CTA Paikka
CTA Paikka

Maksuperusteinen arvonlisävero

Seuraava hallitus päättää maksuperusteisen arvonlisäveron käyttöönotosta. Lainsäädännöllistä lääkettä pidentyneisiin maksuaikoihin on ryhdytty hakemaan kahdeltakin suunnalta.
18.3.2015

Markku Ojala johtava asiantuntija, Taloushallintoliitto

Yritysten väliset maksuajat ovat pidentyneet ja pk-yritykset ovat joutuneet ottamaan rahoittajan roolin. Selvitysten mukaan 44 prosenttia pk-yrityksistä on joutunut sopimaan yli 30 päivän maksuajoista.  Vajaa viidennes  näistä on tehnyt  sopimuksen, jossa maksuaika oli 60 päivää. Pitkiä maksuaikoja sovittiin eniten teollisuudessa. Sen jälkeen tulivat kauppa, rakentaminen ja palvelualat. 

Pk-yritykset ovat olleet tuskastuneita rahoittajan rooliinsa ja tämä ääni on kuultu. Lainsäädännöllistä lääkettä pidentyneisiin maksuaikoihin on ryhdytty hakemaan kahdeltakin suunnalta. Toisaalla on hääritty niin sanotun maksuehtolain (laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista 30/2013) parissa ja toisaalla maksuperusteiseen arvonlisäverotukseen siirtymistä selvittäen. 

Kansanedustaja Outi Mäkelä ja useat kansanedustajat läpi puoluekentän tekivät vuonna 2013 lakialoitteen (LA 64/2013) maksuehtolain muuttamiseksi siten, että maksuajan sallituksi enimmäiskestoksi kaupallisissa sopimuksissa säädettäisiin 30 päivää. Myös Suomen Yrittäjät tekivät vastaavan ehdotuksen oikeusministeriölle maaliskuussa 2014 vuosi sitten. Ministeriö valmisteli lakimuutoksen ja hallitus antoi asiasta 22.1.2015 eduskunnalle lakiehdotuksen (HE 356/2014). Ehdotuksen mukaan elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa maksuaika saisi ylittää 30 päivää vain, jos siitä on nimenomaisesti sovittu.  Eduskunta hyväksyi lakiesityksen 3.3.2015 hallituksen esityksen mukaisena.

Säädetty 30 päivän enimmäismaksuajasta ei tule olemaan pakottavaa lainsäädäntöä. Lainsäädännöllisenä tavoitteena on, että sopijapuolina olevat yritykset kiinnittäisivät nykyistä laajemmin huomiota pitkiä maksuaikoja sisältäviin sopimusehtoihin ja muuttaisivat maksupolitiikkaansa. Säädetyn muutoksen tosiasiallinen tehokkuus jää näin täysin sen varaan, ottavatko yritykset 30 päivän enimmäismaksuajan osaksi omaa maksupolitiikkaa vai eivät. Voimaantulohetki ei ollut tiedossa tätä tekstiä kirjoitettaessa, mutta voimatulo tapaahtunee tässä kevään 2015 aikana.

Arvonlisäverotus on toinen suunta, josta pidentyneiden maksuaikojen tuottamiin ongelmiin on lähdetty hakemaan ratkaisua. Pitkien maksuaikojen vuoksi pk-yritys voi joutua maksamaan laskusta suoritettavan myynnin arvonlisäveron ennen kuin on saanut maksua asiakkaaltaan. Tähän tehoaisi myynnin veron kohdentaminen vasta sille kuukaudelle, jona maksu on saatu. Itse asiassa yritys saisi tällöin valtiolta veroluoton, kun veron voisi tilittää vasta maksukuukautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivä.

 

Maksuperuste käytössä kohdentamisperusteena

Maksuperuste on tällä hetkelläkin käytössä arvonlisäverotuksessa veron kohdentamisperusteena, mutta vain niissä tapauksissa, joissa yritys ei laskuta vaan myyntitulot kertyvät käteismaksuina. Laskuttavan yrityksen arvonlisäverotuksessa maksuperuste ei nykysäännösten mukaan kelpaa, vaan tällaiselle yritykselle on tarjolla suoriteperuste ja lasku­peruste. Yritys voi tilikauden aikana kohdentaa myynnin veron joko tavaran tai palvelun luovutushetken (suorite­peruste) mukaiselle kuukaudelle tai vaihtoehtoisesti sille kuukaudelle, jonka aikana lasku on annettu (laskuperuste). Jos yritys käyttää veron kohdentamisessa laskuperustetta, sen on tilikauden viimeiseltä kuukaudelta annettavassa kausiveroilmoituksessa siirryttävä suoriteperusteeseen ja tilitettävä vero niistäkin tilikauden aikana luovutetuista tavaroista tai palveluista, joita ei ole vielä laskutettu. 

Edellä mainitusta arvonlisäverolaki sisältää sen poikkeuksen, että maksuperustetta saavat kuitenkin käyttää jatkuvasti ja tilikausikatkoksista välittämättä ne verovelvolliset, joihin ei sovelleta kirjanpitolakia. Näitä ovat muun muassa niin sanottua alkutuotantoa harjoittavat yrittäjät, joita ovat esimerkiksi maatalouden, kalastuksen ja kalankasvatuksen harjoittajat. Lisäksi jatkuva maksuperusteinen tilittäminen sallitaan kirjanpitolaissa tarkoitetuille ammatinharjoittajille, jotka mainitun lain mukaan voivat laatia maksuperusteisen tilinpäätöksen. 

EU:n uusi laskutusdirektiivi (2010/45/EU) sallii jäsenvaltioille ja niin myös Suomelle, että ne ottavat laskuttaville pienyrityksille käyttöön maksuperusteisen arvonlisäveron kohdentamisen ilman, että yrityksen pitäisi tilikauden viimeisessä kausiveroilmoituksessa siirtyä suoriteperusteeseen ja tilittää vero myös niistä tilikauden aikana tapahtuneista tavaran tai palvelun luovutuksista, joista maksu ei ole vielä kertynyt. Pienyrityksellä tarkoitetaan tässä yhteydessä yritystä, jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 500 000 euroa. Jäsenvaltio voi nostaa raja-arvon aina kahteen miljoonaan euroon saakka, mutta tämä edellyttää jäsenvaltiolta EU:n arvonlisäverokomitean kuulemista. EU:n eri jäsenmaiden arvonlisäverovelvollisten yritysten väliseen tavarakauppaan eli niin sanottuihin yhteisömyynteihin ja -hankintoihin sovelletaan omia ajallisia kohdentamissääntöjään, eikä maksuperusteinen ilmoittaminen ja veron maksaminen ole mahdollista.  

Me emme Suomessa käyttäneet jäsenvaltioille annettua lainsäädäntövaltaa, kun muutamia vuosia sitten sisällytimme laskutusdirektiivin edellyttämät muutokset arvonlisäverolakiin tehdyllä lainmuutoksella (kts. laki 399/2012). Sen sijaan muissa EU:n jäsenmaissa direktiivin sisältämää optiota on käytetty ahkerammin. Järjestelmä on valtiovarainministeriön tietojen mukaan otettu käyttöön muun muassa Alankomaissa, Belgiassa, Bulgariassa, Espanjassa, Irlannissa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, Latviassa, Luxemburgissa, Maltalla, Portugalissa, Puolassa, Romaniassa, Saksassa ja Virossa. Näiden jäsenmaiden välillä on kuitenkin eroja muu muassa sen suhteen, minkä kokoisiin yrityksiin ja kuinka laajalti maksuperusteista arvonlisäveroa sovelletaan. Esimerkiksi Irlannissa, Italiassa ja Maltalla järjestelmää sovelletaan yrityksiin, joiden vuotuinen liikevaihto on enintään kaksi miljoonaa euroa. Bulgaria, Luxemburg, Portugali, Romania ja Saksa soveltavat 500 000 euron vuotuista liikevaihtorajaa.

 

Jäsenvaltio-optiolle poliittista tahtoa

Keväällä 2014 maksuperusteen käyttöönotolle ja puheena olevalle jäsenvaltio-optiolle löytyi jo poliittista tahtoa. Tämä poliittinen tahto kirjattiin pääministeri Alexander Stubbin johdolla käytyjen hallitusneuvottelujen perusteella laadittuun minihallitusohjelmaan. Hallitusohjelmakirjauksen mukaan valtiovarainministeriö laatii syksyn 2014 aikana selvityksen maksuperusteiseen arvonlisäverotukseen siirtymisestä pienten yritysten osalta. Ministeriössä tehtiinkin työtä käskettyä, ja loppuvuodesta se antoi muistion pienyritysten maksuperusteisesta arvonlisäverosta. 

Ministeriön muistion mukaan maksuperusteinen arvonlisäveron kohdentaminen voitaisiin sallia yrityksille, joiden tilikauden liikevaihto on enintään 500 000 euroa. Ministeriön selvitysten mukaan noin 90 prosentilla yrityksistämme tilikauden liikevaihto alittaa tuon kynnyksen. Ministeriöllä oli muistiota valmisteltaessa kiikarissa kaksi mallia maksuperusteisen arvonlisäverotuksen järjestämiseksi. Muistiossa niitä kutsutaan termeillä symmetrinen ja epäsymmetrinen malli. Symmetrinen malli tarkoittaisi, että yritys kohdentaisi arvonlisäveron maksuperusteisesti sekä myyntien että ostojen osalta. Myynnin vero kohdentuisi sille kuukaudelle, jolloin maksu on kertynyt ja vastaavasti ostojen vero sille kuukaudelle, jolloin maksu on tapahtunut. 

Epäsymmetrisessä mallissa yritys puolestaan kohdentaisi myyntien veron maksuperusteisesti sille kuukaudelle, jona maksu on kertynyt. Ostojen veron se voisi kohdentaa vähennettäväksi sinä kuukautena, jona se on vastaanottanut tavaran tai palvelun tai niitä myöhempänä hetkenä, kun se on vastaanottanut niistä myyjältä laskun. Näin yritys voisi tilittää myynnin veron myöhemmin ja saada ostojen veron aiemmin vähennyksenä hyödykseen. Tämä lisäisi yrityksen maksu­valmiutta ja parantaisi pienyrittäjän rahoitusasemaa, jota laskusaatavien pitkät maksuajat heikentävät.

Valtiovarainministeriö on laatinut laskelmia symmetrisen ja epäsymmetrisen mallin vaikutuksista verotuottoon. Ministeriö on tehnyt laskelmat laskujen 14 ja 21 päivän maksuaikaoletuksilla. Ministeriön laskelmien mukaan epäsymmetrinen malli alentaisi 14 päivän maksuaikaoletuksella valtion verotuloja siirtymävaiheessa 93 miljoonaa euroa enemmän kuin symmetrinen. Ja 21 päivän maksuaikaoletuksella epäsymmetrinen malli olisi puolestaan 143 miljoonaa euroa symmetristä kalliimpi. Tosin tässä ei ole kyse mistään lopullisesta verotuoton menetyksestä. Myynnin veronalaisuuteen tai ostojen vähennysoikeuteenhan ei tässä olla puuttumassa. Verotuottovaikutuksessa olisi kyse siirtymävaiheesta ja siinä yhteydessä veron kertymisestä valtion kassaan nykyistä hieman myöhemmin ja osin kertymisestä vasta seuraavan vuoden puolella, mikäli pienyritykset ottaisivat maksu­perusteen käyttöön.

Pohdintaa symmetrisen ja epäsymmetrisen mallin välillä on tehty muussakin mielessä kuin yrityksen maksuvalmiutta ajatellen. Tekes-rahoitteisen Real-Time Economy -ohjelman merkeissä on vuosina 2009–2011 ollut käynnissä niin sanottu FIA-hanke (Fully Integrated Accounting), jonka keskiössä oli yritysten tiliöinnin, raportoinnin ja talouden arvoketjun sähköistäminen, kuten hankkeessa on tavoitetta kuvattu. 

Huhtikuussa 2010 FIA-hanke teki nimissään valtiovarainministeriölle lakialoitteen maksuperusteisesta arvonlisäverosta. Aloitteen ideana oli, että maksuperusteisen arvonlisäverokäsittelyn salliminen pienyrityksille toisi mahdollisuuden verkkolaskutuksen ja digitaalisen taloushallinnon leviämiseen pk-yrityksissä. Digitaalisessa muodossa olevat myynti- ja ostolaskut voisi linkittää rakenteisessa muodossa olevaan tiliotteeseen, johon kirjanpito voisi perustua pienimmillä yrityksillä ja jonka avulla yritys voisi ilmoittaa tilitettävän arvonlisäveron maksuperusteisesti. Aloitteessa symmetrisyyden kannatus lähti siis siitä, miten pienimpienkin yritysten taloushallintoa saataisiin vivutettua kohti digitalisaatiota.

 

Ministeriö päätyi symmetriseen malliin

Mutta palataan jälleen valtiovarainministeriön muistioon. Ministeriö päätyi esittämään, että maksuperusteinen arvonlisäverotus otettaisiin käyttöön pienyrityksillä symmetrisenä mallina. Ministeriön perustelut tälle mallille löytynevät valtiontaloudellisista syistä, mutta malli toteuttaisi samalla niitä ajatuksia, joita FIA-hankkeessa on esitetty. Ministeriö päätyi symmetriseen malliin, mutta myyntien osalta se ehdottaa perälautaa maksuperusteen käyttöön. 

Lakiesitysluonnoksessa maksuperusteinen myynnin veron kohdentaminen on pääsääntö, mutta siitä poikettaisiin, jos tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta on kulunut kuusi kuukautta eikä maksu ole tässä ajassa kertynyt. Luonnoksen mukaan vero pitäisi kohdentaa viimeistään siis sille kuukaudelle, jonka aikana on kulunut kuusi kuukautta tavaran toimittamisesta tai palvelun luovuttamisesta. Myyntiä koskevan luottotappion yritys kohdentaisi edelleen sille kalenterikuukaudelle, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava. Lisäksi lakiesitysluonnokseen sisältyy ehdotus säännökseksi, jossa otettaisiin kantaa tilikauden liikevaihtorajan ylitykselle. Jos ylitys on aiheutunut ennakoimattomasta tai yllättävästä syystä, myyntien ja ostojen vero kohdistettaisiin tilikauden viimeiselle kuukaudelle. Verohallinto voisi kuitenkin antaa määräyksen siitä, mikä liikevaihtorajan ylitys on niin vähäinen, että yritys voi jatkaa maksuperusteen soveltamista yli tilikauden.

Muistion ja sen sisältämän lakiesitysluonnoksen perusteella hallitukselta on alkuvuonna 2015 jo odoteltu lakiesitystä eduskunnalle. Näin ei tule kuitenkaan tapahtumaan, sillä valtioneuvosto antoi 9.2.2015 tiedotteen, jonka mukaan maksuperusteisen arvonlisäverotuksen käyttöönoton valmistelua jatketaan ja että seuraava hallitus voi tehdä ehdotuksen uudelle eduskunnalle järjestelmän mahdollisesta käyttöönotosta vuoden 2016 alusta. Sen sijaan hallitus antoi 12.2.2015 eduskunnalle lisätalous­arvion vuodelle 2015 ja siihen sisältyvän niin sanotun veropaketin. Arvonlisäverotuksen osalta pakettiin sisältyivät ehdotukset sekä arvonlisäverovelvollisuuden alarajan että arvonlisäverolain niin sanotun alarajahuojennuksen yläkarmin nostamisesta. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa hallitus ehdotti nostettavaksi 8 500 eurosta 10 000 euroon ja alarajahuojennuksen ylärajaa 22 500 eurosta 30 000 euroon. Ehdotus maksuperusteisesta arvonlisäverosta jää siis odottamaan seuraavan hallituksen kannanottoa. Nyt hallitus tarttui niihin päivänpolttaviin arvonlisäverokysymyksiin, jotka ovat olleet mediassa näkyvästi esillä viime kuukausina.

Pitkien maksuaikojen aiheuttamiin maksuvalmiusongelmiin haetaan ensivaiheessa ratkaisua maksuehtolain muutoksella, jonka eduskunta hyväksyi 3.3.2015. Maksuperusteisen arvonlisäveron käyttöönotto jää ensi vuoden alkuun, jos uusi hallitus ja eduskunta niin päättävät. Maksuperusteisessa arvonlisäverotuksessa on muitakin näkökulmia kuin yritysten pidentyneiden maksuaikojen aiheuttamien ongelmien lieventäminen. Kyse on myös valtiontaloudesta ja siitä, minkälaisia symmetrinen ja epäsymmetrinen malli ovat taloushallinnon järjestämisen kannalta. 

Vuoden 2015 aikana eduskunnan säädettäväksi tulee myös uudistuva kirjanpitolaki. Uudistusta pohtinut työryhmä on päätynyt esittämään, että yksityishenkilönä toimiva liikkeen- ja ammatinharjoittaja voisi pitää maksuperusteista kirjanpitoa ilman tilikausikatkosta ja jopa ilman tilinpäätöksen laatimista. Vaikka arvonlisäverotus ja kirjanpito voisivatkin lähitulevaisuudessa kulkea käsi kädessä maksuperusteen kanssa, niin yrityksen tuloverotuksessa tullaan nykylainsäädännön mukaan edelleen vaatimaan liikkeenharjoittajalta, että hän laatii verotettavan tulon laskelmansa suoriteperustetta noudattaen. 

 

Maksuperusteinen arvonlisävero ei maksaisi mitään mutta auttaa monia

Jos asiakas ei maksa, yrittäjä kantaa riskin. Tästä ei liene suurta erimielisyyttä. Iso osa asiakkaalta viipyvistä rahoista on kuitenkin arvonlisäveroa, joka ei kuulu yrittäjälle. Se on valtion rahaa, ja yrittäjä toimii vain voutina ja tilittäjänä. Oikeudenmukaisinta olisi, jos suorituksen viipyessä valtiokin odottaisi omaansa.

Maksuajat ovat pidentyneet viime vuosina tuntuvasti. Osan selittää taantuma, osan kansainvälisten käytäntöjen leviäminen Suomeen. Ongelmaan on puututtu muuttamalla maksuehtolakia siten, että yli 30 päivän maksuajat olisivat sallittuja vain kun niistä on nimenomaisesti sovittu. Esitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Muutos ei kuitenkaan yksin ole riittävä.

Valitettavasti tosiasia on, että yritykset joutuvat maksamaan myynnin arvonlisäveron ennen kuin saavat maksun asiakkaalta. Tämä on aiheuttanut maksu-valmiusongelmia etenkin pienille palveluyrityksille, joilla on vain vähän arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoisia ostoja.

EK ja SY toteuttivat keväällä 2014 kyselyn asiasta. Tuloksena oli, että noin 50 prosenttia arvioi yritys-asiakkaiden kanssa sovittujen maksuaikojen pidentyneen viimeisen kahden vuoden aikana. 45 prosenttia arvioi maksuaikojen pysyneen ennallaan ja neljä prosenttia arvioi niiden lyhentyneen. Vastaajista noin 72 prosenttia piti yli 30 päivän sovittuja maksuaikoja ongelmallisina, 22 prosenttia puolestaan ei.

Maksuaikojen pidentymistä kokeneista yrityksistä noin 75 prosenttia vastaajista ei itse velallisena ollessaan ollut ehdottanut yli 30 päivän maksuaikaa. Loppu-osa eli noin 25 prosenttia oli itse ehdottajana. Syyksi pitkän maksuajan käyttöön oli mainittu pää-asiassa oman rahoitustilanteen parantaminen. Toinen syy oli pitkien maksuehtojen ketjuuntuminen toimitus-ketjussa. Yli 60 prosenttia ilmoitti, että yli 30 päivän maksuehdot liittyvät tyypillisesti tilanteisiin, joissa velallinen on selvästi velkojaa suurempi yritys.

Jos maksuperusteinen arvonlisäverotus toteutettaisiin VM:n selvityksen mukaan, se auttaisi liikevaihto-rajansa vuoksi vain puolikasta niistä, jotka erityisesti kärsivät pidentyneistä maksuajoista: Kyselyssä yli 25 prosenttia vastanneista ilmoitti liikevaihdokseen alle 200 000 euroa, reilut 25 prosenttia puolestaan –
200 000–500 000 euroa. Noin 45 prosenttia vastaajista liikevaihto oli 500 000–5 miljoonaa euroa. Noin viidellä prosentilla liikevaihto ylitti viisi miljoonaa euroa. 

Lakiesityksen maksuperusteisesta arvonlisäverotuksesta antanee vasta seuraava hallitus. Sitä ennen olisi hyvää aikaa hakea lupa EU:sta, jotta liikevaihtoraja voitaisiin suoraan säätää alv-direktiivin sallimaan kahteen miljoonaan euroon.

Satu Grekin
Veroasiantuntija
Suomen Yrittäjät

 

VerotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki