CTA Paikka
CTA Paikka

Yritysten verotusmenettely ja veronkorotussääntely uudistuvat

Yritysten tuloverotuksessa sovelletaan uutta menettelyä vuodesta 2018 lähtien. Verotusmenettelylain muutokset (L 15/2018) tulevat tutuiksi kuluvan vuoden aikana jo niille yrityksille, joilla tilikausi päättyy 31.1.2018 tai sen jälkeen.
23.5.2018 Markku Ojala

Uudessakin menettelyssä yritykset antavat veroilmoituksen nykyisten jättöajankohtien mukaan. Näin esimerkiksi osakeyhtiöiden on edelleen annettava veroilmoitus neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Uutta veroilmoittamisessa on se, että yhteisön ja yhteisetuuden pitää antaa tuloveroilmoitus sähköisesti. Tätä sääntöä on sovellettu 1.11.2017 lähtien, jolloin tuli voimaan myös yhteisöjen ja yhteisetuuksien ennakonkannon uudistus.
Mikäli yrityksen käyttämä taloushallinnon järjestelmä ei tue veroilmoituksen antamista tiedostomuodossa, yhteisön ja yhteisetuuden veroilmoitustiedot voi syöttää käsin OmaVero-palvelussa, joka on yhteisöjen ja yhteisetuuksien veroilmoittamisessa korvannut Yhteisöjen veroilmoituspalvelun.

Menettelyuudistus tuo verotukseen yksilöllisen päättymishetken. Päättymishetki ilmenee verotuspäätöksestä, jonka yritykset saavat joustavasti sitä mukaa kuin verotus valmistuu.

Korjattu verotuspäätös

Päättymishetki siirtyy, mikäli yritys korjaa tai täydentää antamiaan veroilmoitustietoja ennen ilmoitettua verotuksen päättymishetkeä. Yritys saa korjattujen tai täydennettyjen tietojen perusteella uuden verotuspäätöksen (korjattu verotuspäätös), jossa ilmoitetaan verotuksen uusi myöhempi päättymispäivä.

Tällaisissa oma-aloitteisissa veroilmoituksen korjaus- ja täydennystilanteissa Verohallinto määrää myöhästymismaksun. Se on kiinteämääräinen, joten ilmoitetun tiedon euromääräisellä suuruudella ei ole merkitystä. Yrityksille myöhästymismaksu on 100 euroa ja muille 50 euroa.

Yksilöllinen päättymishetki

Verotus päättyy verotuspäätöksessä ilmoitettuna ajankohtana yksilöllisesti. Veroilmoituksen korjaaminen tai täydentäminen myöhentävät päättymishetkeä. Samoin verotuksen jatkaminen Verohallinnon puolelta, mikäli se on tarpeen verovalvontaa varten. Mahdollisesta verotuksen jatkamisesta on ilmoitettava yritykselle. Verotus päättyy tällöin myöhemmin yritykselle uudella verotuspäätöksellä ilmoitettavana ajankohtana.

Parhaimmillaan yrityksen verotus voi päättyä hyvinkin nopeasti ja esimerkiksi seuraavasti:

Osakeyhtiö antaa 30.5.2018 sähköisen veroilmoituksen tilikaudelta 1.2.2017–31.1.2018. Tiedot tarkistetaan Verohallinnossa automaattisesti eikä veroilmoitus valikoidu tarkempaan käsittelyyn. Yhtiölle tehdään verotuspäätös 2.6.2018. Siinä ilmoitetaan verotuksen päättymispäiväksi 23.6.2018. Mahdollisen jäännösveron eräpäivä on 25.7.2018.

Mikäli verotus ehtisi päättyä ennen kuin veroilmoituksen pohjana oleva esimerkiksi osakeyhtiön tilinpäätös vahvistetaan yhtiökokouksessa, yhtiö voi esittää yhtiökokouksen päätöksiin perustuvat niin sanotut tahdonvaltaiset vaatimukset (esimerkiksi poiston määrä) ja muut päätöksiin perustuvat korjaukset verotuksen päättymisen jälkeenkin.

Hallituksen esityksen mukaan (HE 97/2017, s. 66) yhtiölle ei tällaisissa kuvatuissa yhtiökokouksen päätöksiin perustuvissa korjaustilanteessa määrättäisi veronkorotusta mahdollisista tulonlisäyksistä.

On hyvä muistaa, että tahdonvaltaiset vaatimukset, kuten korotetut poistovaatimukset, on muissa kuin edellä kuvatuissa tilanteissa esitettävä ennen verotuksen päättymistä, joka siis aikaistuu aiemmasta.

Verotusmenettelylain uudistuneet säännökset sisältävät perälaudan, jonka mukaan yhteisön ja yhteisetuuden verotus päättyy viimeistään kymmenen kuukauden kuluttua verovuoden päättymisestä ja muilla verovelvollisilla verovuoden päättymistä seuraavan vuoden lokakuun loppuun mennessä. Mainitut ajankohdat ovat aiemmin olleet verotuksen päättymisajankohdat, vaikka verotus olisikin tosiasiallisesti valmistunut jo tätä ennen.

Päättymishetkellä on fiskaalista merkitystä

Sähköinen ilmoittaminen ja tietojen automaattinen tarkistaminen valikointeineen ovat keinoja nopeuttaa verotuksen valmistumista. Tällä voidaan saavuttaa hallinnollisia tuottavuushyötyjä, mutta myös muutakin.

Verotuksen nopeampi ja yksilöllinen päättyminen aikaistavat veronpalautusten ja jäännösverojen maksua. Lain esitöiden (HE 97/2017, s. 86) mukaan ne yhteisöt, joiden tilikausi on kalenterivuosi, saavat veronpalautuksia vuosittain noin 330 miljoonaa euroa ja näille yhteisöille määrätään vuosittain jäännösveroa noin 260 miljoonaa euroa. Näistä yhteisöistä 70 prosentilla verotus tulee päättymään uudistuneen sääntelyn vuoksi verovuotta seuraavan vuoden kesäkuussa eli neljä kuukautta nykyistä aikaisemmin.

Palautukset maksetaan yhteisöille verotuksen päättymistä seuraavan toisen kuukauden seitsemäs päivä ja jäännösverojen eräpäivä on verotuksen päättymistä seuraavan kuukauden 25. päivä.

Täydentävä verotuspäätös

Verotuksen päättymisen jälkeen Verohallinto tekee täydentävän verotuspäätöksen, mikäli verovelvollinen ilmoittaa oikaisuvaatimuksella tulon, vähennyksen tai muun tiedon, jota se ei ole aiemmin ilmoittanut tai johon verotuspäätös ei ole muutoin perustunut. Määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiseen on kolme vuotta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Täydentävää verotuspäätöstä tullaan soveltamaan pääasiassa henkilöverotuksessa. Normaalitilanteissa yrityksellä harvemmin on tuloja, joita se ei olisi ilmoittanut tai menoja joita se ei olisi vähentänyt kirjanpidossa. Näin verotuksen päättymisen jälkeen tehtävät oikaisuvaatimukset käsitellään muutoksenhakuna eikä edellä kuvattuna verotusmenettelyn jatkeena.

Täydentävästä verotuspäätöksestä ei ole kyse esimerkiksi seuraavassa tilanteessa:

Osakeyhtiö on esittänyt omistamansa tuotannollista toimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden myyntivoiton veronalaisena tulona veroilmoituksellaan. Myöhemmin yhtiö havaitsee, että kyse on ollut verovapaasta käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta. Kyse ei ole ilmoittamatta jääneestä tulosta vaan muutetusta vaatimuksesta, joka perustuu jo veroilmoituksella olevaan tietoon. Oikaisuvaatimuksen perusteella ei tehdä täydentävää verotuspäätöstä vaan vaatimusta käsitellään oikaisuvaatimukseen perustuvana muutoksenhakuna.

Täydentävään verotuspäätökseen haetaan muutosta verotuksen oikaisulautakunnalta. Kielteistä päätöstä ei siis suoraan siirretä oikaisulautakunnan käsiteltäväksi. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan (VaVM 26/2017) mukaan hylkäävien päätösten suora siirtäminen saattaisi ohjata oikaisulautakuntamenettelyyn myös tapauksia, joissa ensiasteen ratkaisu riittäisi verovelvolliselle.
Muutoksenhakuaika täydentävään verotuspäätökseen on kolme vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta, mutta aina vähintään 60 päivää täydentävän verotuspäätöksen tiedoksisaannista, mikäli muutoksenhakuaika on lopuillaan.

Uudistuneessa sääntelyssä veronkorotus määrätään aiempaa objektiivisempien kriteerien perusteella.

Veronkorotussääntely uudistuu – kohti objektiivisia kriteerejä

Veronkorotussääntely uudistuu vuodelta 2018 toimitettavasta verotuksesta lähtien. Uudistuneessa sääntelyssä veronkorotus määrätään aiempaa objektiivisempien kriteerien perusteella. Niin sanotussa perustason mukaisessa veronkorotustilanteessa verovelvollisen teon tahallisuus tai törkeä huolimattomuus eivät ole veronkorotuksen määräämisen edellytyksenä.

Verovelvolliselle määrätään kahden prosentin mukainen niin sanottu perustason korotus niissä tilanteissa, joissa ei ole perusteita määrätä veronkorotusta tätä ankarampana tai lievempänä. Veronkorotus lasketaan verotukseen ilmoituksen antamisen jälkeen tehtävästä tulon lisäyksestä. Esimerkiksi osakeyhtiöillä lisätystä tulosta laskettu kahden prosentin mukainen veronkorotus tarkoittaa verosta laskettuna kymmentä prosenttia, kun yhteisövero on 20 prosenttia.

Objektiivisten kriteerien noudattamien tarkoittaa, että seuraamus määrätään ilman syyllisyyden tutkintaa (tahallisuus tai törkeä huolimattomuus). Tämä vähentää viranomaisharkintaa.

Perustason kahden prosentin suuruinen veronkorotus määrätään, mikäli verovelvollinen on antanut ilmoituksen, tiedon tai muun selvityksen puutteellisena tai virheellisenä tai jättänyt kokonaan antamatta.

Veronkorotuksen määräämättä jättäminen

Veronkorotusta ei määrätä muun muassa niissä tilanteissa, joissa laiminlyönti on vähäinen tai sille on pätevä syy (esim. sairastuminen ja ylivoimainen este).

Veronkorotus jätettäisiin määräämättä myös niissä tilanteissa, joissa jäljempänä esitettävän yhden prosentin mukaisen veronkorotuksen määrääminen olisi kohtuutonta tapauksen olosuhteiden vuoksi. Tilanteissa, joissa verovelvollinen on erehtynyt esimerkiksi verolain sisällöstä tai jossa verovelvollinen on yrittänyt selvittää oikeaa verokohtelua.

Veronkorotuksen määräämättä jättäminen on kuitenkin poikkeus pääsääntöön, jonka mukaan veronkorotus määrätään, kun edellytykset täyttyvät. Myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta (VaVM 26/2017) on mietinnössään halunnut korostaa, että veronkorotuksen määräämättä jättäminen olisi poikkeuksellista. Käytännössä kovin suurta toivoa säännöksen soveltamiseen ei siis kannata asettaa.

 

Tehokas katuminen ei ole palaamassa uudistuneella sääntelyllä.

Alennettu veronkorotus 0,5 %

Mikäli verovelvollinen verotuksen päättymisen jälkeen oma-aloitteisesti ilmoittaa oikaistavaksi verotuksessa olevan virheen, veronkorotus määrätään 0,5 prosentin mukaan.

Verovelvollisen on ehdittävä ilmoittaa puuttuva tulo verotettavaksi tai vaatia muu virhe korjattavaksi ennen kuin verovelvollinen saa Verohallinnolta asiasta selvityspyynnön tai tiedon tulevasta verotarkastuksesta.

Lain eduskuntakäsittelyn aikana julkisuudessa käytiin keskustelua siitä, tarkoittaako säännös tosiasiassa niin sanotun tehokkaan katumisen paluuta tässä muodossa. Tästä tehokkaasta katumisesta hallitus antoi syksyllä 2015 esityksen (HE 32/2015) määräaikaisen lain säätämiseksi. Kyseisen esityksen mukaan yksityishenkilö tai kotimainen kuolinpesä olisi välttynyt veropetossyytteeltä, mikäli nämä olisivat oma-aloitteisesti ilmoittaneet tuloverolain mukaan verotettavia tuloja tai perintö- ja lahjaverolain mukaan verotettavia varoja Verohallinnolle. Esityksen käsittely peruutettiin loppuvuodesta 2015, eikä asia näin edennyt.

Valtiovarainministeriö ilmoitti tiedotteessaan 26.10.2017, että tehokas katuminen ei ole palaamassa uudistuneella sääntelyllä. Mikäli verorikoksen tunnusmerkit täyttyvät, Verohallinto arvioi aiempaan tapaan tapauskohtaisesti, pitääkö asia viedä rikosprosessiin ja jättää veronkorotus määräämättä niin sanotun kaksoisrangaistavuuden kiellosta säädetyn lain perusteella.

Alennettu veronkorotus 1 %

Veronkorotus määrätään yhden prosentin mukaan, mikäli asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä tai veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton.

Asia voi olla tulkinnanvarainen esimerkiksi tilanteessa, jossa on arvioitava osakkeiden luonnetta vaihto- tai käyttöomaisuusosakkeina. Asia voi puolestaan olla epäselvä esimerkiksi silloin, kun pitää arvioida osakkeiden ns. käypää arvoa tilanteessa, jossa ei ole esim. vertailukauppoja.
Lain esitöiden mukaan (HE 97/2017, s. 147) erityisinä syinä voivat olla esimerkiksi verovelvollisen terveydentila tai kokemattomuus veroasioissa. Tämän jälkeen esityksessä todetaan, että mikäli virhe johtuisi verovelvollisen asianhoitajasta tai kirjanpitäjästä, ei lievempää veronkorotusta voitaisi kuitenkaan soveltaa. Tällä tarkoitetaan ilmeisesti terveydentilaan ja kokemattomuuteen vetoamista, ei sitä, etteikö muihin erityisiin voisi vedota asianhoitaja ja kirjanpitäjäkin.

Perustason (2 %) mukainen korotus voisi olla kohtuuton myös esimerkiksi, kun kyse on tahattomasta virheestä jaksottamisessa tai muu tahaton ja vähäinen virhe.

Perusprosenttia korkeampi veronkorotus

Veronkorotus määrätään 3–10 prosentin suuruisena tilanteissa, joissa laiminlyönti on toistuvaa tai kun verovelvollinen toimii ilmeisen piittaamattomana verotuksen velvoitteista. Arvioverotustilanteissa veronkorotus olisi viisi prosenttia.

Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2016 ennakkoratkaisun (KHO:2016:15) tapauksessa, jossa yhtiö oli ilmoittanut saamansa yhden miljoonan euron suuruisen konserniavustuksen liitelomakkeella (65-lomake), mutta joka oli jäänyt yhtiöltä ilmoittamatta pääveroilmoituksella (6B-lomake). KHO:n mukaan yhtiö oli antanut törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärän veroilmoituksen, vaikka yhtiön mukaan virhe oli aiheutunut kiireen vuoksi inhimillisestä erehdyksestä. KHO pysytti yhtiölle määrätyn 10 000 euron suuruisen veronkorotuksen, johon hallinto-oikeus oli sen alentanut. KHO perusteli ratkaisua muun muassa virheen selvyydellä, suurella euromäärällä ja yhtiön resursseilla huolehtia kirjanpitovelvollisena ilmoitusvelvollisuudestaan.

Uudistuneen sääntelyn esitöissä (HE 97/2017, s. 146) kerrotaan, että KHO:n ratkaistavana olleeseen tapaukseen rinnastettavissa tapauksissa määrättäisiin perustason mukainen veronkorotus (2 %).

Kyse olisi toistuvasti puutteellisena annetusta veroilmoituksesta, mikäli yhtiö seuraavanakin vuonna ilmoittaisi konserniavustuksen samalla tavalla puutteellisesti. Yhtiölle määrättäisiin veronkorotus 3–10 prosentin mukaan.

Ilmeisen piittaamattomuuden tilanne olisi kyseessä muun muassa silloin, jos veroilmoituksella on kokonaan ilmoittamatta selvästi veronalainen tulo, joka tapauksen olosuhteisiin nähden on huomattavan suuruinen (HE 97/2017, s. 145).

Asiantuntijana
Markku Ojala johtava asiantuntija Taloushallintoliitto
VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki