Valtakunnansovittelija Minna Helle: Sovittelua kelloa katsomatta

Kun valtakunnansovittelija Minna Helle istuu omalle ”työpaikalleen” pitkän neuvottelupöydän päähän, moni perinteinen kuva muuttuu. Helle on ensimmäinen nainen valtakunnansovittelijana eikä hänen olemuksessaan ole mitään sellaista, joka on tullut tutuksi uutisista: tummat silmänaluset ja valvottujen tuntien tuoma uupumus.

Vain harva Suomen elinkeinoelämän vaikuttaja voi sanoa kuten Helle. Hän toivoo, ettei hänellä ole töitä, tai kuten hän itse ilmaisee asian: ettei Bulevardilla ole asiakkaita.

Rauhallinen startti

Sovittelijan toimisto sijaitsee Helsingissä Bulevardilla. Varsinaisia työntekijöitä on ainoastaan kaksi: Minna Helle ja hänen sihteerinsä Tuija Ahonen. Työtilat ovat hulppeat, sillä varsinaisen neuvottelukabinetin lisäksi löytyy useita pienempiä neuvotteluhuoneita. Kun tilanne on päällä, jokainen tuoli on käytössä.

– Tämä työ on niin kutsutusti palokuntatyötä, jota tehdään kelloa katsomatta. Minulla on täällä jopa sänky, mutta en ole sitä joutunut vielä käyttämään. Jäänmurtajalakonkin aikana menin kotiin nukkumaan, vaikka pisimmillään neuvottelut venyivät yöllä neljään saakka, hymähtää Helle.

Helle ei ole työmarkkinaneuvotteluissa untuvikko, hän on ollut nykyisissä työtiloissaan monta kertaa aikaisemminkin.

– Olen ollut työurani aikana kovissakin paikoissa, mutta mitään ei ole jäänyt hampaankoloon.

– Sukupuolella ei ole tässä tehtävässä mitään merkitystä. Paljon suuremmassa roolissa on sovittelijan persoona. Olen tosi ylpeä tehtävästäni ja on hienoa, jos omalla esimerkilläni voin rohkaista muita naisia etenemään urallaan. Tehtävän hoitamiseen se ei kuitenkaan vaikuta.

Helteen mukaan tärkeintä sovittelijana on nähdä erilaisia vaihtoehtoja. Pitää olla ulkoisesti lempeä ja ymmärtävä, mutta pelkällä diplomaattisuudella ei pärjää.

– On tärkeää olla oma itsensä. En usko mihinkään lokerointeihin tai rooleihin. Aitous on aina parasta.

Jokaisella ihmisellä on erilainen rooli kotona ja työssä. Helle sanoo olevansa määrätietoinen ja rohkea ihminen, joka haluaa oppia aina uutta ja katsoa, mitä kulman takaa löytyy. Siviilissä hän ei näe itseään pullantuoksuisena äitinä, vaikka ruuan laitto on hänelle harrastus. Erityisesti aasialainen keittiö on lähellä sydäntä.

– Kukaan ei kuitenkaan pärjää työelämässä yksin. Minulla on ollut useita sparraajia, joihin voin luottaa täysin. Päätökset teen yksin, mutta haluan puhua asioista myös muiden kanssa. Sparraajan tehtävä on esittää kysymyksiä, jotka auttavat omassa päätöksenteossa.

Vaikea prosessi

Helteelle valtakunnansovittelijaksi hakeminen ei ollut itsestään selvä ratkaisu. Hän oli ollut entisessä tehtävässään STTK:n edunvalvojana niin vähän aikaa, että työtehtävän vaihtaminen ei ollut helppoa.

– En olisi missään tapauksessa hakenut näihin tehtäviin, ellei minulla olisi ollut esimieheni tuki. Vaikein paikka oli entisen organisaation jättäminen.

Sovittelijan tehtävä on määräaikainen (neljä vuotta), ja se vaihtelee työnantajan ja palkansaajapuolen välillä. Helle korostaa työn vastuuta, sillä sovittelija tekee työtään yksin. Ei ole mitään johtoryhmää, jonka kanssa asioita puidaan.

– Käytössä on myös on sivutoimisia sovittelijoita, jotka auttavat tarpeen mukaan esimerkiksi ruuhkahuipuissa paikallisissa riita-asioissa.

Sovittelija auttaa, ei päätä

Sovittelijan työnkuva on samanlainen kuin urheilussa tuomarin. Kun tilanne on päällä, tunteetkin saattavat kuumentua.

– Sovittelijan tehtävä on laittaa öljyä laineille, että asiat etenesivät. Olen suomalaisen yhteiskunnan palveluksessa.

Minna Helle sanoo olevansa ihmisenä sellainen, joka työntää päänsä leijonan kitaan. Kun tulee hankala paikka, hän on valmis tarttumaan tehtävään.

– Se on ominaisuus, joka joillakin on ja joillakin ei. Minulla on halu muuttaa maailmaa ja saada asiat toimimaan paremmin.

Tuo ominaisuus ei rajoitu pelkästään työelämään. Helteestä löytyy hurjapäisyyttä myös siviilipuolella. Hän myöntää, että on äitinä hieman varovaisempi, mutta vauhti kiehtoo. Laskettelu kuuluu harrastuksiin, ja Helle mielellään lähtee perusrinteiden ulkopuolelle.

Äidiksi tuleminen ei ollut Helteelle helppoa, sillä opiskelu ja työelämä vievät mennessään. Se ei meinannut mahtua suunnitelmiin, mutta biologinen kello alkoi tikittää. Nyt hän on äitiydestään ylpeä, mutta myötää, että ilman laajaa tukiverkostoa se ei olisi ollut mahdollista.

– Nyt tyttäreni on peruskoulussa. Kun työtehtävät vaativat normaalista poikkeavaa aikataulutusta, niin vanhemmat ja entinen puoliso tulevat apuun.

Ujosta tytöstä näkyviin tehtäviin

Minna Helle oli lapsena arka ja ujo. Kasvu siitä valtakunnansovittelijaksi on ollut merkittävä.

– Minut nykyisin tuntevien ihmisten on vaikea uskoa, että olen joskus kärsinyt arkuudesta. Jo kouluun meneminen oli minulle vaikeaa, mutta olen päässyt tuosta ominaisuudesta eroon. Nykyisin luotan itseeni ja uskallan mennä erilaisiin tilanteisiin. Siihen on vaikuttanut kunnianhimoni, haluan päästä vaikuttamaan asioihin ja elämässä eteenpäin.

Tuohon kasvuun ovat vaikuttaneet elämän varrelle osuneet hyvät opettajat. Helle sai muutama viikko sitten kortin ensimmäisen luokan opettajaltaan, joka omalla esimerkillään johdatti pientä tyttöä eteenpäin. Ison panoksen ovat antaneet myös vanhemmat ja työuran esimiehet.

– Olen syntynyt pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut edes lukiota. Halusin mennä Jyväskylään lukioon ja siksi muutin pois kotoa jo nuorena. Kivijärvi on edelleen minulle tärkeä, ja koen olevani keskisuomalainen.

Ylioppilaaksi päästyään Helle haki Helsinkiin oikeustieteelliseen ja pääsi sisään ensimmäisellä kerralla. Hän lukkiutui kesäksi aittaan ja pänttäsi pääsykoekirjoja. Se kertoo jotain hänen määrätietoisuudestaan.

Tehyn työtaistelu

Minna Helle sanoo, että tähän mennessä hänen työuransa tiukin paikka on ollut Tehyn työtaistelu-uhka 2007 syksyllä. Silloin 16 000 terveydenhoitoalan työntekijää irtisanoutui tehtävistään.

– Se oli varmasti yksi Suomen työmarkkinahistorian tiukimmista paikoista.

Helle sanoo, että hän kestää hyvin paineita ja tuo työtaistelu vahvisti käsitystä. Hän ei menettänyt yöuniaan.

– Neuvottelutöihin minulla on kaksi hyvää ominaisuutta: hyvät yöunet ja matala verenpaine. Paineensietokykyni on hyvä. Olen ihmisenä sellainen, että kovissa paikoissa terästäydyn.

Helle ei osaa vielä sanoa, millainen hän on valtakunnansovittelijana. Viimeiset kuukaudet ovat menneet jäänmurtajalakon sovitteluun. Hän haluaa tuoda työnkuvaansa uusia ulottuvuuksia, mutta vielä on liian aikaista sanoa, mitä ne ovat. Se muotoutuu tehtävien mukaan, ja lainsäädäntö antaa siihen varsin laajat raamit.

– Sovitteluun ei ole mitään ohjetta vaan jokainen sovittelija luo roolin uudestaan. Paljon vaikeampaa on ennalta ehkäistä riisoja kuin sovittella niitä. Miten voidaan toimia niin, että täällä toimistolla on vähemmän asiakkaita. Työ on paradoksaalista, sillä toivon, ettei täällä olisi asiakkaita. Silloinhan asiat ovat hyvin. Ennalta ehkäiseminen on paljon vaikeampaa kuin riitojen ratkaiseminen.

Yksittäisillä riitatapauksilla voi olla paljon laajemmat vaikutukset, kuin niitä sovitellessa tuntuu. Jos ketjun alkupäässä tapahtuu jotain, sen vaikutukset kertautuvat. Kun ratkaisuja mietitään, niin pitää varmistaa, etteivät ne vaikeuta muiden elämää tai työmarkkinoita.

– On todella tärkeää, että sovittelija tuntee työmarkkinat. Kuplan sisällä ei voi ratkaista asioita.

Menettelytapoja ei ole

Valtakunnansovittelijan työ on siitä erikoinen, että siihen ei ole mitään valmiita menettelytapoja tai kirjattuja käytäntöjä.

– Uusi sovittelija aloittaa puhtaalta pöydältä. On vain laki työriitojen sovittelusta, joka on loppujen lopuksi varsin väljä. Jokainen sovittelija luo omat työtapansa. Olen keskustellut aikaisempien työn haltijoiden kanssa, ja molemmat ovat rohkaisseet hakemaan oman tyylin.

Minna Helle on siirtynyt asiantuntijasta johtajaksi jo noin 10 vuotta sitten. Tehtävistä huolimatta hän on kuitenkin ollut koko ajan mukana neuvotteluprosesseissa, ja siitä on nyt hyötyä.

– Valtakunnansovittelijalla ei ole esimiestä, enkä raportoi kenellekään. Tämä työ on täysin uniikki ja riippumaton. Minun pitää olla puolueeton ja neutraali. Sovitteluissa on osapuolet ja keskusjärjestöt, joiden kanssa voi sparrata. Taktiset kuviot ja esitykset ovat omalla vastuulla. Se tekee tästä tehtävästä ainutlaatuisen.

Vaikka työ on yksinäistä, Minna Helle ei koe olevansa eristetty. Hän on sosiaalinen ja tapaa paljon ihmisiä. 

– En koe minkäänlaista yksinäisyyttä. Se ehkä tulee esiin ratkaisuissa, jotka pitää tehdä yksin.

Työlainsäädäntö vaatisi uudistusta

Työn tekeminen on muuttunut viime vuosina, mutta työlainsäädäntö ei ole pysynyt siinä mukana.

– Siitä olen tosi huolissani. Työlainsäädäntö on ollut jäissä monta vuotta. Kolmikanta on onnistunut monissa asioissa, mutta työajat, uuden tyyppiset työsuhteet ja vuosilomalaki vaatisivat uudistusta. Kolmikannalla on näissä asioissa suuri haaste, että asioita saadaan eteenpäin. Maailma muuttuu ympärillä ja lainsäädäntöä pitää uudistaa.

– Käytännössä tilanne on sellainen, että aina jollain on jotain sanomista. Kolmikanta on saanut aikaan loistavia tuloksia, mutta sen pitää jatkossakin saada hyviä tuloksia aikaiseksi.

Minna Helle oli aikaisemmassa tehtävässään mukana neuvottelemassa eläkeuudistuksesta. Käytännössä ratkaisun neuvottelivat järjestöt ja hallitus loi ratkaisun syntymiselle painetta.

– On alueita, joihin pitäisi tarttua: työajat, vuosilomat, työsuhteen muodot ja työllistämisen esteet. Oma lukunsa ovat työrauhajärjestelmä, paikallinen sopiminen ja neuvottelumenettelyt, joissa tarvitaan kehittämistä.

Työriitojen sovittelua koskeva lainsäädäntö on 1960-luvun alkupuolelta ja se on toiminut hyvin.

– Se on kirjoitettu väljästi ja joustavasti. Se mahdollistaa ennalta ehkäisevän toiminnan. Pelisääntöjä tulisi kehittää, kuten siten että asiat on neuvoteltu riittävän pitkälle ennen kuin ne tulevat sovittelijan toimistoon.

– Työmarkkinoilla ei mielestäni ole tällä hetkellä rohkeutta tehdä uusia ratkaisuja, jotka palvelevat molempia osapuolia. Työmarkkinat tarvitsevat esimerkiksi lisää työaikajoustoja, siitä hyötyvät niin työnantajat kuin työntekijät. Ei voi olla mahdotonta yhdistää työntekijöiden turva ja työnantajat tarpeet. Molempien pitää tulla vastaan isoissa ratkaisuissa, selkävoittoja ei voi edellyttää.

Sosiaalisuus

Minna Helle on tuonut esiin tehtyjä ratkaisuja myös sosiaalisessa mediassa.

– Valtakunnansovittelijan toimistolla ei ole viestintää. Siksi sovittelijan pitää välittää tietoa itse. Esimerkiksi jäänmurtajalakkoa koskevissa ratkaisuissa oli tärkeää saada tietoa eteenpäin mahdollisimman nopeasti, se koski tuhansia ihmisiä. Tämä on myös tasapuolista viestintää kaikille, kaikki saavat tiedon samaan aikaan. 

Minna Helle haluaa saada asiat toimimaan paremmin.

Jokainen sovittelija luo roolin uudestaan, uskoo Helle.