Linjaratkaisuja käyttöomaisuusosakkeista (KHO 2024:41 ja KHO 2024:42)
Kaksikymmentä vuotta soveltamisongelmia
Kesällä 2004 (30.7.2004) elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia (EVL) muutettiin merkittävällä tavalla. Keskeisimpiä tuolloin tehtyjä muutoksia oli se, että aikaisemmin täysimääräisesti veronalaista tuloa olleet käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnat säädettiin tietyin edellytyksin verovapaiksi ja tällaisten verovapaasti luovutettavien osakkeiden hankintamenot vähennyskelvottomiksi. Tuolloin säädettyjä uusia säännöksiä sovellettiin lain voimaantulosäännöksen mukaan niihin osakkeiden luovutuksiin, jotka on tehty 19. päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen.
Tuossa yhteydessä lakiin otetut säännökset ovat edelleen voimassa ja ovat tänä kesänä täyttäneet 20 vuotta. Kun säännökset ovat siis saavuttaneet jo ”aikuisiän”, voisi luulla, että niiden soveltaminen ei enää aiheuttaisi ongelmia. Näin ei kuitenkaan ole. Vuonna 2004 säädetyt käyttöomaisuusosakkeiden luovutusta koskevat säännökset ovat voimassaoloaikanaan johtaneet lukuisiin veroriitoihin ja suureen määrään muutoksenhakuasteiden ratkaisuja. Suurella todennäköisyydellä veroriitoja säännösten soveltamisessa tulee jatkossakin esiintymään. Näin on siitä huolimatta, että korkein hallinto-oikeus julkaisi 26.3.2024 kolme ennakkopäätöstä, joissa kysymys oli siitä, ovatko osakkeet käyttöomaisuuteen kuuluvia verovapaasti luovutettavia osakkeita. Ratkaisuista kahta (KHO 2024:41 ja 2024:42) käsitellään jäljempänä.
Sillä, miten osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia, on entistä enemmän merkitystä.
Säännöstausta
Käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat eivät ole veronalaista tuloa ja hankintameno ei ole vähennyskelpoinen, jos EVL 6 b §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Osakkeiden luovuttajana tulee olla osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki tai keskinäinen vakuutusyhtiö, mutta luovutuksessa ei kuitenkaan saa olla kysymys pääomasijoitustoimintaa harjoittavan verovelvollisen toiminnasta.
Osakkeiden tulee olla EVL:n käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita, niiden omistusajan tulee olla vähintään yksi vuosi ja verovelvollisen tulee olla omistanut vähintään 10 prosentin osuus luovutettavan yhtiön osakepääomasta. Verovapaussäännöstä ei sovelleta, jos luovutuksen kohteena on kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiö taikka osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa.
Jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia, osakkeiden hankintameno ei ole vähennyskelpoista menoa. Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutustappioita ei siis saada vähentää. Luovutustappion vähennyskelpoisuutta on rajoitettu kuitenkin myös silloin, kun käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitto olisi veronalaista tuloa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun käyttöomaisuuteen kuuluneet osakkeet ovat tuottaneet alle 10 prosentin osuuden luovutettavasta yhtiöstä. Luovutuksesta syntynyttä tappiota ei saa vähentää muuta kuin käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutuksista saaduista voitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna. Käytännössä tämä merkitsee useissa tapauksissa sitä, että tappio menee hukkaan.
Pääosa verovapaussäännöksen soveltamisedellytyksistä on sellaisia, että niiden täyttyminen on helppo todeta eivätkä ne siis aiheuta tulkintaongelmia. Ongelmat ovat keskittyneet kahteen aihepiiriin. Ensinnäkin, ovatko luovutettavat osakkeet käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita? Tämä on keskeisin EVL 6 b §:n soveltamisongelma. Toinen ongelmia aiheuttanut aihepiiri on se, onko luovutettavat osakkeet katsottava luovuttajan pääomasijoitustoimintaan kuuluviksi osakkeiksi. Varsin usein tämä ongelma tulee esille silloin, kun osakkeiden luovutuksesta syntyy tappiota. Pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhteisö saa vähentää osakeluovutuksista syntyneen tappion ilman rajoituksia. Tällöin verovelvollisen intressissä saattaa olla tulkita toimintansa pääomasijoitustoiminnaksi, kun taas veroviranomaiset voivat hyvinkin olla toisella kannalla ja tulkita pääomasijoitustoiminnan käsitettä ahtaasti.
