CTA Paikka

Yrittäjän lakisääteinen eläketurva

Mitkä seikat saattavat erityisesti herättää kysymyksiä yrittäjän eläkevakuuttamisen käytännön hoidossa?
22.1.2008

Markus Palomurto kehityspäällikkö, Eläketurvakeskus

Suotuisa talouskehitys ja siihen liittyvä liike- ja yritystoiminnan vilkastuminen sekä osin myös työelämän ja työntekotapojen muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että yhä useampi henkilö työskentelee ainakin sivutoimisesti yrittäjänä. Suomessa on noin 245 000 aktiivisesti toimivaa yritystä ja näistä noin 140 000 on sellaisia, joissa työskentelee vain yksi henkilö, yrittäjä itse. Noin 90 000 yrityksessä on vain 1–9 työntekijää yrittäjän itsensä lisäksi. Voi arvioida, että näissäkin yrityksissä yrittäjän oma työpanos on merkittävä, eikä rajoitu pelkkään omistamiseen ja siihen liittyviin toimiin.

Jo vuodesta 1970 alkaen on muuta kuin aivan pienimuotoista tai satunnaista yrittäjätoimintaa harjoittavan henkilön tullut vakuuttaa yrittäjätoimintansa lakisääteisellä eläkevakuutuksella. Vuoden 2006 loppuun asti vakuuttaminen tapahtui yrittäjien eläkelain perusteella ja 1.1.2007 alkaen yrittäjän eläkelain mukaisesti. Molemmista laeista käytetään yleisesti lyhennettä YEL.

Vanhan yrittäjien eläkelain korvautuminen uudella yrittäjän eläkelailla ei tuonut isoja muutoksia itse vakuuttamiseen, vaan vakuuttamisen pääperiaatteet säilyvät tuon sinällään ison lakiteknisen uudistuksen yhteydessä entisellään. Kun tarkastellaan niitä eläke-etuja, joita vakuuttaminen tuo, tapahtui huomattava muutos jo vuonna 2005, jolloin eläkkeen karttumissäännöt osin muuttuivat ja otettiin käyttöön niin sanottu joustava vanhuuseläkeikä.

Seuraavassa tarkastellaan ensin yrittäjän eläkevakuuttamista ottaen huomioon erityisesti sellaisia asioita, jotka vakuutuksen käytännön hoidossa saattavat aiheuttaa kysymyksiä. Lopuksi selostetaan lyhyesti eläke-etuuksia ja muita YEL-vakuuttamiseen kytkeytyviä sosiaalietuuksia.

Ketä pidetään vakuuttamisvelvollisena yrittäjänä

YEL:ssä yrittäjällä tarkoitetaan 18–68-vuotiasta henkilöä, joka tekee ansiotyötä, mutta ei ole tässä työssään työ- tai virkasuhteessa. Vakuuttamisen edellytyksenä ja myös vakuuttamisen kohteena on yrittäjän työskentely yrityksessään. Pelkkää omistusta ja pääomatuloja ei voi vakuuttaa YEL:n perusteella.

Useimmissa tapauksissa on selvää, tapahtuuko työskentely yrittäjänä vai palkansaajana. Epäselvissä tilanteissa asia ratkaistaan työoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Näin ollen eivät pelkät niin sanotut muodolliset tunnusmerkit, kuten kaupparekisteri-ilmoituksen tekeminen tai verottajan verotuksessa tekemät ratkaisut yksinään ratkaise sitä, onko henkilöä pidettävä työeläkelakien mukaisena yrittäjänä. Käytännössä toki useimmissa tilanteissa edellä mainitut muodolliset tunnusmerkit korreloivat henkilön tosiasiallisen aseman kanssa. Vakuuttamisvelvollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös YEL:ssä olevat erilaisia yhtiömuotoja ja niissä tapahtuvaa toimintaa koskevat määräykset.

YEL:n mukainen vakuuttamisvelvollisuus alkaa yrittäjän 18 vuotta täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden loppuun, jona yrittäjä täyttää 68 vuotta. Lisäksi edellytetään, että yrittäjätoiminta jatkuu vähintään neljä kuukautta ja että yrittäjän niin sanottu työtulo on vähintään 6186 €/v vuoden 2008 tasossa.

