23. toukokuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save

Yrittäjien ja yritysten työntekijöiden tuottavuus on valtaisa, koska siitä riittää niin julkisen sektorin kuin työelämästä poissaolevien hyvinvointiin.

Suomen 5,4 miljoonasta asukkaasta työllisiä on 2,3 miljoonaa. Työllisistä kolmannes saa palkkansa verorahoista kun julkisyhteisöihin lasketaan myös yliopistot, tuhannet erilaiset verorahoitteiset yhtiöt, järjestöt ja muut yhteisöt. Yksi yrittäjä ja yritysten palkansaaja elättää itsensä ja kolme muuta.

Pää on tullut vetävän käteen. Yksityissektori ei enää pysty rahoittamaan kaikkea hyvää eikä turhaa byrokratiaa. Katsotaan peiliin, kääritään hihat ja ryhdytään tekemään oikeita töitä. Jos yritämme jatkaa tätä hyvinvointivaltion piirileikkiä, on edessä ankea tulevaisuus. 

 

Työt tehdään silloin kun on työtä, muuten ollaan kuin Ellun kanat

Kahdeksan tunnin työaika, sunnuntaivapaa ja erilaiset sunnuntai- ja ylityölisät on sovittu sata vuotta sitten aivan erilaiseen maailmaan, jossa nyt elämme. Mutta mikään ei riitä. Yhä enemmän halutaan palkkaa ajalta, jolloin ei olla töissä. Myös silloin kun työtä ei ole. Lomalla palkka on 1,5-kertainen. Sunnuntaina työstä maksetaan jopa 2,5-kertainen palkka. Palkan päälle sosiaalikulut. Asiakkaat eivät pysty maksamaan tuotteiden ja palvelujen hinnoissa palkkaa tekemättömästä työstä. Siksi Suomessa niin monet ravintolat ovat kiinni sunnuntaisin.

Työn muuttumisesta hyvä esimerkki on pitopalveluyritys. Töitä on vain tiettyinä päivinä vuodessa, usein juhlapyhinä tai sunnuntaisin. Useimpina arkipäivinä ei ole asiakastöitä lainkaan. Tilaisuudet voivat kestää vain 1–2 tuntia. Silti työntekijäjärjestöt vaativat palkkaa myös nollatyösopimuksista. 

Palkkaa on maksettava sairasajalta. Työntekijä voi vaatia neljän viikon kesälomaa parhaaseen yrityksen sesonkiaikaan. Työntekijä lähtee kello 16 työstä, vaikka työ on saatava valmiiksi aamuun mennessä. Ainoa, joka joustaa, on yrittäjä itse. Kun työntekijä lokoilee Phuketin aurinkorannalla, yrittäjä tekee pitkää päivää, jotta voi maksaa työntekijälle lomapalkan. Jos asiakkaita on. Jos ei ole, yrittäjä laittaa asuntonsa vakuudeksi ja ottaa lainaa, jotta palkka saadaan maksetuksi.

Jokainen yritys saa antaa työntekijälle vaikka kuun taivaalta, jos varaa on. Mutta on kohtuutonta, että suurten yritysten etuja ajava järjestö yhdessä suurten yritysten työntekijöiden etuja ajavien ammattijärjestöjen kanssa sopivat, miten yhden henkilön työllistävän yrityksen tulee huolehtia ainoasta työntekijästään, on rahaa tai ei.

Työntekijä on palkkansa ansainnut, mutta aivan liian usein työntekijöistä on tullut liian suuri riski yrityksille. Siksi niin monet eivät saa mitään työtä. Yhteiskunta ehkä tarkoittaa hyvää, mutta se luo työttömyyttä yli 100 vuotta vanhoilla periaatteillaan. Jotta kaikki suomalaiset saataisiin oikeisiin töihin, on luovuttava 250 prosentin palkoista ja työajan rajoituksista. Työt tehdään silloin kun töitä on. Jos töitä ei ole, ollaan reilusti poissa töistä. Töiden loppuessa irtisanominen helpommaksi, ja työntekijälle suurempi työttömyyskorvaus 3–4 kuukauden ajaksi. On voitava sopia paikallisesti, koska silloin kumpikin osapuoli tietää, mitä tekee.

Kunta ja valtio ovat luoneet työntekijöilleen paratiisityö­paikan. Yksityissektoria paremmat palkat. Irtisanomissuoja. Pitkät lomat. Enemmän sairaspoissaoloja. Kun perustetaan virka, siihen liian usein tarvitaan kolme työntekijää. Yksi töissä, yksi lomalla, yksi eläkkeellä. Töissä oleva on kyky-kurssilla tai kokouk­sessa. Tällaista työelämää tavoitellaan kaikille suomalaisille.

