Työsuhteen käsitteeseen muutoksia
Päivitys 25.4.2023: Lakimuutos (HE 215/2022) on vahvistettu maaliskuussa 2023. Artikkeli perustuu hallituksen esitykseen.
Työsopimuksen tunnusmerkkien avulla ratkaistaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai yrittäjänä. Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n säännöksellä on siten merkitystä koko työ- ja sosiaalilainsäädännön soveltamisessa. Jos kyse ei ole työsuhteisesta työstä, työtä tehdään yrittäjästatuksella. Suomen lainsäädäntöön ei sisälly yrittäjyyden määritelmää eikä mitään välimuotoa työsuhteen ja yrittäjätyön välillä.
Työsopimuksen määritelmällä on merkitystä työlainsäädännön soveltamisen lisäksi myös esimerkiksi palkkaturvan, ulkomaalaisten oleskelulupien ja ulosoton suojaosuuksien soveltamisessa. Keskeinen merkitys liittyy myös vakuutusvelvollisuuteen. Lakisääteinen vakuuttaminen on työnantajan tehtävä, jos työtä tehdään työsuhteessa. Sen sijaan yrittäjän asemassa olevan on järjestettävä vakuutusturvansa itse.
Viime vuosina työsuhteen ja perinteisen yrittäjätyön välimaastoon on syntynyt uudenlaisia työnteon muotoja. Erilaisten digitaalisten alustojen kautta tehtävä työ, laskutuspalveluiden käyttäminen tai työosuuskunnan kautta tehtävä työ ovat hämärtäneet työsuhteen käsitettä käytännön työelämässä. Lainsäädännön näkökulmasta esimerkiksi freelancerina tai kevytyrittäjänä tehty työ on kuitenkin aina joko työsuhteessa tai yrittäjänä tehtyä työtä.
Kokonaisharkinta epäselvissä tapauksissa
Työsuhteen perustunnusmerkkeihin ei esitetä muutoksia. Ne ovat pakottavaa oikeutta, eli työnantaja ja työntekijä eivät voi sopia keskenään siitä, että tunnusmerkkien täyttyessä työsopimuslakia ja muuta työlainsäädäntöä ei sovellettaisi. Työsopimuksen määritelmästä ei voida sopia myöskään työehtosopimuksella toisin.
Esityksen keskeisenä sisältönä on kokonaisharkinnan tekeminen tilanteissa, joissa työsopimuksen tunnusmerkkien arvioinnin jälkeen työsuhteen olemassaolo on yhä epäselvä tai tulkinnanvarainen. Kokonaisharkinta on toissijainen olemassa oleviin työsopimuksen tunnusmerkkeihin nähden. Jos tunnusmerkit jo osoittavat työsuhteen olemassaolon – tai sen, että kyse ei ole työsuhteesta – kokonaisharkintaa ei tarvitse tehdä.
Työsopimuslakiin lisätään luettelo seikoista, joita kokonaisharkinnassa tulisi arvioida. Luettelo ei kuitenkaan ole tyhjentävä, vaan myös muita tekijöitä voidaan arvioida. Erityisesti sellaiset seikat ovat merkityksellisiä, joiden avulla voidaan arvioida työn suorittajan aseman itsenäisyyttä.
Kokonaisharkinnassa olisi otettava huomioon ainakin työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tosiasiallisesti tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Työn tekemisen ehdot ja olosuhteet sekä oikeussuhteen luonne
Kokonaisharkinnassa on huomioitava ensinnäkin työn tekemisen ehdot. Merkitystä olisi sillä, minkälaisin ehdoin työ on sovittu suoritettavaksi. Arviointi kohdistuisi tällöin esimerkiksi työtehtävien kokonaisuuteen tai yksittäisiin työtehtäviin, osapuolten vastuisiin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Huomiota olisi kiinnitettävä myös siihen, kenellä on päätösvalta työtehtävien suorittamisesta ja vastaavatko tehtävät ja ehdot muiden samalle työn teettäjälle työtä tekevien henkilöiden asemaa.
Arvioinnissa voidaan huomioida myös työn tekemistä koskevat olosuhteet. Kutakin työtä koskevat olosuhteet vaihtelevat tapauskohtaisesti, mutta olosuhteista voidaan päätellä esimerkiksi sitä, kuinka itsenäistä tai epäitsenäistä työn suorittajan tekemä työ on.
Siinä missä työn tekemisen ehtoja ja olosuhteita voidaan määritellä varsin pitkälti objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen perusteella, oikeussuhteen luonteen määrittämisessä osapuolen subjektiiviselle käsitykselle annetaan merkitystä. Osapuolten omaa käsitystä tarkasteltaessa olennaista on, mitä osapuolet ovat sopineet, tarkoittaneet tai käsittäneet työnteosta sopiessaan.
Vaikka sopimuksen nimike ei ole ratkaiseva, se voi osoittaa osapuolten yhteistä käsitystä sopimuksen luonteesta. Sopimuksen nimike ei kuitenkaan voi olla ristiriidassa työn suorittamisen tosiasiallisten olosuhteiden ja ehtojen kanssa. Hallituksen esityksessä on nimenomaisesti todettu, että osapuolten tarkoituksen on saatava tukea muista oikeussuhteen luonnetta kuvaavista elementeistä. Siten esimerkiksi toimeksiantosopimukseksi otsikoitu sopimus ei tarkoita, etteikö kyseessä voisi olla työsopimus, jos työn teettämisen tosiasialliset olosuhteet osoittavat työsuhteen olemassaoloa.
Muut osapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavat seikat
Kokonaisharkintaa koskeva säännös ei ole tyhjentävä, vaan muutkin kuin laissa luetellut seikat tulee ottaa huomioon oikeussuhteen luonnetta arvioitaessa. Huomioon olisi otettava etenkin se, miten työn teettäjä on käyttänyt työn johto- ja valvontaoikeutta työnsuorittajaan. Käytännössä kyse on jo työsuhteen perustunnusmerkkeihin kuuluvan työnantajan direktio-oikeuden olemassaolon tarkemmasta arvioinnista. Sillä, mitä välineitä valvontaan käytetään, ei kuitenkaan ole merkitystä. Johto ja valvonta voi tapahtua yhtä hyvin digitaalisesti tai perinteisemmin keinoin.
Hallituksen esityksessä on todettu, että työn johtamisen ja valvonnan arviointi ei ole aina helposti tehtävissä. Työn johtamista ja valvontaa tapahtuu myös yrittäjäasemassa tehdyssä työssä. Rajanvetotilanteita voi aiheutua erityisesti niissä tilanteissa, joissa itsenäisen yrittäjän työ koostuu pelkästään hänen osaamisestaan tai ammattitaidostaan. Tällainen tilanne voi tyypillisesti olla käsillä erilaisissa asiantuntija- tai konsulttipalveluissa.
Muita arvioitavia seikkoja voivat olla myös se, missä muodossa toimintaa harjoitetaan. Tällaisia muodollisia tosiseikkoja voivat olla esimerkiksi se, harjoitetaanko toimintaa yhtiömuodossa, toiminimellä vai laskutuspalveluita hyödyntäen (ns. kevytyrittäjänä).
Hallituksen esityksen mukaan näille seikoille voidaan antaa merkitystä kuitenkin vain, jos niin sanotut aineelliset tosiseikat osoittavat toiminnan harjoittamista omaan lukuun. Jos työn suorittamisesta ei voida havaita taloudellista yrittäjän taloudellista riskiä ja esimerkiksi yhtiömuodon käytöllä pyritään välttämään työlainsäädännöstä aiheutuvia velvoitteita, toiminnan oikeudelliselle muodolle ei anneta merkitystä.
Itsenäinen vai epäitsenäinen asema
Työn teettäjän ja työn suorittajan oikeussuhteen arvioinnissa keskeistä on se, onko työnsuorittaja epäitsenäisessä ja alisteisessa asemassa. Epäitsenäisen aseman tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi se, että työnsuorittaja on henkilökohtaisesti sitoutunut tekemään työtehtävän eikä hänellä ole oikeutta käyttää sijaista. Myös se, ettei työtehtävästä ole mahdollista kieltäytyä tai oikeutta ottaa toimeksiantoja vastaan muilta, puhuvat epäitsenäisen aseman puolesta.
Jos taas työsuorittajan asemaa leimaa toiminnan itsenäisyys, kyse voi olla yrittäjätyöstä. Erityisesti vapaus ja oikeus järjestellä työ ja toiminnan puitteet pääosin itsenäisesti, on merkki aidosta yrittäjyydestä. Huomiota voidaan kiinnittää myös työstä maksettava vastikkeen määrään. Tällöin voidaan arvioida vastikkeen perustetta ja suuruutta suhteessa muille työnteettäjän palveluksessa oleville, sillä yrittäjä hoitaa itse vakuuttamisvelvollisuutensa.
Muuttuuko mikään?
Viime kädessä kysymys oikeussuhteen luonteen arvioinnista on tehtävä tapauskohtaisella punninnalla, jossa arvioidaan työsuhteen puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja. Kokonaisarviointia koskevan lisäyksen tarkoituksena on antaa lainsoveltajalle apuvälineitä.
