maatilan johtamisessa. Myöskin maatilan rahoittajat, käytännössä pankinjohtajat, arvostavat yhtiöitettyjä, ja taloushallintansa ulkoistaneita maatila-asiakkaita enemmän, paremman läpinäkyvyyden ansiosta. Tässä korostuu osaavien kumppanien löytyminen maatalousyrittäjälle. Osaava ja myös maataloutta tunteva kirjanpitäjä on tilaansa kehittävälle maatalousyrittäjälle kullan arvoinen kumppani.

Perinteisen ”itse” omistetun maatilan siirtäminen osakeyhtiön omistukseen on mietityttänyt osaa viljelijöistä – voiko osakeyhtiöittäminen johtaa siihen tavalla tai toisella, että tila joutuu vieraisiin käsiin. Omistajista itsestään on kiinni, pitääkö omistuksen tai luopuuko siitä, siihen ei yhtiömuoto vaikuta. Yhtiöittäminen tarjoaa perheviljelmiin perustuvalle investoivalle maataloudelle kilpailuedun, jota meillä ei ole varaa jättää käyttämättä. Maatilojen kehittämisen, merkittävien investointien ja myös osakeyhtiöittämisten myötä asioiden tekemisessä maatilayrityksissä on kuitenkin tapahduttava muutoksia. Maatilayritystä on johdettava entistä enemmän kuin mitä tahansa yritystä.

Myös talouden seuranta ja analyysi pitää olla ammattitaitoista. Vaikka vain osa 50 000 maatilasta yhtiöittäisi toimintansa, tarkoittaa se tuhansia yrittäjiä, jotka kohtaavat haasteen järjestää yrityksensä taloushallinnon uudella tavalla.
Maatalouden myyntitulot ovat noin 2,3 miljardia euroa, tuet noin 1,7 miljardia euroa, tulos noin 1 miljardi euroa. Maatilat ovat merkittävä palkanmaksaja tilan ulkopuoliselle työvoimalle ja tarvitsevat jatkossa, tilakoon kasvaessa yhä useammin ja laajemmin erilaisia taloushallinnon palveluita ja osaavia kumppaneita.

Kirjanpitäjän kannattaakin rohkeasti suositella, maatilan yhtiömuodosta riippumatta, isännälle keskittymään olennaisimpaan eli itse maatilayrityksen kehittämiseen. Monia taloushallinnon rutiineja kannattaa ulkoistaa. Ulkoistuksen hyöty on se, että samalla siinä saa tilitoimiston hyväksi havaitut ja tuotteistetut toimintamallit ja taloushallinnon järjestelmät nopeasti käyttöön. Yrittäjän aikaa ei tällöin kulu liiketoiminnan kannalta epäolennaisten rutiinien hiomiseen.