Maailma ei ole reilu ja huonoja työnantajia on. Mutta ne saadaan kuriin muulla tavoin kuin luomalla joustamattomat työmarkkinat, joiden uhreina ovat niin työttömät kuin työnantajatkin. Sitä paitsi kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että on myös huonoja työntekijöitä. Sellaisiakin, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

 

Valtio ottaa, valtio antaa, valtio kissanpeet kantaa

Yritystukien määrät ovat kasvaneet miljardiin euroon vuodessa. Tukia saavat yritykset maksavat enemmän osinkoja kuin saavat tukia. Mitä järkeä? Yritystuet ovat luoneet uuden bisneksen, tukien hakijakonsultit. Ne hoitavat myös hirmuisen byrokratian, joka tukirahoista seuraa. Tukia haetaan paitsi yritystoimintaan, myös kaikenlaiseen puuhasteluun ja harrastamiseen. Yrityselämä tervehtyisi, jos koko tukibisnes lopetettaisiin.

Useimmat yritykset ovat maksuvalmiusongelmissa, ainakin ajoittain. Sen sijaan, että kehitellään tukia ja takauksia, on olemassa vaihtoehto, joka ei maksa mitään ja joka poistaa suuren osan rahoitusongelmista: valtio ei ole moukarilla uhaten ensimmäisenä käsi ojossa. Arvonlisäverojen suoritettava vero määräytyy maksupäivän mukaan. Verojen maksuaikaa pidennetään 1–3 kuukautta vastaamaan yritysten saamaa kassa­virtaa. Sanktiot lievennetään: koronkiskonnasta luovutaan ja valtio perii lievemmän koron, joka on vähennys­kelpoinen verotuksessa. Ulosottoon siirtämistä lykätään pari kuukautta. Verovelkarekisteristä luovutaan. Yksinyrittäjän arvonlisäverovelvollisuus 50 000 euroon.

Kuulen jo huutomyrskyn: ei, ei, ei. Harmaa talous, musta tulevaisuus. Kun huuto vaimenee, mietitään. Nyt 2/3 veroista ja maksuista maksetaan ennen kuin yrityksellä itsellään on vastaavaa tuloa käytössään. Kyse on siitä, ettei valtio aja yrityksiä maksuvalmiusongelmiin ahneudessaan.

 

Oivanaamat joulukuusen koristeiksi

Asiakkaille riittää, että myymälään astuessaan henkilökunta hymyilee ja on ystävällinen. Asiakkaat eivät tarvitse tarroja, jotka virkamies on valinnut koristamaan yhtiön oven pieliä. Virkamiehet pitävät kansalaisia tyhminä. Kyllä me itse näemme kulkevatko hiiret ruokakaupan tiskillä, ei sitä varten tarvitse palkata hymymerkin asettajia. Koko ajatus ei ole lähtö­kohdiltaan oiva lainkaan. Vaikka yhtiön myynti-, varasto- ja huoltotilat olisivat täydelliset, yksi käytävälle hetkeksi unohtunut ämpäri vie leveimmän hymyn merkin suusta. Ja sitten tämä jätetään moneksi kuukaudeksi myymälän ovenpieleen karkottamaan asiakkaita.

 

Luparumba hevon kuuseen

Byrokratialla on monta kukkaa. Toinen toistaan piikkisempiä ja karvaita. Mitä ihmettä byrokraatti on ajatellut, kun on kehittänyt kampaajille pakkoluvan itsenäisyyspäivän asiakaspalveluun. Sen sijaan, että lupamenettely olisi heitetty hevon kuuseen, sen hinta nostettiin kaksinkertaiseksi 200 euroon. Sehän vie koko päivän tienistit. Yksinyrittäjäkampaaja saa kovasti ahkeroiden pienen ansiotulon. Kampauksen hinnasta kaksi kolmasosaa menee veroihin ja liiketoiminnan kuluihin. 

Jos luvassa on jotain tolkkua, sen tarkoitus on suosia suuria kampaamoyrityksiä ja poistaa markkinoilta yksinyrittäjät (miten niin monella alalla onkaan sama trendi).

Luvista ja valvonnasta on tullut liiketoimintakieltoon johtava byrokratia. Lievemmän tuomion saa todellisista ja suurista talousrikoksista.

 

Koulutuspakot tunkiolle

Tunnen autonkuljettajan, joka pystyisi peruuttamaan rekan Helsingin Mannerheimintien päästä päähän silmät kiinni kello neljän ruuhkassa ilman kolaria. Mies laitettiin viikon pakolliselle kurssille, jossa yksi päivä meni siihen, että poliisi luki kirjasta liikennesääntöjä. Kurssimaksuilla rahoitetaan turhien virkamiesten palkat. Viikon tulot jäävät saamatta ja asiakkaiden asiat hoitamatta. 

Samanlainen pakkokoulutus tulee pikku hiljaa kaikkiin töihin. Miten joku 30-vuotias kouluttaja voi opettaa 55-vuotiaalle kokeneelle kirjanpitäjälle tai tilintarkastajalle yhtikäs mitään. Päinvastoin kyllä. Olisiko fiksumpaa laittaa yli 50-vuotiaat opettajiksi?

Koulutuspakon uhreja ovat myös työttömät. Turhanaikaiset kurssit seuraavat toisiaan. Koulutusta työnhakemiseen. Johtaako sellainen siihen, että kaikki hakemukset ovat samanlaisia, vai johtaako mihinkään. Totta kai on tärkeää pitää ihmiset poissa kotoaan työttömyyden pitkittyessä, mutta sen voisi hoitaa teettämällä erilaisia avustavia tehtäviä. Vastineeksi sosiaaliturvasta.

 

Järjestöihmisten leppoisat ajat menivät

Suomessa on tuhansia järjestöjä, joiden toiminta rahoitetaan verorahoilla. Järjestöihmisten elämä on turvallisempaa ja leppoisampaa kuin virkamiesten. Eräs kehitysapujärjestö työllistää Suomessa toimistokoordinaattorin, hallintokoordi­naattorin, pääkirjanpitäjän, kirjanpitäjän, hallintosihteerin, taloussihteerin, hallintoavustajan, IT-tukihenkilön, tieto­hallintosuunnittelijan ja henkilöstösuunnittelijan 52 muun henkilön lisäksi. Huh! Yrityksissä ei koskaan voi olla noin suurta määrää hallintoa pyörittämässä.

 

Kyylääjille lopputili ja oikeisiin töihin

Suomesta on tullut kyylääjien valtakunta. Kaikki inhimillinen elämä tehdään säännöillä rikolliseksi. Pysäköinnin valvojat kyttäävät ihmisten parkkikiekon unohduksia ja muutaman millin nuolen virheitä sakottaakseen. Useimpien sakotettujen päivän tienistit eivät riitä sakon maksamiseen. Liikenne on tulvillaan automaattivalvontakameroita, niin pysyviä kuin liikkuvia.

Automaatio on tehnyt kyylääjien elämän helpoksi. Yrittäjiltä vaaditaan tietoja eri tarkoituksiin ja samoja tietoja useaan kertaan. Aikarajoitukset ovat tiukat. Tämä kaikki mahdollistaa automaattisen kyyläyksen ja sakotuksen. Sähköinen taloushallinto on kääntynyt itseään vastaan.

Työajan viralliset valvojat, työsuojelutarkastajat, kyyläävät kuinka paljon ja milloin palkansaajat tekevät työtä. Kyylääjät tietävät paremmin, mikä kansalaisille on oikein, kohtuullista ja parasta. Työajan kyylääjät eivät puutu yrittäjien työaikoihin.

 

Elämän tarkoitus uusiksi

Mitä enemmän miettii elämän tarkoitusta, sitä vähemmän sitä ymmärtää. Onko samantekevää, mitä me teemme? Onko kaikki työ yhtä arvokasta? Onko itsenäisyyspäivän kampaamo­lupia syynäävän virkamiehen työ yhtä arvokasta kuin kampaajan, joka omilla käsillään luo ihmisille kauneutta, hyvää oloa ja kohottaa heidän itsetuntoaan? Se tuo ystävyyttä ja rakkautta. 

Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Byrokraatti tuo pahaa mieltä ja ottaa väkisin rahat toisarvoisiin asioihin käytettäväksi. Onko hänen työnsä arvokasta? Virkamies suggeroi itsensä ajattelemaan olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa.
Tällaisten virkamiesten laulu taitaa olla Roskisdyykkarin balladi.

Kampaajaystäväni sanat kertovat, mitä yrittämisen pitäisi kaikille olla. ”Yrittäjä rakastaa työtään ja asiakkaat sekä heidän hyvä olonsa ovat yrittäjälle tärkeintä. Raha ei motivoi, se on vain asia, joka mahdollistaa ammatin harjoittamisen :)”

 

Kulkuri ja Joutsen,
sanat Reino Helismaa

 

Ja siihen asti unelmiini luotan;

On helppo uneksia ihmisen.

Siks’ paljain jaloin onneani etsin,

Ja huolet laulullani haihdutan.

 

Elämä on ihanaa,

Kun sen oikein oivaltaa

Ja kun lentää siivin

valkein niin kuin joutsen.

 

Pauli Vahtera

pauli.vahtera@welho.com

 

 

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute