CTA Paikka

Kokemuksia matalapalkkatuesta

Vuoden 2006 alusta ryhdyttiin tukemaan iäkkäiden työntekijöiden työllistämistä matalapalkka-aloilla. Ensimmäisten kokemusten perusteella voitaneen todeta, ettei merkittävää työpaikkojen lisäystä ole tapahtunut. Työnantajat ovat kuitenkin viestittäneet, että tuki koetaan merkittävänä kädenojennuksena työllistävälle yrittäjälle.
23.1.2007

Leena Romppainen varatuomari, veroasiantuntija, Suomen Yrittäjät

Matalapalkkatuen kohdentamisessa on tavoiteltu työnantajan kannustamista työllistämään työntekijöitä, joilla työllistyminen on vaikeaa ja riski joutua pitkäaikaistyöttömäksi suuri. Tukea käyttäneitä työnantajia oli lokakuussa 2006 ollut noin 9000.
Tuen saaminen edellyttää, että työntekijä työskentelee vähintään 140 tuntia sen kalenterikuukauden aikana, jolta palkka maksetaan. Jos palkka maksetaan esim. kahden viikon jaksoissa, lasketaan työtunnit aina kalenterikuukausikohtaisesti, joten työtuntiseuranta on sopeutettava palkanmaksujaksosta poikkeavaan ajanjaksoon. Kuukausipalkkaisen työntekijän kohdalla seuranta on yksinkertaista, koska palkka maksetaan säännöllisen työajan perusteella ja se pysyy samana arkipyhistä tms. syistä riippumatta. Työsopimuksen tai työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan on kuitenkin oltava vähintään 140 tuntia kuukaudessa.

Työtuntien täyttymistä seurataan ansaintakuukausikohtaisesti, mutta maksettuja palkkoja maksukuukausikohtaisesti. Maksukuukauden palkkojen määrä saa vaihdella 900 – 2000 euron välillä. Esimerkiksi jos marraskuun aikana maksetun palkan perusteena tehty työ on tehty marraskuussa, pitää marraskuun aikana työntekijällä olla vähintään 140 työtuntia. Jos marraskuussa tehdystä työstä maksetaan palkka vasta joulukuussa, on vähimmäistuntimäärän täytyttävä nimenomaan marraskuun aikana. Jos joulukuun palkanmaksun yhteydessä maksetaan palkkaa sekä marras- että joulukuulta tehdystä työstä, on vähimmäistuntimäärän täytyttävä sekä marras- että joulukuun osalta.

Palkanmaksua hoitavien kannalta tuki on osoittautunut ennakoidulla tavalla haasteelliseksi nimenomaan työtuntien seurannan kannalta silloin, kun palkanmaksu on tuntiperusteista ja palkanmaksukausi poikkeaa kuukaudesta. Minimituntivaatimuksen täyttymistä on seurattava kalenterikuukausikohtaisesti ja palkkarajoja maksukuukausikohtaisesti. Haasteellinen tilanne syntyy silloin, kun palkanmaksu kohdistuu useamman kuukauden aikana tehtyyn työhön tai maksettuun palkkaan sisältyy jälkikäteen maksettavia eriä.

Mikä työtunti ja mikä palkka?

Työtunteihin lasketaan mukaan kaikki ne tunnit, joilta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa työntekijälle. Palkkaan luetaan kaikki kyseisen kalenterikuukauden aikana maksetut palkkasuoritukset lukuun ottamatta lomarahaa ja työsuhteen päättyessä maksettavaa lomakorvausta. Merkitystä ei ole sillä, milloin kyseiset palkkaerät on ansaittu. Siten jälkikäteen maksettavat erilaiset tulospalkkiot ja muut vastaavat erät otetaan huomioon maksukuukautena tuen edellytyksiä tarkasteltaessa. Normaalikuukausina tukeen oikeuttava palkka voi siis jonakin tai joinakin kuukausina nousta erilaisten jälki- tai etukäteen maksettavien palkkaerien vuoksi niin suureksi, ettei työnantaja tuon kuukauden osalta ole oikeutettu matalapalkkatukeen.

Rakennusalan lomapalkan maksukäytäntö on herättänyt matalapalkkatuen osalta paljon kysymyksiä. Lomapalkka 18,5 prosenttia maksetaan joka palkanmaksun yhteydessä. Siltä osin, kuin kyseessä on loma-ajalta maksettava palkka, se otetaan maksukuukauden palkkoina huomioon normaaliin tapaan ja saattaa siis nostaa maksetun palkan määrän niin suureksi, ettei tukeen ole oikeutta. Sama tilanne on esimerkiksi loman alkaessa 1.7., jolloin loma-ajan palkka usein maksetaan kesäkuun puolella ennen loman alkua. Tällöin kesäkuussa maksettujen palkkojen yhteismäärä nousee yleensä niin suureksi, ettei tukeen ole oikeutta.

Omistajayrittäjä palkansaajana

Paljon kysymyksiä tulee myös siitä, miten omistajayrittäjää käsitellään tuen saamisen edellytyksiä arvioitaessa. Omistajayrittäjä on palkansaajana samassa asemassa kuin työntekijät. Omistajayrittäjän osalta on siis ikäkriteerin lisäksi täytyttävä työtuntien vähimmäismäärä (140 h) ja maksukuukautena palkan on oltava 900 –2000 euroa. Omistajayrittäjän palkka voi – ja käytännössä vaihteleekin – esim. yrityksen tuloksen mukaan. Palkkatason vaihteluiden perusteella tukea ei voi evätä, jos on kyse esim. yritykselle normaalista vaihtelusta eikä tarkoituksellisesta tuen edellytysten järjestelystä. Ja työtuntimäärän on katsottava selkeästi täyttyvän, jos yrittäjä tekee työtä vain omassa yrityksessään. Omistajayrittäjän yhtiöltään saamat osingot tai henkilöyhtiöiden kohdalla jaettava yritystulo ei vaikuta matalapalkkatuen edellytysten arviointiin.

Vuodenvaihteessa huomioon

Palkkatietoja koskevan vuosi-ilmoituksen liitteenä on annettava matalapalkkatukierittelyt (lomake 7811) jokaisen tukeen oikeutetun työntekijän osalta jokaiselta kuukaudelta, jolta matalapalkkatuen edellytykset ovat täyttyneet. Enimmillään siis yhdestä työntekijästä tulee täytettäväksi 12 erittelytietoa. Lomake VeroH 7811 sisältää tarvittavat tiedot palkan saajasta, tuen perusteena olevasta palkasta, palkan maksukuukaudesta ja tuen määrästä. Työtuntien osalta lomakkeella vahvistetaan 140 tunnin rajan täyttyminen.

Tuki voidaan ottaa käyttöön takautuvasti kesken vuoden siitä alkaen, kun edellytykset ovat olleet olemassa. Jos tuen määrä ylittää työnantajan yhdeltä kuukaudelta pidättämien ennakonpidätysten määrän, voidaan jäljellä oleva määrä vähentää saman kalenterivuoden myöhempien kuukausien ennakonpidätyksistä. On kuitenkin huomattava, että vuoden 2006 palkkoihin liittyviä matalapalkkatukia ei saa enää vähentää valvontailmoituksella vuonna 2007 ansaittujen palkkojen ennakonpidätysten tilityksistä. Siten viimeiset tuet vuoden 2006 palkkojen osalta voidaan vähentää tammikuussa 2007 tehtävän tilityksen yhteydessä. Vähentämättä jäänyt tuki haetaan vapaamuotoisella hakemuksella takaisin verovirastolta. Hakemuksen liitteeksi on täytettävä erittelylomake VeroH 7811.

Yhteenveto

(1) Matalapalkkatuen edellytyksistä

Matalapalkkatukeen on oikeutettu työnantajarekisterissä oleva työnantaja, jolla on palveluksessaan 54 vuotta täyttänyt työntekijä, jonka kokoaikatyöstä maksettava palkka on 900–2000 euroa kuukaudessa. Tukeen oikeuttava kuukausittainen vähimmäistyöaika on 140 tuntia.

Tuen määrä on 44 prosenttia kalenterikuukauden aikana maksetun palkan 900 euroa ylittävästä osasta siten, että tuen enimmäismäärä on kuitenkin 220 euroa. Palkan ylittäessä 1600 euroa tuki alenee 55 prosentilla ylimenevästä osasta ja tuki poistuu, kun palkka on 2000 euroa. Tuki saadaan siis enimmäismääräisenä palkan ollessa 1400–1600 euroa.

Esimerkki: palkka on 1800 euroa. (1600 – 900) x 44 % = 396, max kuitenkin on 220. 220 – (1800 – 1600) x 55 % =110, joka on tuen määrä.

Tuen määrä on yksinkertaisin laskea verohallinnon nettisivulla olevalla matalapalkkatukilaskurilla (www.vero.fi). Verohallinnon nettisivuilla on myös laaja tukea koskeva ohje. Työtuntiseuranta ja palkkahallinnon järjestäminen on kuitenkin työnantajayrityksen järjestettävä, laskuri laskee ainoastaan tuen määrän.

Tuki on joustavasti työnantajan käytössä, koska tämä voi jättää suorittamatta tukea vastaavan määrän ennakonpidätyksiä verohallinnolle. Matalapalkkatukeen ei liity erillistä hakumenettelyä, vaan tukea vastaava määrä vähennetään oma-aloitteisesti työnantajan toimittamien ennakonpidätysten määrästä. Tätä varten on valvontailmoitukselle lisätty oma kohtansa. Tuella vähennetty ennakonpidätysten määrä tilitetään verohallinnolle normaaliin tapaan palkan maksukuukautta seuraavan kuukauden 10. päivänä

(2) Tuki verotuksessa ja kirjanpidossa

Matalapalkkatuki on työnantajayritykselle veronalaista tuloa, mikä palauttaa osan tuesta tuloverojen muodossa valtiolle. Luonnolliselle henkilölle matalapalkkatuki, joka ei liity elinkeinotoimintaan, on sen sijaan verovapaata tuloa. Yrityksen tilinpäätöksessä tuki tulee esittää tuloslaskelmassa liiketoiminnan muuna tuottona. Tukea ei kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan saa käsitellä palkkojen oikaisuna (KILA 2006/1772).

Työntekijän verotukseen matalapalkkatuki ei vaikuta millään tavalla, vaan palkka lasketaan ja ennakonpidätys toimitetaan tavanomaisella tavalla. Ennakonpidätys luetaan täysimääräisesti työntekijän hyväksi.

Palkka- ja työaikakirjanpito on järjestettävä siten, että tiedot voidaan selvittää kuukausittain työntekijäkohtaisesti. Palkkaerät tulee eritellä varsinaiseen palkkaan, erilaisiin lisiin ja korvauksiin, kohdentaa erät ansaintakuukausille ja seurata ansaintakuukausien työtuntimääriä.

Palkan ulosmittaukseen muutoksia 1.1.2007 alkaen

Vuoden 2007 alusta tulevat voimaan ulosmittausta koskevat uudet säännökset, joilla lievennetään erityisesti heikossa taloudellisessa asemassa olevia velallisia. Säännökset vaikuttavat myös pienituloisten työntekijöiden palkan ulosmittaukseen. Myös alin suojaosuus nousee uusien säännösten seurauksena 567 eurosta 585 euroon kuukaudessa, mikä vastaa 19,50 euron suojaosuutta päivässä. Suojaosuudella tarkoitetaan määrää, joka velalliselle on vähintään jäätävä kuukaudessa ”käteen”. Suojaosuus lasketaan kertomalla päiväkohtainen suojaosuus niiden päivien lukumäärällä, jolta pidätyksen kohteena oleva palkka tai muu tulo maksetaan. Jos palkka tai muu tulo maksetaan kalenterikuukaudelta, päivien lukumäärä on aina 30.

Alinta suojaosuutta sovelletaan silloin, kun velallisella ei ole elätettäviä perheenjäseniä. Alimpaan suojaosuuteen lisätään 7 euroa päivässä jokaisen hänen elatuksensa varassa olevan henkilön osalta. Näin ollen, jos velallisella on esim. kaksi alaikäistä lasta, on suojaosuus kuukaudessa 1005 euroa.

Velallisen elatuksen varassa olevien henkilöiden lukumäärä on mainittu maksukiellossa, jonka ulosottoviranomainen on lähettänyt palkan tai muun tulon maksajalle. Maksukielto on sitova määräys palkanmaksajalle siitä, kuinka paljon velallisen palkasta tulee tilittää ulosottoon. Maksukiellosta ilmenee myös suojaosuus. Jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, ulosottomies voi ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle.

Ulosmittauksessa tulee siten 1.1.2007 alkaen muistaa seuraavat säännöt:
1) Jos nettopalkan tai muun tulon määrä on pienempi kuin suojaosuus, ei ulosmittausta toimiteta. Toisin sanoen velallinen saa aina pitää suojaosuuden.
2) Jos nettopalkka ylittää suojaosuuden, ulosmitataan suojaosuuden ylittävästä nettopalkasta 2/3 (aikaisemmin on ulosmitattu 3/4, joten muutoksen myötä velallisen asema paranee).
3) Jos nettopalkka on suurempi kuin kaksi kertaa suojaosuus ulosmitataan (1/3) koko nettopalkasta tai muusta tulosta.

Säännökset koskevat palkan lisäksi myös eläkettä ja muuta toistuvaistuloa. Elinkeinotulosta voidaan lähtökohtaisesti ulosmitata kuitenkin vain 1/6.

Janne Makkula, VT, lainopillinen asiamies, Suomen Yrittäjät

YleisetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki