Takaisinsaanti konkurssipesään
Konkurssivelallisen ennen konkurssia tekemät velkojien oikeuksia ja yhdenvertaisuutta loukkaavat oikeustoimet voidaan vaatia peräytettäväksi konkurssipesään, kun takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (758/1991) säädetyt edellytykset täyttyvät. Konkurssivelallisella tarkoitetaan konkurssiin asetettua yritystä, yhteisöä tai luonnollista henkilöä.
Takaisinsaannin tavoitteena on edistää velkojien tasapuolista kohtelua ja varmistaa, että suoritukset konkurssivarallisuudesta tapahtuvat velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) mukaisesti. Konkurssipesään peräytetyt varat lisäävät velkojille tulevaa jako-osuutta ja turvaavat velkojien yhdenvertaista asemaa. Takaisinsaantisäännöstöllä on korjaavan funktion lisäksi myös preventiivinen funktio: tarkoituksena on estää ennakolta vilpilliset järjestelyt.
Takaisinsaannin kohteena voi olla lähtökohtaisesti mikä tahansa järjestely, jolla on siirretty varoja konkurssivelallisen ulkopuolelle.
Mikä voi olla takaisinsaannin kohteena?
Takaisinsaannin kohteena voi olla lähtökohtaisesti mikä tahansa järjestely, jolla on siirretty varoja konkurssivelallisen ulkopuolelle. Tarkastelussa ovat erityisesti oikeustoimet, jotka ovat tapahtuneet niin sanottuna kriittisenä aikana. Kriittinen aika määräytyy takaisinsaantiperusteen mukaan.
Takaisinsaantiperuste määräytyy puolestaan peräytettävän oikeustoimen mukaisesti. Kriittinen aika lasketaan konkurssihakemuksen vireilletulosta taaksepäin.
Takaisinsaantilain 5 §:n mukaisen yleisen takaisinsaantiperusteen mukainen kriittinen määräaika on viisi vuotta. Määräaika lasketaan konkurssihakemuksen vireilletulosta taaksepäin. Takaisinsaantilain mukaan oikeustoimi peräytyy, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Peräytymisen edellytyksenä on, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen, ja että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.
Takaisinsaantilaki sisältää lisäksi erilliset säännökset muun muassa osituksen (9 §), velan maksun (10 §) ja kuittauksen (13 §) peräytymisestä. Näiden takaisinsaantiperusteiden kriittinen määräaika on pääsääntöisesti kolme kuukautta.
Takaisinsaantivaatimuksen voivat esittää pesänhoitaja ja velkoja, joka on valvonut saatavansa konkurssissa tai jonka saatava on muutoin otettu huomioon jakoluettelossa. Takaisinsaantimenettely alkaa tyypillisesti pesänhoitajan lähettämällä takaisinsaantivaatimuksella. Varsinainen takaisinsaantikanne on nostettava vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta.
Velan maksun peräytyminen
Tilitoimistojen osalta tyypillinen takaisinsaantitilanne syntyy, kun tilitoimiston asiakas asetetaan konkurssiin ja konkurssivelallinen on ennen konkurssiin asettamista maksanut tilitoimiston pitkään erääntyneinä olleita saatavia, tarkoituksena esimerkiksi saada kirjanpito teetettyä ajan tasalle ennen konkurssin alkamista. Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Määräpäivä on kolme kuukautta taaksepäin konkurssihakemuksen vireilletulohetkestä.
Lähtökohtaisesti velka on maksettu epätavallisella maksuvälineellä, mikäli sen suorittamiseen on käytetty muuta kuin rahaa, esimerkiksi käyttö- tai vaihto-omaisuutta. Maksua voidaan puolestaan pitää ennenaikaisena, jos velka maksetaan ennen eräpäivää tai poikkeuksellisen nopealla aikataululla. Velan maksusta pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä on kyse silloin, kun maksun suuruus on yli kymmenen prosenttia konkurssipesän varoista. Ratkaisevaa on konkurssipesän varojen määrä konkurssiin asettamishetkellä. Maksun huomattavamääräisyyden raja perustuu vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Käsite on kuitenkin tulkinnanvarainen ja osin myös riippuvainen toimialasta. Huomattavamääräisyys voi myös muodostua useista samalle velkojille tehdyistä suorituksista.
Vaikka velan maksu katsottaisiin maksetuksi epätavallisella maksuvälineellä, ennenaikaisesti tai pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä, maksu ei peräydy, mikäli sitä voidaan pitää tavanomaisena. Lähtökohtaisesti säännölliset maksut, kuten palkat, vuokrat, verot ja maksut, jotka mahdollistavat liiketoiminnan harjoittamisen, ovat tavanomaisia. Nämä maksut eivät ole takaisinsaannin kohteena, vaikka jokin takaisinsaannin kriteeri täyttyisi.
Liiketoiminnan lopettamisen yhteydessä maksetut säännölliset maksut voivat kuitenkin olla alttiina takaisinsaantivaatimukselle, mikäli konkurssivelallinen ei ole maksanut velkoja tasapuolisesti. Myös pitkään, vähintään kaksi kuukautta, erääntyneinä olleet maksut eivät lähtökohtaisesti ole tavanomaisia. Tavanomaisuusharkinnassa huomioidaan toimiala sekä osapuolten vakiintunut maksukäytäntö. Mikäli vakiintuneena maksukäytäntönä on ollut suorittaa maksut eräpäivän jälkeen, voivat maksut edelleen olla tavanomaisia.
Takaisinsaantivaatimuksen voivat esittää pesänhoitaja ja velkoja, joka on valvonut saatavansa konkurssissa tai jonka saatava on muutoin otettu huomioon jakoluettelossa.
Miten toimin takaisinsaantivaatimuksen kanssa?
Takaisinsaantivaatimuksen osalta on hyvä ensin tarkistaa mihin velkoihin vaatimus kohdistuu. Tilitoimistojen osalta voi olla tyypillistä, että takaisinsaantivaatimuksen kohteena ovat kaikki kriittisenä aikana tehdyt maksut. Mikäli vaatimuksessa on mukana myös oikea-aikaisesti suoritettuja maksuja, näiden osalta kyse voi olla tavanomaisista maksuista.
Pesänhoitajalta on suositeltavaa pyytää toimitettavaksi pesäluettelo ja velallisselvitys sekä tiedustella konkurssin tilanne ja valvontapäivä. Takaisinsaantivaatimusten esittäminen ei konkurssiasian neuvottelukunnan suosituksen mukaan ole yleensä asianmukaista pelkästään massavelkojen kattamiseksi. Raukeavassa konkurssipesässä, jossa konkurssipesän varat eivät riitä täydellisestä konkurssimenettelystä aiheutuvien kustannusten suorittamiseen, takaisinsaantikanteiden nostaminen ei ole tarkoituksenmukaista, ellei joku velkojista ota vastattavakseen konkurssimenettelyn kustannuksista.
Takaisinsaantia koskevat vaatimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, mistä syystä konkurssipesä voi olla myös halukas neuvottelemaan mahdollisesta sovintoratkaisusta. Hyvään pesänhoitotapaan kuuluu, että riita-asiat pyritään ratkaisemaan sovinnollisesti, ilman oikeudenkäyntiä.
Miten vältän takaisinsaantivaatimukset?
Tilitoimiston takaisinsaantitilanne liittyy tyypillisesti pitkään maksamattomina olevien saatavien suorittamiseen kriittisenä aikana läheisessä yhteydessä konkurssiin. Vaikka kirjanpidon laatimiskustannukset ovat lähtökohtaisesti tavanomaisia maksuja ja täten takaisinsaantivaatimusten ulottumattomissa, pitkään erääntyneinä olleiden saatavien suorittamista ei kuitenkaan katsota tavanomaiseksi.
Usein asiakkaan kanssa tehdään maksusuunnitelma erääntyneiden ja erääntyvien maksujen suorittamisesta. Vaikka asiakkaan kannalta tuntuisi järkevältä kohdistaa asiakkaan maksuja vanhimpiin saataviin, on takaisinsaantiriskin kannalta suositeltavaa muotoilla maksusopimus siten, että erääntyneiden maksujen osalta sovitaan realistinen maksusuunnitelma ja lisäksi maksusopimuksen ehtona on, että erääntyvät maksut suoritetaan ajallaan. Tällöin takaisinsaantivaatimus kohdistuu lähtökohtaisesti vain pitkään erääntyneinä olleisiin saataviin ja ajallaan suoritetut maksut säilyvät tavanomaisina.
Tilitoimistolla on toki konkurssilain 16:2.2 §:n perusteella oikeus saada suoritus konkurssipesän varoista konkurssivelallisen kirjanpidon laatimisesta aiheutuneesta, konkurssin alkamista edeltäneiden viimeisen kahden kuukauden aikaan kohdistuvasta kohtuullisesta saatavasta. Nämä kirjanpidon laatimisesta syntyneet kulut ovat konkurssipesän massavelkaa, jotka suoritetaan täysimääräisesti konkurssipesän varoista ennen jako-osuuksien maksamista.
Maksujen suorittaminen edellyttää kuitenkin sitä, että konkurssipesässä on varoja massavelkojen maksamiseen. Pesänhoitaja on separatistivelkojan asemassa, mistä syystä pesänhoitajalla on ensisijaisesti oikeus nostaa konkurssipesän varoista vahvistetun palkkion ja kulukorvausten määrä täysimääräisesti ennen muiden massavelkojen suorittamista. Muiden velkojien osalta konkurssilaki ei sisällä säännöksiä massavelkojen keskinäisestä etuoikeusjärjestyksestä sen varalta, että konkurssipesän varat eivät riitä kaikkien massavelkojen suorittamiseen. Näistä syistä tilitoimiston ei kannata tuudittautua sen varaan, että kirjanpitokustannukset saisi perittyä konkurssipesältä massavelkana.
Mikäli asiakkaalla on ollut toistuvia maksuviivästyksiä, tilitoimiston voi olla hyvä jatkossa tehdä kirjanpito ennakkolaskutuksella. Tällöin asiakas maksaa suoritettavasta työstä etukäteen. Maksukäytännön muutos, etenkin tämän ollessa läheisessä yhteydessä asiakkaan maksukyvyttömyyteen, voi kuitenkin sisältää riskin mahdollisesta takaisinsaantivaatimuksesta, mikäli maksu tulkittaisiin epätavanomaiseksi tai ennenaikaiseksi.
Takaisinsaantia koskevat vaatimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, mistä syystä konkurssipesä voi olla myös halukas neuvottelemaan mahdollisesta sovintoratkaisusta.
Mitä jos tilitoimisto joutuu palauttamaan varoja konkurssipesälle?
Konkurssiasiain neuvottelukunnan suosituksen mukaan pesänhoitajan pitäisi ottaa takaisinsaannilla konkurssipesään peräytynyt saatava huomioon ilman valvontaa ja ilmoittaa velkojalle tästä menettelystä. Velkojan on kuitenkin suositeltavaa valvoa saatavansa oma-aloitteisesti. Mikäli valvontapäivän määräaika on mennyt, saatavan osalta on mahdollista tehdä jälkivalvonta. Konkurssilain perusteella takaisinsaannin perusteella tehdystä jälkivalvonnasta ei saa periä jälkivalvontamaksua.
Pesänhoitajan on huomioitava takaisinsaannilla konkurssipesään palautetut varat jakoluetteloehdotuksessa tai pesänhoitajan jakoluettelossa. Mikäli käräjäoikeus on jo vahvistanut jakoluettelon, pesänhoitajan on pyydettävä käräjäoikeudelta jakoluettelon oikaisua ja toimitettava käräjäoikeudelle oikaistu jakoluettelo. Pesänhoitaja maksaa tilitoimistolle jako-osuuden vahvistetun jakoluettelon perusteella.