Vuoden 2007 alusta lukien ei työeläkelakien mukaisella vanhuuseläkkeellä olevan henkilön enää tarvitse vakuuttaa yrittäjätoimintaansa, mutta vapaaehtoisesti hän voi sen tehdä. Ennen vuotta 2005 ei työkyvyttömyyseläkkeellä oleva henkilö voinut vakuuttaa eläkkeen rinnalla tapahtuvaa yrittäjätoimintaansa. Vuodesta 2005 alkaen ei työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke enää poista vakuuttamisvelvollisuutta. Tämä lakimuutos, joka toi eläkkeensaajia vakuuttamisvelvollisuuden piiriin, on jäänyt joiltakin eläkkeen rinnalla yritystoimintaa harjoittavilta henkilöiltä huomaamatta.

YEL koskee myös sivutoimista yrittäjätoimintaa, jos yrittäjän työpanos ylittää YEL-työtulon alarajan. Myös säännöllinen tai toistuva kausiluonteinen yrittäjätoiminta tulee vakuuttaa. On huomattava, että vakuuttamisvelvollisuudesta ei enää vapauta se, että sivutoimiselle yrittäjälle karttuu mahdollisesti eläkettä myös päätoimestaan. Myös maatalouden rinnalla harjoitettu yrittäjätoiminta (sivuelinkeino) tulee vakuuttaa YEL:n mukaisesti, vaikka henkilöllä olisi jo maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukainen vakuutus maatilatalouden osalta, jos tämä sivuelinkeino, esimerkiksi mökkivuokraus tai koneurakointi, on sen laajuista, että sitä verotetaan EVL:n mukaisesti.

Yrittäjä ei ole enää vuoden 2004 jälkeen voinut saada missään muodossa vapautusta vakuuttamisvelvollisuutta jo karttuneen tai muiden työsuhteiden perusteella karttuvan eläkkeen takia. Ennen vuotta 2001 myönnetyt vapautukset vakuuttamisvelvollisuudesta jäivät siirtymäsääntöjen perusteella voimaan ennen vuotta 1961 syntyneillä ikäluokilla. Tätä nuorempien osalta vapautukset päättyivät 31.12.2006 ja näiden henkilöiden on nyt tullut vakuuttaa yrittäjätoimintansa vuoden 2007 alusta.

Yrittäjätoiminta ulkomailla

YEL koskee Suomessa asuvan yrittäjän Suomessa tapahtuvaa yrittäjätoimintaa. Yrittäjän kansalaisuudelle ei ole näissä tilanteissa merkitystä.

Myös muussa EU- tai ETA-maassa asuvan henkilön Suomessa tapahtuva yrittäjätoiminta voi tulla vakuutettavaksi YEL:n mukaisesti, jos yritystoiminta ja siihen liittyvä yrittäjän oma työpanos selkeästi tapahtuu Suomessa. Esimerkiksi virolainen hammaslääkäri, joka harjoittaa yksityisvastaanottoa Suomessa, kuuluu YEL:n piiriin, vaikka asuisikin Tallinnassa. Jos henkilöllä on Viron viranomaisten myöntämä lähetetyn yrittäjän todistus (E101), se vapauttaa vakuuttamisvelvollisuudesta Suomessa.

Jos taas henkilön varsinainen työskentely ja yritystoiminta tapahtuu muualla kuin Suomessa, ei sitä vakuuteta YEL:n mukaisesti, vaikka laskutus tapahtuisi suomalaisen yrityksen kautta. Esimerkiksi jos suomalainen it-suunnittelija asuu Saksassa ja työskentelee siellä, mutta laskuttaa työstään omistamansa suomalaisen yhtiön kautta, ei hän kuulu YEL:n piiriin, koska työskentely ei tapahdu Suomessa.

Koska ulkomailla tapahtuvan yritystoiminnan vakuuttamiseen liittyy paljon erilaisia kysymyksiä, kannattaa henkilön selvittää oikea vakuuttamismenettely työeläkevakuutusyhtiöstä tai Eläketurvakeskuksesta.

Eri yhtiömuodoissa tapahtuvan yrittäjätoiminnan vakuuttaminen

Juridinen muoto, jossa yritystoimintaa harjoitetaan, vaikuttaa sekä yrittäjän itsensä että myös hänen perheenjäsentensä vakuuttamiseen. Jossakin tilanteissa on myös mahdollista, että työskentelyä ei lainkaan voida vakuuttaa työeläkelakien perusteella ja henkilö (usein perheenjäsen) jää ehkä yllättäen kokonaan vaille eläketurvaa.

Ammatinharjoittaja

YEL:n mukaisena yrittäjänä pidetään henkilöä, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa ammatinharjoittajana joko toiminimellä tai ilman toiminimeä. Jos tällaisessa yrittäjätoiminnassa on mukana palkatta työskentelevä puoliso tai muu perheenjäsen, myös heitä pidetään YEL:n tarkoittamina yrittäjinä. Mikäli puolisolle tai perheenjäsenelle maksetaan työstä palkkaa, heidät vakuutetaan työntekijän eläkelain (TyEL) mukaan.

Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö

YEL:n mukaisena yrittäjänä pidetään avoimen yhtiön yhtiömiestä, kommandiittiyhtiön vastuunalaista yhtiömiestä sekä muun yhteisön tai yhtymän sellaista osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista tai sitoumuksista.

Avoimessa yhtiössä työskenteleviä puolisoa tai perheenjäseniä taikka kommandiittiyhtiössä työskenteleviä äänettömiä yhtiömiehiä ei vakuuteta YEL:n mukaan. Jos heille maksetaan työstä palkkaa, heidät vakuutetaan TyEL:n mukaisina työntekijöinä. Muussa tapauksessa he jäävät lakisääteisen työeläketurvan ulkopuolelle.

Osakeyhtiö

Yrittäjänä pidetään osakeyhtiön osakasta, joka: työskentelee yrityksessä johtavassa asemassa, omistaa yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia yrityksen osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaavasta määräämisvallasta, ja omistaa itse vähintään yhden osakkeen.

Johtavassa asemassa olevalla tarkoitetaan esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä, hallintojohtajaa tai toimialajohtajaa. Myös nimenkirjoitusoikeus yhtiössä osoittaa johtavaa asemaa. Pienessä perheyrityksessä työskentelevien omistajaperheenjäsenten katsotaan yleensä olevan johtavassa asemassa. Hallituksen varajäsenen ei katsota pelkästään tämän asemansa perusteella olevan osakeyhtiössä johtavassa asemassa.

Perheenjäsenellä tarkoitetaan:
yrityksessä työskentelevän henkilön aviopuolisoa tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolta,
yrityksessä työskentelevän henkilön kanssa yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa asuvaa avopuolisoa (myös silloin, kun avopuolisoilla ei ole yhteisiä lapsia) sekä
yrityksessä työskentelevän henkilön kanssa samassa taloudessa asuvia suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevia sukulaisia.

Osakeomistusta laskettaessa otetaan huomioon myös toisten yhteisöjen tai yhtymien kautta tapahtuva omistus. Välillinen omistus voi toteutua myös henkilöyhtiöiden yms. kotimaisten tai ulkomaisten yhtymien tai yhteisöjen kautta.

YEL-työtulon määrä

Niin karttuvan eläketurvan ja Kelan myöntämien etuuksien kuin erääntyvien vakuutusmaksujenkin kannalta keskeisin asia on yrittäjän työtulo. Tämän yrittäjän työpanosta vastaavan työtulon määrääminen ja sen oikea taso on myös se asia, joka käytännön elämässä eniten herättää keskustelua.

Vuotuinen YEL-työtulo voi olla enintään 140 500 € ja sen tulee olla vähintään 6 186 € vuoden 2008 tasossa. Jos työtulo on pienempi kuin lain asettama, ei vakuuttaminen ole pakollista.

Lain mukaan YEL:n mukaisen työtulon tulee vastata sellaista palkkaa, joka olisi maksettava, jos YEL:n piiriin kuuluvan työn tekisi joku toinen yhtä ammattitaitoinen henkilö yrittäjän sijasta tai joka muuten vastaa sellaista korvausta, joka keskimäärin vastaa YEL-vakuutettua työtä.

YEL:ssä tarkoitetun työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta (työpanoksen taloudellista arvoa), ei yritystoiminnan taloudellista tulosta. Työtulon määrittelyssä ei oteta huomioon toiminnan kirjanpidollista voittoa tai tappiota. Sen sijaan yritystoiminnan liikevaihto samoin kuin muu kirjanpidosta saatava selvitys voi antaa lisäselvitystä vakuutettavasta yritystoiminnasta ja sen laajuudesta.

YEL-vakuutuksen ja YEL-työtulon peruste ei ole yrityksen omistaminen ja tähän liittyvälle pääomasijoitukselle saatava tuotto, vaan YEL-vakuutus edellyttää, että yrittäjä työskentelee yrityksessä. YEL-työtulo vastaa tämän työskentelyn arvoa. Työtulon määrää ei voida ratkaista sen perusteella, millaista korvausta omistaja-yrittäjä pääomasijoitukselleen mahdollisesti nostaa yrityksestään.

Joskus sivutoimisen yrittäjän toimintaan käyttämä tuntimäärä voi jäädä niin pieneksi, esimerkiksi muutamaksi tunniksi viikossa, että yrittäjän ajattelee toiminnan olevan tämän vähäisen työtuntimäärän takia niin pienimuotoista, että työtulo jäisi alle pakollisen vakuuttamisen rajan. Laissa ei kuitenkaan ole asetettu YEL-vakuutumisen osalle mitään vähimmäistyötuntirajaa ja käytännössä useissa korkeaa asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä työn arvo ylittää vakuuttamisen rajan hyvinkin vähällä ajallisella panostuksella. Sivutoimisenkin yrittäjän kohdalla voi vakuuttamisvelvollisuutta ja työtulon tasoa arvioida usein sen kautta, kuinka paljon pitäisi ulkopuoliselle henkilölle maksaa palkkaa, jotta tämä tekisi vastaavalla ammattitaidolla ne työt, jotka sivutoiminen yrittäjä itse tekee. On hyvä huomata, että aktiivinen sivutoiminenkin sijoitussalkun pyörittäminen voi olla työtä, joka tulee vakuuttaa YEL:n mukaisesti.

Yritystoiminnan laajuuden muuttuessa on mahdollista muuttaa YEL-työtuloa isommaksi tai pienemmäksi. Työtuloa ei kuitenkaan voi muuttaa takautuvasti. Vakuutusta tehtäessä ei vakuuttaminen ja työtulon vahvistaminen ole mahdollista kuin enintään kuluvalle ja kolmelle edelliselle vuodelle.

Useimmat käytännön vakuuttamisessa esille tulevat kysymykset liittyvät työtulon tason määrittelyyn. Tyypillisesti kyse on siitä, minkä tasoisella työtulolla aloittava yrittäjä ottaa vakuutuksen. Eläketurvakeskus on yhteistyössä yrittäjien toimialajärjestöjen kanssa julkaissut oppaan yrittäjän työtulon määräämisestä. Tässä oppaassa on useille eri toimialoille alakohtaisia ohjeellisia malleja ja taulukkoja, joiden avulla on mahdollista määritellä niin aloittavan yrittäjän työtulo kuin tarkistaa työtulon tason oikeellisuus yritystoiminnan aikana. Päivitetty työtulo-ohje löytyy netistä osoitteesta www.etk.fi > Vakuuttaminen > Yrittäjän vakuuttaminen > Yrittäjän työtulo.

YEL-vakuutuksen tekeminen

Yrittäjän tulee ottaa YEL-vakuutus jostakin työeläkeyhtiöstä tai YEL-vakuutuksia hoitavasta eläkekassasta kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun yritystoiminta on ollut sen laajuista, että se tulee vakuuttaa. Jos vakuuttaminen tapahtuu myöhemmin, vakuutusmaksuun lisätään vakuutuksen myöhästymisestä johtuva korotus.

Yrittäjän ottama YEL-vakuutus kattaa kaiken hänen yrittäjätoimintansa. Yksi YEL-vakuutus riittää siis myös silloin, kun yrittäjätoimintaa harjoitetaan useamman yrityksen nimissä tai silloin, jos yritystoimintaa tapahtuu useammalla eri toimialalla. Poikkeuksen tästä yhden vakuutuksen periaatteesta muodostavat aiemmin esitetyt tilanteet, joissa henkilö harjoittaa maatalousyrittäjyyttä ja muuta yritystoimintaa.

YEL-vakuutusmaksu, maksujousto ja aloittavan yrittäjän maksualennus

YEL-vakuutusmaksu erääntyy vakuutusehtojen mukaisina eräpäivinä. Vakuutusmaksu on samantasoinen kuin TyEL-vakuutusmaksu. Vuonna 2008 on alle 53-vuotiaan yrittäjän vakuutusmaksu 20,6 prosenttia työtulosta ja yli 53-vuotiaan 21,7 prosenttia. Vakuutusmaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia.

Kannattaa myös huomata, että vakuutusmaksuista on yrittäjän lisäksi vastuussa myös se yhtymä tai yhteisöä, jossa harjoitettu yrittäjätoiminta on vakuuttamisen peruste. Erääntyneille YEL-vakuutusmaksuille on yleensä mahdollista saada maksuaikaa, mutta tällöinkin eräpäivän jälkeen maksetulle suoritukselle peritään viivästyskorkoa.

Yrittäjä voi sopia myös niin sanotusta maksujoustosta eläkelaitoksen kanssa ja siten vaikuttaa sekä vakuutusmaksujen että karttuvan eläkkeen määrään. Maksujousto voi yrittäjän taloudellisen tilanteen mukaan olla joko joustoa ylöspäin (lisämaksua), jolloin eläkettä karttuu alkuperäistä enemmän tai joustoa alaspäin, jolloin vastaavasti sekä vakuutusmaksu että karttunut eläke ovat alkuperäistä pienempiä. Käytännössä sovittu maksujousto vaikuttaa eläkkeeseen siten, että sellaisen vuoden, jona maksujoustoa on käytetty, kokonaistyötulo muutetaan vastaamaan maksetun vakuutusmaksun määrää.

Jousto koskee aina yhtä kalenterivuotta kerrallaan ja maksujouston käytöstä on ilmoitettava kirjallisesti eläkelaitokselle sen kalenterivuoden aikana, jona joustoa aiotaan käyttää. Maksujoustoa on toistaiseksi käytetty yllättävän vähän, vaikka se tarjoaa yrittäjälle käyttökelpoisen tavan sopeuttaa YEL-vakuutusmaksut yrityksen tulokseen ja se mahdollistaa hyvinä vuosina yrityksen tuloksen käyttämisen eläketurvan parantamiseen.

Aloittava yrittäjä saa vakuutusmaksuunsa 25 prosentin maksualennuksen. Tällä kannustetaan siihen, että yrittäjän työtulo vahvistettaisiin yrittäjätoiminnan alusta alkaen oikealle tasolle. Maksualennuksen saa yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta. Jos ensimmäinen yrittäjäjakso kestää alle 48 kuukautta, voi maksualennuksen saada jäljellä olevalle alennusajalle vielä toisessa yrittäjäjaksossa. Kun vakuutusmaksun määrässä otetaan huomioon aloittavan yrittäjän maksualennus, ei yrittäjällä samanaikaisesti ole mahdollisuutta maksujoustoon.

YEL-maksujen vähentäminen verotuksessa

Yrittäjä voi vähentää maksamansa pakollisen YEL-vakuutuksen vakuutusmaksut, myös joustomaksun ylöspäin, kokonaan henkilökohtaisessa verotuksessa joko omasta tai puolisonsa puhtaasta ansiotulosta. Jos yritys on maksanut vakuutusmaksut, vähennys voidaan tehdä yrityksen verotuksessa.

Lakisääteisen YEL-vakuutusmaksun kohdalla ei siis ole lainkaan vastaavia vähennysoikeuden rajoituksia tai leikkureita kuin vapaaehtoisten vakuutusten kohdalla on. Aikanaan YEL-vakuutuksen perusteella maksettavaa eläkettä verotetaan ansiotulona.

YEL-vakuutuksen laiminlyönti

Eläketurvakeskus valvoo muun muassa verotietojen perusteella, että lain piiriin kuuluvat yrittäjät ottavat YEL-vakuutuksen. Jos lain piiriin kuuluvalla yrittäjällä ei ole vakuutusta, Eläketurvakeskus kehottaa yrittäjää ottamaan vakuutuksen. Jos yrittäjä kehotuksesta huolimatta ei ota vakuutusta, ottaa Eläketurvakeskus sen yrittäjän kustannuksella (niin sanottu pakkovakuutus).

Yrittäjätoiminta voidaan vakuuttaa takautuvasti enintään kuluvalta ja kolmelta sitä edeltävältä vuodelta. Tätä varhaisemmalta ajalta yrittäjä menettää oikeuden YEL:n mukaiseen eläkkeeseen, jos vakuuttamista ei ole ajoissa asianmukaisesti hoidettu.

Myös vanhentumisen takia perimiskelvottomiksi muuttuneet vakuutusmaksut vaikuttavat pienentävästi eläketurvaan, sillä puuttumaan jäävä vakuutusmaksu poistaa tai pienentää kyseisen vuoden eläketurvaa. Jos esimerkiksi yrittäjän työtulo on 40 000 €, mutta hän maksaa vain puolet kyseisen vuoden vakuutusmaksusta ja toinen puoli maksuista vanhentuu, karttuu hänelle tältä vuodelta eläkettä vain 20 000 € työtulon mukaisesti.

Eläke-etuudet

Lakisääteinen eläkevakuutus antaa turvaa vanhuuden, työkyvyttömyyden ja perheen huoltajan kuoleman varalta.

Työeläkettä karttuu kaikista työansioista ikävälillä 18 ja 68 vuoden välillä. Eläkettä karttuu myös ansiosidonnaisista sosiaalieduista, vanhempainpäivärahasta, kotihoidontuesta ja opiskelusta.

Työeläkkeen määrään vaikuttavat vuosiansiot (yrittäjän kohdalla vuotuinen työtulo, palkansaajan kohdalla vuotuinen palkka) ja ikään sidottu karttumisprosentti. Karttumisprosentti on luku, joka ilmaisee, kuinka paljon palkasta tai työtulosta karttuu eläkettä. Pääsääntö on, että jokaisen vuoden ansioista kertyy työeläkettä 1,5 prosenttia. Karttuma kasvaa työntekijän tai yrittäjän iän myötä. 53 vuotta täyttänyt kartuttaa eläkettään 1,9 prosenttia vuosiansioistaan ja 63 vuotta täyttäneelle kertyy 4,5 prosenttia. Sosiaalietuuksien perusteena olevista ansioista karttuu eläkettä 1,5 prosenttia vuotta kohti. Vuodesta 2005 alkaen myös eläkkeen rinnalla tehdystä työstä karttuu eläkettä. Tällöin karttumaprosentti on yleensä 1,5. Koko työuran aikana kertyneet eläkkeet muodostavat kokonaiseläkkeen.

Työeläke karttuu jokaisen vuoden ansioista ikään sidotun karttumisprosentin verran. Jos esimerkiksi 55-vuotiaan yrittäjän vuotuinen työtulo on 40 000 €, karttuu hänelle tämän vuoden työskentely perusteella 760 € vuotuista eläkettä. Jos hän korottaa työtuloaan seuraavana vuonna 50 000 €, karttuu hänelle tältä vuodelta 950 € vuotuista eläkettä.

Koska yrittäjän eläkkeen määrä määräytyy koko yrittäjätoiminnan aikaisten kokonaistyötulojen perusteella, on tärkeää, että YEL-työtulo on koko ajan oikealla tasolla. Työtulon huomattava nostaminen vasta viimeisinä yrittäjävuosina ei enää oleellisesti paranna eläkkeen määrää.

Työeläkkeissä on indeksisuoja. Tämä indeksisuoja varmistaa paitsi jo maksussa olevien eläkkeiden arvon säilymisen niin myös karttuneen eläkkeen arvon säilymisen työssäoloaikana.

Vanhuuseläke

Vanhuuseläke alkaa 63–68-vuotiaana. Eläkkeen voi aloittaa varhennettuna 62-vuotiaana tai sen alkamista voi lykätä 68 vuoden iän jälkeen. Vanhuuseläkkeen varhentaminen vaikuttaa eläkkeen määrään ja alkamisen lykkääminen yli 68 vuoden iän vastaavasti korottaa eläkettä.

Työkyvyttömyyseläke ja kuntoutusetuudet

Kun työntekijä sairastuu eikä kykene ansiotyöhön, sairausvakuutuksen päiväraha korvaa aluksi osan ansion menetyksestä. Yrittäjän kannattaa huomata, että Kelan maksama päiväraha perustuu YEL-vakuutuksen työtuloon. Jos työkyvyttömyys jatkuu pitempään, voi henkilö saada sairauden perusteella työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutustukea alle 63-vuotiaana. Lisäksi henkilöllä on mahdollisuus saada kuntoutusta työkyvyn palauttamiseksi ja työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi.

Perhe-eläke

Vakuutetun yrittäjän kuollessa on perhe-eläkkeeseen oikeus hänen alle 18-vuotiailla lapsillaan, leskellä sekä eräin edellytyksin myös entisellä puolisolla. Myös rekisteröidyn parisuhteen osapuolella on oikeus leskeneläkkeeseen samoilla edellytyksillä kuin aviopuolisolla. Perhe-eläkkeen suuruus riippuu vainajan tuloista ja edunsaajien lukumäärästä.

Osa-aikaeläke

Yrittäjällä on mahdollisuus 58 vuoden iästä alkaen mahdollisuus eläkkeellä tuettuun osa-aikayrittämiseen. Osa-aikaeläke edellyttää yrittäjätoiminnan puolittamista. Esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteissa tai yrittäjän halutessa muuten keventää työpanostaan ennen vanhuuseläkeikää voi osa-aikaeläke olla selvittelyn arvoinen vaihtoehto.

Osa-aikaeläkkeelle siirtyminen edellyttää sitä, että yrittäjätoiminta on ollut aiemmin kokoaikaista. Tällaiseksi yrittäjätoiminta katsotaan, jos YEL-työtulo on vähintään
12 373,31 € vuoden 2008 tasossa.

Muut sosiaalietuudet, joihin YEL-työtulo vaikuttaa

Sairauspäiväraha sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainraha määräytyvät YEL-työtulon perusteella eivätkä siis verotuksessa vahvistetun ansiotulon mukaan, kuten usein luullaan. Tämänkin takia on tärkeää, että yrittäjä on huolehtinut YEL-vakuutuksesta ja YEL-työtulo on oikean tasoinen.

Yrittäjän on hyödyllistä myös työttömyysturvasäännösten vuoksi pitää YEL-työtulonsa oikealla tasolla. Yrittäjä pääsee työttömyysturvan piiriin, jos hänen YEL-työtulokseen on vahvistettu vähintään 8 520 euroa.

Hyvää vakuutusturvaa kohtuullisella hinnalla

Yrittäjän lakisääteinen YEL-vakuutus voi joskus tuntua yrittäjistä veroihin rinnasteiselta pakolliselta menolta, joka on ainoastaan rasite yritystoiminnan kannalta. Kaikkiaan voi kuitenkin todeta, että moneen vapaaehtoisuuteen perustuvaan vakuutus- ja säästötuotteeseen verrattuna tuo YEL-vakuutus kohtuullisilla kustannuksilla kohtuullisen hyvää turvaa erilaisiin yrittäjän elämäntilanteisiin ja osaltaan YEL-vakuutus auttaa erilaisten ihmiselämään kuuluvien riskien hallinnassa.

Lisätietoja

Lisätietoja YEL-vakuuttamisesta ja eläke-etuuksista saa kaikista työeläkevakuutusyhtiöistä, Eläketurvakeskuksesta (www.etk.fi) ja www.tyoelake.fi –palvelusta.

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki