Pelastetaan edes Suomi

Lapsuudessani työväentalon iltamissa senaikainen stand­up-koomikko kertoi tarinan kylän vahvimmasta miehestä, joka pusersi sitruunan kuiviin. Sen jälkeen estradille tuli heiveröinen kuivakka mies, joka pusersi sitruunasta vielä tipan. Hän oli 1950-luvun verottaja. Kahdessa sukupolvessa mikään ei ole muuttunut. Paitsi, että verottajan lisäksi viimeisiä tippoja pusertavat eduskunta, poliisi, oikeus­laitos, ammattiyhdistysliike ja moninkertainen valvonta.

Suomi uppoaa

Meillä on muutama vuosi aikaa siihen, että olemme Kreikan tilassa. Maailmanpankin holhouksessa, oman päätösvallan menettäneenä. 1990-luvun lamaan verrattuna tilanne on paljon huonompi. Silloin valtiolla ei juurikaan ollut velkaa. Nyt ei ole devalvaatiomahdollisuutta, uutta Nokiaa ei tule.

Meillä olisi vielä mahdollisuus lievittää tuhoa. Siihen on kaksi keinoa, joilla ihmiskunta on aina selvinnyt. Kun rahat ovat loppuneet, ovat kansalaiset ja yritykset karsineet menot minimiinsä. Kaikenlaiset turhat menot on pyyhitty yli. On otettu vastuu omasta elämästä. Yrittäminen on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan.

Vaan mitä tekee yhteiskunta. Se käy kaikella voimallaan yritysten kimppuun. Se tukee toimettomuutta. Sellaista pahuutta ei ole, jota yhteiskunta ei sinisilmäisesti tukisi. Lusmut, luikurit ja välistävetäjät ovat yhteiskunnan erityisessä suojelussa. Jos Suomen rajat ylittäviin autoihin tehtäisiin yhtä tarkka kontrolli kuin suomalaisiin yrityksiin, loppuisivat ulkomaalaisten tekemät varkaudet Suomessa kuin seinään.

Unelma harmaasta taloudesta

15 vuotta sitten esitettiin, että harmaan talouden takia yhteiskuntamme menettää 30 miljardia markkaa yhteisiä varojamme. Tänään,
30 prosentin inflaation, kansantalouden yli 50 prosentin kasvun, veroparatiisien ja muun globalisaation jälkeen väitetään, että menetys on 4–6 miljardia euroa.

On tehty verotili, käänteinen arvonlisäverotus, vero­numero, myöhästymismaksu, uudistettu konkurssilaki ja siirrytty sähköiseen ilmoittamiseen. Näillä on saatu harmaata taloutta kitkettyä. Kai. On aika käydä talkootöiden ja aikapankkien kimppuun. Kun ihmiset yrittävät pärjätä omillaan ja auttaa toinen toisiaan, tulee yhteiskunta väliin. Sillä rahaa tarvitaan jatkuvasti lisää, maailmassa hyviä kohteita riittää.

Yhteiskunta ei ole säästänyt suurista leikkauspuheista huolimatta pennin hyrrää. Julkiset menot ovat 20 vuodessa yli kaksinkertaistuneet. Viimeisen viiden vuoden aikana ne ovat lisääntyneet 3,1–7,2 prosentin vuosivauhdilla. Sähköisten palvelujen ja toimintojen kehittäminen ei näy julkisen sektorin tuottavuudessa vähääkään, sitä enemmän korkeina kehitysmenoina.

Päättäjät tarvitsevat unelman suuresta harmaasta taloudesta. Se antaa mahdollisuuden olla tekemättä mitään, koska suuri rahapotti vain odottaa poimijaansa. Kun rahat on saatu, voidaan taas jakaa huoletta miljardeja sinne, miljardeja tänne.

Kun rahasampoa ei ole löytynyt, on rikollisuutta keksittävä. Helpoimmin rikolliset löydetään yritystoiminnasta ja auton käyttäjistä. Yrittäjiä ei kukaan puolusta, ja koska he ovat historiallisesti olleet riistäjiä, heidän kyykyttämisensä sopii kaikille. Kun epäonnistunut yrittäjä on menettänyt kaiken, myös tulevaisuutensa, yhteiskunta käy kirjanpitäjien kimppuun. Heiltä saa rahaa pohjattomaan kankkulan kaivoon silloinkin kun yrittäjällä ei enää ole mitään.

Harmaan talouden miljardit ovat kuin sateenkaaren päässä oleva aarrearkku. Sitä ei koskaan löydetä. Veroparatiisi­keinottelu katsotaan hyväksytyksi verosuunnitteluksi, eikä vuorineuvoksia koskaan löydy talousrikoksista syytettyjen penkeiltä. Syyllisten on siis oltava pienyrittäjiä.

Suomalaisen keskipalkka on 3 000 euroa kuukaudessa. Tällaisesta tulosta maksetaan vuodessa veroja 7 700 euroa, eläke- ja muita sosiaalimaksuja 8 000 euroa ja arvonlisäveroa 10 000 euroa. Tarvittaisiin 200 000 keskipalkkaista työntekijää, jotka toimivat harmailla markkinoilla pimeästi. Heidän työllistämisensä edellyttäisi 40 000 pimeää viiden työntekijän yritystä. Eikä siinä vielä kaikki. Pimeät nettopalkat muuttuvat oikeaksi rahaksi kun niillä ostetaan ruokaa, vaatteita, asuntoja, kodintarvikkeita. Seurannaisvaikutuksien jälkeen koko Suomen tulisi olla harmaata taloutta, jotta päättäjien unelmat toteutuisivat. Kun siihen tullaan, ollaan saavutettu Välimeren maiden veronmaksukulttuuri. Siis maiden, joiden velkoja korkeasti verotetut suomalaiset maksavat.

Yrittäjät ovat veljiensä vartijoita

Jotta poliisi voisi täysimääräisesti tutkia yritysten kirjan­pidoista tositenumeroinnin jatkuvuutta, on rikosten tutkinta siirretty sakon uhalla yrittäjille itselleen. Jos yritys maksaa ostolaskun yritykselle, joka ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, on tilitettävä 13 prosenttia ostolaskun verottomasta summasta. Se tarkoittaisi, että yrityksen voitto on
53 prosenttia myyntilaskun summasta. Ei sellaisiin voittoprosentteihin kukaan voi päätyä. Yritys, jolla menee huonosti, maksaa ennakkoveroa enemmän kuin Nokia parhaimpina vuosinaan, jonka jälkeen sillä menee entistäkin huonommin. Ja tämä yrittäjäparka maksaa vielä ennakkoverot, joissa ei huomioida rinnakkaisennakkoveroa.

Suomalainen yhteiskunta tekee kaikkensa, jotta se saisi kitkettyä yrittämisen maasta. Sen jälkeen voimme kaikki elää hyvin, kun valtio ottaa lisää velkaa ja jakaa sen vastikkeettomana kansalaispalkkana kaikille kansalaisille. Juuri siksi pitää mansikanpoimijat tuoda ulkomailta, jotta sadattuhannet työttömät suomalaiset voivat harjoitella perustulolla elämistä.

Yhteiskunta vauhdittaa työpaikkakatoa

Kun kansantaloudella ja sen myötä yrityksillä menee huonosti, yhteiskunta painaa kaasua, jotta menisi vielä huonommin. Yhteisöverouudistuksella ei ole korrelaatiota työpaikkojen lisääntymiseen Suomessa, mutta sitä suuremmat liittymät vanhojen ja vaurauden sukujen lobbauksen voimaan. Jotta työpaikkakatoa saatiin voimistettua, korotettiin arvonlisä- ja varainsiirtoveroja. Säädettiin lisää koulutusvapaata ja kesälomasairasloma-ajan palkka. Sen jälkeen poistetaan edustuskulujen vähäinenkin verovähennysoikeus ja siirrytään tuhoisaan poistomenettelyyn. Viedään jokainen konkurssin tehnyt yrittäjä ja yrityksen käyttämä tilitoimisto poliisille epäiltynä törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Yhä useampi liiketoiminta on luvan varaista. EU:sta näitä sääntöjä tulee liukuhihnalla. Tarvitaan sertifikaatteja. Tarvitaan valvontaa. Valvonta edellyttää lisää byrokratiaa.

Jotta vauhtia kansalliseen konkurssiin saataisiin lisää, työntekijäjärjestöt viranomaisten tukemana ajavat tilapäisten työntekijöiden laskemista YT-lain piiriin, nollatyö­sopimuksista kiinteää palkkaa, täysiä korvauksia työajan ylityksistä ja tietenkin palkankorotuksia. Entiset edut, kuten krapulavapaan palkka ja työajalla facebookkailu pitää säilyttää. Jokainen ajaa omaa asiaansa välittämättä todellisuudesta. Palkankorotukset pitää saada, ja samaan aikaan korottaa työeläkemaksuja. Yritykset maksavat. Juuri niin helppoa se on.

Jotain todellista tarttis tehdä

Palkansaajia ei tulevaisuudessa tarvita entisaikojen malliin. Vaikka tuotannon määrä on kahdessa vuosikymmenessä 1,5-kertaistunut,
on samassa ajassa tehtyjen työtuntien määrä vähentynyt. Kaikki eivät voi olla julkisella sektorilla töissä. Rahaa ei saada muualta kuin yrittämisestä. Velaksi eläminen vuodesta toiseen tuhoaa tulevien sukupolvien elämisen edellytykset.

Takuueläke on 739 euroa. Sosiaaliturvasta saa helposti vastikkeetonta rahaa yli tuhat euroa kuukaudessa. Mutta kun alat yrittäjäksi, joudut arvonlisäverovelvolliseksi kun kuukauden myynti ylittää 700 euroa. Siitä on maksettava arvonlisävero, tilitoimiston palkkio kirjanpidosta ja ilmoittamisesta, tehtävä tilinpäätös. Hankittava yrittämisen tarpeet,
työ­kalut, puhelimet ja tietokoneet.

Iso-Britanniassa alv-raja on Suomeen verrattuna 10-kertainen, yli
80 000 euroa. Ensimmäinen toimenpide Suomessa on nostaa raja
8 500 eurosta 50 000 euroon. Määrään, jolla yksittäinen kansalainen voisi saada niukan toimeentulon yrittäjänä. Ostojen kautta tällainen pieni yrittäjä maksaisi arvonlisäveroa ihan tarpeeksi. Samalla voitaisiin pienimuotoinen omatoimisuus jättää kokonaan verotuksen ulkopuolelle. Jos joku ansaitsee 1 500 euroa kuukaudessa auttamalla vanhuksia, tekemällä pikkuremontteja ja vaikka poimimalla marjoja, hänet voitaisiin vapauttaa kaikesta vero- ja kirjanpitobyrokratiasta, kunhan pysyy poissa sosiaalitoimiston luukulta. Tämä puuhayrittäminen poistaisi kotitalousvähennyksen tarpeen ja mahdollistaisi myös köyhien käyttävän kotiapua. Nyt vero­tukea saavat perheet, jotka voisivat itse maksaa omilla rahoillaan kotisiivouksensa.

Arvonlisäverorajan korottaminen helpottaisi myös tilitoimistojen talviruuhkassa, joka on muuttunut kohtuuttomaksi ja epäinhimilliseksi. Arvonlisäveron tilittämisen muuttaminen maksuperusteiseksi mahdollistaisi pienimpien yritysten kirjanpidon pitämisen tiliotteiden perusteella.

Viime vuosikymmenet on taloushallinnon menetelmä­kehityksen tuottavuushyödyt tuhottu lisääntyvään byrokratiaan. Tilinpäätösinformaation kehittäminen on keskittynyt sijoittajien IFRS-informaatioon, joka hömppä laajenee kaikkialle muuallekin. IFRS:n voima on nähty. Sillä on olennainen syy-yhteys finanssikriisiin. Euroalue on maksanut miljardeja euroja tukia ylivelkaantuneille maille, jotka ovat siirtäneet rahat sijoittajille. Erilaiset korppikotkarahastot ovat vetäneet välistä omat miljardinsa. Puhumattakaan pankkiirien bonuksista. Pankkirosvot ovat siirtyneet tiskin toiselle puolelle.

Verottajan vaatimukset yrityksiltä ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tilintarkastus on tuhottu jonnin joutavaan dokumentointiin ja sen mittavaan valvontaan. Kun kirjanpitäjiä yhä enemmän syytetään asiakkaiden virheistä, joudutaan seuraavien vuosien menetelmäkehitys kohdistamaan kirjan­pitotyön dokumentointiin ja aineiston kaksinkertaistamiseen, jotta tilitoimiston oikeusturva voisi edes kohtuudella toteutua. Verkkolaskujen läpilyönti tuleekin tätä kautta, kunhan verkkolaskujen hyväksymis- ja kirjauskäytäntöjä kehitetään huomioimaan potentiaalinen uhka kirjanpitorikoksesta.

Yritysten tarvitsema informaatio on jäänyt jalkoihin. Kassavirtakirjanpito ja tulevan kassavirran laskenta on jäänyt tekemättä. Rahoituslaskelma on teoreettinen. Jos yrityksellä rahat ovat niin tiukoilla, että ostolaskuja on jätettävä maksamatta, osoittaa rahoituslaskelma plussaa. On korkea aika aloittaa yritysten omista tarpeista lähtevä kirjanpidon kehitystyö.

On kansantalouden konkurssista jotain hyvääkin. Kun mennään ryminällä päin seinää, raunioista nousee ryhdikäs kansa ja alkaa uusi vastuullisempi elämä.

Sininen ja valkoinen

Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen.
Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin.
Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi.
Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden.

Sanat: Jukka Kuoppamäki

Pauli Vahtera
pauli.vahtera@welho.com