Kuitenkin jo nykyisen työsopimuslain esitöissä on todettu, että epäselvissä tai kiistanalaisissa tapauksissa työntekosuhteen oikeudellista luonnetta on arvioitava kokonaisharkinnalla. Kokonaisharkintaa on siten sovellettu jo aikaisemmin tulkintaohjeena epäselviin tilanteisiin. Voidaankin sanoa, ettei työntekijän ja yrittäjätyön rajanveto asiallisesti muutu.
Käytännössä muutoksen merkitys onkin voimassa olevan lain täsmentäminen ja sen soveltamiskäytännön kirjaaminen vahvemmin lakiin näkyviin. Muutos siten vahvistaa jo aiemmin voimassa ollutta kahtiajakoa työsuhteiseen työhön ja yrittäjätyöhön.
Tarkemmat kriteerit voivat kuitenkin auttaa osapuolia määrittämään oikeussuhteensa luonnetta. Lisäksi työsuojeluviranomainen voi valvonnassaan hyödyntää lakiin kirjattuja kriteerejä. Viime kädessä niiden merkityksen ratkaisee lakia soveltava tuomioistuin.
Artikkeli on päivitetty 25.4.2023 sillä tiedolla, että lakimuutos (HE 215/2022) on vahvistettu maaliskuussa 2023.
Hallituksen esityksen mukainen työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentti kuuluu seuraavasti. Uusi kokonaisharkintaa koskeva säännös on merkitty kursiivilla. Lakimuutos (HE 215/2022) on vahvistettu maaliskuussa.
Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Työn vai työlainsäädännön murros?
Työn tekemisen uudet tavat ja erityisesti digitaalisten alustojen nopea kasvu on kiinnittänyt myös EU:n komission huomion viime vuosina. Komissio antoi joulukuussa 2021 direktiiviehdotuksen työolojen parantamisesta alustatyössä. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että alustoja käyttävien henkilöiden työoikeudellinen asema on oikein määritelty. Komission arvion mukaan jopa 5,5 miljoonan alustakäyttäjän asema voi olla virheellisesti määritelty.
Alustatyödirektiivissä säädettäisiin kriteereistä, joiden täyttyessä alustan käyttäjän oletettaisiin olevan työsuhteessa. Olettama voitaisiin kumota tuomioistuimessa tai viranomaisen hallinnollisessa menettelyssä. Direktiivissä ei kuitenkaan luotaisi EU:n laajuista työsuhteen määritelmää ja direktiivi soveltuisi vain digitaalisten työtä välittävien alustojen toimintaan.
Syyskuussa 2022 komissio julkaisi yksinyrittäjiä koskevat kilpailuoikeuden tulkintaa koskevat suuntaviivat. Niiden mukaan tietyissä tilanteissa yksinyrittäjät voisivat tehdä kollektiivisia sopimuksia työnteon ehdoista toimeksiantajansa kanssa. Vaikka kyse on tilanteista, joissa työlainsäädäntö ei sovellu, komission näkemyksen mukaan suuntaviivojen mukaisissa tilanteissa yksinyrittäjän tekemä työ rinnastuu työsuhteessa tehtävään työhön.
Työsuhteelle ei ole yhteistä määritelmää EU:ssa ja eri jäsenvaltioiden määritelmät eroavat toisistaan. Olemassa oleva EU-lainsäädäntö asettaa kuitenkin tiettyjä reunaehtoja työsuhteen käsitteelle. Komission toimet antavat viestin siitä, ettei EU seuraa työn murrosta sivusta.
Tuleva direktiivi aiheuttanee tarpeen tarkastella uudelleen myös työsopimuslain määritelmää. Voidaan kuitenkin arvioida, että työsopimuslain uusi kokonaisarvioinnin sisältävä työsuhteen määritelmä on riittävä uusien työnteon muotojen ja alustatyön aiheuttamien tulkinnanvaraisten tilanteiden ratkaisemiseen. Kyse on lopulta siitä, mihin työsuhteen ja yrittäjätyön raja asetetaan.
EU-sääntelyn kehitys voi kuitenkin aiheuttaa työsuhteen ja yrittäjätyön välisen rajanvedon hämärtymistä. Direktiivin lopullisesta muodosta riippuu, aiheutuuko selkeälle kahtiajaolle perustuvaan suomalaiseen järjestelmään muutostarpeita esimerkiksi vakuuttamiseen liittyviin säännöksiin. EU-sääntely voi haastaa käsityksiämme siitä, miten työsuhdetta on Suomen oikeusjärjestyksessä perinteisesti ajateltu.
Hallitus antoi esityksensä eduskunnalle 13.10.2022. Lehden mennessä painoon eduskunta ei ole vielä käsitellyt esitystä. Muutokset tulevan lain sisältöön ja voimaantulon aikatauluun ovat mahdollisia. EU:n alustatyödirektiivin käsittely on myös kesken EU:n lainsäädäntöelimissä.