Jos osakkeet luovuttavalla verovelvollisella ei ole oman toimintansa tai omistustaustansa kautta minkäänlaisia kytköksiä pääomasijoitustoimintaan, ydinkysymykseksi yleensä jää se, kuuluvatko luovutuksen kohteena olevat osakkeet käyttöomaisuuteen vai ei. Ennen yhteisöjen tulolähdeuudistusta tämä rajanveto-ongelma näyttäytyi yleensä samalla myös tulolähdeongelmana. Kysymys oli siitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen vai yhtiön henkilökohtaiseen tulolähteeseen eli TVL-tulolähteeseen. Yhteisöjen tulolähdejaottelun uudistamisessa, joka toteutui verovuodesta 2020 alkaen, rajanveto-ongelma siirtyi EVL:n sisälle omaisuuslajiongelmaksi: kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen (EVL 12 §) vai muun omaisuuden omaisuuslajiin (EVL 12 a §)? Jos osakkeet kuuluvat muun omaisuuden omaisuuslajiin, osakeluovutusten verovapaussäännöksiä ei sovelleta. Jos syntyvä voitto osakkeiden luovutuksesta on merkittävä, tällä hiuksenhienolla rajanvedolla käyttöomaisuuden ja muun omaisuuden välillä on veron määrän kannalta huomattava merkitys. Jos osakkeiden luovutuksesta syntyy tappiota, jää rajanvedon merkitys vähäisemmäksi, joskaan ei silloinkaan merkityksettömäksi.
Ratkaisut osoittavat, että perhe- ja harvainomisteisen emoyhtiön omistamien tytäryhtiöosakkeiden käyttöomaisuusosakeluonne ratkeaa kokonaisarvioinnissa.
Toiminnallinen yhteys
Pelkkä osakkeiden omistaminen ja mahdollinen osinkojen saaminen ei ole riittävä peruste katsoa osakkeita käyttöomaisuuteen kuuluviksi, vaikka kysymys olisikin pitkäaikaisesta omistuksesta. Tarvitaan siis muutakin, joka kytkee yhtiöt jollain tavalla toisiinsa tai kytkee osakeomistuksen omistajayhtiön elinkeinotoimintaan siten, että osakkeita voidaan pitää EVL 12 §:ssä tarkoitettuna käyttöomaisuutena. Tällaista kytköstä luonnehditaan usein toiminnalliseksi yhteydeksi. Toiminnallinen yhteys voi muodostua esimerkiksi omistajayhtiön ja omistetun yhtiön keskinäisistä liiketoimista, mutta se voi muodostua muustakin. Lisäksi käyttöomaisuusosakkeita koskevassa rajanvedossa on usein ollut esillä hallinnollinen yhteys, jolla muun muassa on tarkoitettu omistajayhtiön edustusta omistetun yhtiön hallituksessa. Oikeus- ja verotuskäytännössä on melko vakiintuneesti arvioitu osakkeiden kuulumista käyttöomaisuuteen toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden kautta. Näin on tehnyt myös korkein hallinto-oikeus esimerkiksi ratkaisuissaan KHO 2010:50, 2012:73 ja 2012:74 sekä KHO 2019:61.
Korkein hallinto-oikeus julkaisi 26.3.2024 kolme ennakkopäätöstä (KHO 2024:41, 2024:42 ja 2024:43), joissa kaikissa oli kysymys siitä, kuuluvatko luovutuksen kohteena olevat osakkeet niiden luovuttajana olevan osakeyhtiön verotuksessa käyttöomaisuuteen vai eivät. Näissä päätöksissä osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioidaan aikaisemmasta poikkeavalla tavalla. Toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden sijasta painoarvoa annetaan enemmän sille, miten omistetut osakkeet ovat palvelleet omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia.
Kun KHO on samanaikaisesti julkaissut kolme samaa aihepiiriä koskevaa ratkaisua, on ratkaisuilla tavanomaista suurempi ennakkopäätösarvo. Ratkaisuihin tukeutuen verovelvollisten ja Verohallinnon on pyrittävä arvioimaan osakkeiden kuulumista käyttöomaisuuteen.
Seuraavassa käsitellään ratkaisuja KHO 2024:41 ja 2024:42. Ratkaisu KHO 2024:43 on olosuhteiltaan edellisistä poikkeava, ja sen käsittely jää mahdollisesti myöhemmin tällä palstalla julkaistavaksi.
Ennakkopäätös KHO 2024:41
Viiden luonnollisen henkilön (kolme veljestä ja kaksi heidän serkkuaan) omistama B Oy oli jakautunut vuonna 2008 Kiinteistöyhtiö C:ksi ja varsinaista operatiivista liiketoimintaa harjoittavaksi D Oy:ksi. D Oy harjoitti kuljetusalalle tarkoitettujen yksilöllisten erikoisratkaisujen suunnittelua ja valmistusta. Yhtiöiden edellä mainitut omistajat olivat vuonna 2008 perustaneet A Oy:n, joka oli jakautumisen jälkeen hankkinut osakevaihdolla D Oy:n osakekannan. Näin oli siirrytty konsernimuotoon, jossa operatiivinen yhtiö D Oy oli uuden perustetun yhtiön A Oy:n tytäryhtiö.
Vuoden 2020 lopun jälkeen A Oy:n omistajina olivat vain kolme veljestä, kun yhtiö oli vuonna 2020 hankkinut osana yhtiössä toteutettavaa sukupolvenvaihdosta serkkujen omistamat osakkeet. A Oy suunnitteli myyvänsä D Oy:n osakekannan vuonna 2021. A Oy haki Verohallinnolta ennakkoratkaisua siihen, katsotaanko A Oy:n omistamat D Oy:n osakkeet EVL 6 b §:ssä tarkoitetuiksi käyttöomaisuuteen kuuluviksi osakkeiksi. Verohallinto ja hallinto-oikeus katsoivat, että D Oy:n osakkeiden luovutukseen ei sovelleta EVL 6 b §:ää. KHO sen sijaan katsoi osakkeet käyttöomaisuuteen kuuluviksi ja EVL 6 b § soveltui.
A Oy oli yli kymmenen vuoden ajan tarjonnut D Oy:lle taloushallintoon ja muuhun hallintoon liittyviä palveluja, jotka oli tuottanut yhtiöön palkattu talousjohtaja. Hän ei ollut A Oy:n osakas. A Oy oli tarjonnut samoja palveluja myös Kiinteistöyhtiö C:lle. Lisäksi A Oy oli tarjonnut D Oy:lle tilapäisiä lainoja tämän asiakasprojektien hallintaa varten. KHO totesi, että nämä seikat ja D Oy:n asema A Oy:n kokonaan omistamana tytäryhtiönä ja osakkeiden pitkä omistusaika puoltavat sitä, että osakkeet on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja että osakkeet ovat palvelleet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa ja että osakkeet siis olisivat käyttöomaisuutta. Toisaalta KHO totesi, että kun A Oy on hankkinut osakevaihdolla D Oy:n osakekannan, henkilöosakkaiden välitön omistus D Oy:ssä on muuttunut välilliseksi. Tämä seikka puolsi A Oy:n luonnehdintaa holdingyhtiöksi, jonka kautta on järjestetty sukuomisteisen yhtiön osakeomistus ja D Oy:n osakkeet olisivat näin ollen EVL:ssa tarkoitettua muuta omaisuutta.
Esillä olevassa tilanteessa oli siis osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. KHO totesi, että näiden painoarvoa punnittaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, missä määrin konserniin perustuvalle omistusrakenteelle on osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. D Oy harjoitti tuotannollista toimintaa. Henkilöosakkaita on ollut viisi. Konsernirakenteelle, jossa on toimittu vakiintuneesti useiden vuosien ajan, oli KHO:n mukaan nähtävillä toiminnan johtamiseen, riskien hallintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita. Punninnassa päädyttiin näin ollen siihen, että ei ole aihetta katsoa, että konsernirakenne olisi palvellut vain osakkeenomistajien sijoitusten hallinnointia. D Oy:n osakkeiden katsottiin kuuluvan A Oy:n käyttöomaisuuteen.
Arviointia – toiminnalliset ja hallinnolliset tekijät
KHO:n ratkaisu on perusteluiltaan poikkeava aikaisemmista KHO:n käyttöomaisuusosakkeiden alaa koskevista ratkaisuista. KHO ei nyt tee päätöstään hallinnollisiin ja toiminnallisiin tekijöihin nojautuen. Aikaisemmat ratkaisut ovat koskeneet aikaa, jolloin yhteisöillä on voinut olla muun toiminnan tulolähde.
Vuonna 2020 voimaan tulleen tulolähdeuudistuksen jälkeen yhteisön harjoittaman muun toiminnan kuin maatalouden tulosta laskettaessa sovelletaan, mitä EVL:ssa laissa säädetään elinkeinotoiminnasta. Tämän vuoksi KHO:n mukaan osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa vastaavaa painoarvoa ei enää ole annettava sille seikalle, millainen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys myyjäyhtiön ja kaupan kohteena olevan yhtiön välillä on vallinnut. Sen sijaan merkitystä on annettava entistä keskeisemmin sille, miten osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia.
KHO:n ratkaisun perustelut ovat selvät. Tulolähdeuudistuksen jälkeen käyttöomaisuusosakkeiden alaa arvioitaessa aikaisempien ratkaisujen mukaiset hallinnolliset ja toiminnalliset tekijät jäävät taka-alalle ja arviossa painaa entistä selvemmin se, miten osakkeet palvelevat osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Nähdäkseni toiminnallisten tekijöiden ja osakkaana olevan yhteisön elinkeinotoimintaa edistävien tarkoitusten välillä ei kuitenkaan ole ristiriitaa, sillä toiminnalliset tekijät ovat yleensä olleet sellaisia tekijöitä, jotka osoittavat, että osakkeet on hankittu elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisen ja säilyttämisen tarkoituksessa.
Todettakoon, että yhteisöjen tulolähdeuudistuksen yhteydessä ei ollut tarkoitus muuttaa käyttöomaisuuden sisältöä. Asiaa koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 257/2018 vp, s. 25) todetaan myös, että käyttöomaisuusosakkeiden käsite säilyisi muutoksen jälkeen ennallaan. Esityksessä myös todetaan, että ”aikaisempaa oikeuskäytäntöä sovellettaisiin edelleen ratkaistaessa sitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen”. KHO:n ratkaisu 2024:41 ei nähdäkseni muuta käyttöomaisuusosakkeiden alaa, mutta se kieltämättä muuttaa sitä, miten rajanvetotilanteissa perustellaan osakkeiden kuulumista käyttöomaisuuteen tai muuhun omaisuuteen.
Verohallinto on nyt annettujen KHO:n ratkaisujen jälkeen päivittänyt ohjettaan ”Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden verokohtelu”. Päivitetyssä, 12.7.2024 annetussa ohjeessa todetaan, että KHO:n uudet päätökset eivät kavenna käyttöomaisuuden käsitettä. Mielestäni päätelmä on oikea, joskin sanoisin, että päätökset eivät kavenna käyttöomaisuusosakkeiden käsitettä.
Ennakkopäätös KHO 2024:42
C ja D olivat omistaneet arkkitehtipalveluja tarjonneen B Oy:n koko osakekannan. He olivat lisäksi omistaneet vuonna 2014 perustetun A Oy:n osakekannan. A Oy oli hankkinut vuonna 2014 B Oy:n koko osakekannan osakevaihdolla. Samoin kuin edellä käsitellyssä KHO:n ratkaisussa, tässäkin päädyttiin osakevaihdolla konsernimuotoon, jossa operatiivinen yhtiö oli tytäryhtiö. A Oy haki verovuosille 2022 ja 2023 ennakkoratkaisua siihen, katsotaanko B Oy:n osakkeet A Oy:n verotuksessa EVL 6 b §:ssä tarkoitetuiksi käyttöomaisuuteen kuuluviksi osakkeiksi. Verohallinto ja hallinto-oikeus samoin kuin myös KHO katsoivat, että B Oy:n osakkeet kuuluvat A Oy:n verotuksessa EVL 12 a §:ssä tarkoitettuun muuhun omaisuuteen ja niiden luovutushinta ei siis ole verovapaata tuloa.
A Oy oli harjoittanut arvopaperikauppaa, ja lisäksi yhtiö oli tarjonnut B Oy:lle, jonka palveluksessa oli noin 70 työntekijää, toimitusjohtajan palveluja sekä talous- ja palkkahallinnon palveluja. A Oy:llä oli talous- ja palkkahallinnon palveluiden tuottamista varten kaksi yhtiön osakaskuntaan kuulumatonta työntekijää. Vuosina 2017–2021 A Oy:n vuotuisten liikevaihtojen pääosa eli 74,4–86,2 prosenttia oli kertynyt muista tuotoista kuin palveluveloituksista B Oy:ltä. Lisäksi A Oy:n taseen 30.6.2021 mukaiset varat sisälsivät merkittävän määrän vaihto-omaisuutta ja erilaisia saamisia.
Tässäkin ratkaisussa KHO totesi, että yhteisöjen tulolähdeuudistuksen jälkeen osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa hallinnollisille ja toiminnallisille tekijöille ei ole annettava vastaavaa painoarvoa kuin aikaisemmin ja että merkitystä on annettava entistä keskeisemmin sille, miten omistetun yhtiön (B Oy) osakkeet ovat palvelleet A Oy:n elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia.
KHO tuo ratkaisussaan esille käyttöomaisuusosakekäsittelyä puoltavia ja sitä vastaan puhuvia tekijöitä, mutta niiden lisäksi tekijöitä, jotka ”eivät osoittaneet sitä, että osakkeet olisivat käyttöomaisuutta”. Käyttöomaisuuskäsittelyä puoltavia tekijöitä olivat B Oy:n asema A Oy:n kokonaan omistamana tytäryhtiönä, osakkeiden omistusajan pituus sekä A Oy:n osakaskuntaan kuulumattoman henkilökunnan toimesta B Oy:lle tuotetut palvelut. Nämä tekijät puolsivat, että B Oy:n osakkeet ovat palvelleet käyttöarvollaan A Oy:n elinkeinotoimintaa.
A Oy harjoitti hallinnollisten palveluiden tuottamisen lisäksi arvopaperikauppaa, ja yhtiön noin 25 000 000 euron suuruiset varat koostuivat B Oy:n osakkeiden lisäksi vaihto-omaisuudesta sekä yhtiön liikevaihtoon nähden merkittävän määräisistä osakaslainasaamisista, muista saamisista ja rahavaroista. Yhtiön vuotuisten liikevaihtojen pääosa oli kertynyt muista tuotoista kuin veloituksista B Oy:ltä. Nämä seikat eivät KHO:n päätöksen mukaan osoittaneet sitä, että B Oy:n osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta. Myöskään toimitusjohtajan palveluiden tarjoaminen B Oy:lle ja B Oy:n jakamat osingot ”eivät osoittaneet, että B Oy:n osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta”.
Kun A Oy oli hankkinut osakevaihdolla B Oy:n osakekannan, C:n ja D:n välitön omistus B Oy:ssä oli muuttunut välilliseksi. KHO totesi, että osakevaihdolla muodostetulle konsernirakenteelle ei ollut juurikaan esitetty yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Omistusrakenteen oli katsottava palvelleen lähinnä A Oy:n osakkeenomistajien etua ja yhtiön toiminnan tarkoituksen olleen sen osakkeenomistajien erilaisten sijoitusten hallinnointi.
Lopputuloksenaan KHO katsoi, että B Oy:n osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta vastaan puhuvia seikkoja on pidettävä merkitykseltään vahvempina kuin osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavia seikkoja. Näin ollen B Oy:n osakkeiden on katsottava olevan A Oy:n EVL 12 a §:ssä tarkoitettua muuta omaisuutta.
Arviointia ja vertailua
Ratkaisut KHO 2024:41 ja 42 koskevat molemmat tilanteita, joissa konsernirakenne oli syntynyt osakevaihdon seurauksena ja myynnin kohteena oleva tytäryhtiö oli kokonaan omistettu tytäryhtiö. Kun luonnollisten henkilöiden osakeomistus operatiivisessa yhtiössä muutetaan näin välilliseksi, on se KHO:n ratkaisujen perusteella tekijä, joka puhuu osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta vastaan. Jos konsernimuotoon tapahtuneeseen organisoitumiseen on kuitenkin liiketoimintaan liittyviä syitä, argumentin painoarvo vähenee. Ratkaisussa KHO 2024:41 konsernimuodolle oli esitetty liiketoiminnallisia syitä, mutta ratkaisussa KHO 2024:42 sellaisia ei KHO:n mukaan juurikaan ollut esitetty. Niinpä jälkimmäisessä omistusrakenteen katsottiin palvelleen A Oy:n osakkeenomistajien etua ja omistajayhtiön tarkoituksen katsottiin olleen sen osakkeenomistajien erilaisten sijoitusten hallinta.
Ratkaisussa KHO 2024:41 on huomionarvoista se, että siinä omistajayhtiön toiminnasta ja sen laajuudesta esitetään varsin niukasti tietoja. Ratkaisusta ilmenee, että omistajayhtiön liikevaihto oli ollut verraten vähäinen (alle 70 000 euroa), mutta se oli muodostunut lähes kokonaan (93-prosenttisesti) tytäryhtiöltä veloitetuista palveluista. Omistajayhtiön muusta toiminnasta ja esimerkiksi taserakenteesta ei ole tietoja. Tytäryhtiön osakkeet kuitenkin katsottiin käyttöomaisuudeksi, joskin äänestyksen jälkeen. Eri mieltä olleen oikeusneuvoksen äänestyslausunnossa todetaan, että ennakkoratkaisuhakemuksesta ei ole ilmennyt omistajayhtiön tuloslaskelmaa eikä sitä, mistä sen taseen mukaiset varat koostuvat.
Ratkaisussa KHO 2024:42 tällaiset tuloslaskelma- ja tasetiedot ovat nähtävissä, mutta ratkaisu oli kuitenkin yhtiölle kielteinen. Tämän ratkaisun mukaan yhtiö harjoitti tytäryhtiölle tarjottavien palveluiden lisäksi verraten laajamittaista arvopaperikauppaa, joka näkyi mittavana liikevaihtona (liikevaihto yli 10 milj. euroa) ja myös suurena taseen vaihto-omaisuutena. Tytäryhtiöltä veloitetut palvelumaksut, vaikka ne olivat määrältään yli kolminkertaiset ratkaisuun 2004:41 verrattuna, olivat kuitenkin vain 13,8–25,6 prosenttia yhtiön liikevaihdosta.
Voidaan sanoa, että ratkaisussa 2004:42 kyseessä oli suhteellisen tavanomainen omistusrakenne- ja toimintatilanne: omistajayhtiö harjoittaa tytäryhtiölle tarjottavien palvelujen lisäksi liikevaihdolla mitaten palvelutoimintaa laajempaa arvopaperikauppaa. Usein tällaisessa tilanteessa arvopaperikauppaan tarvittavat varat ovat kertyneet tytäryhtiön osingoista ja siltä veloitetuista palveluista. Ratkaisu KHO 2024:42 viittaa siihen, että emoyhtiön harjoittama arvopaperikauppa voi siis – tilanteesta riippuen – olla tekijä, joka voi kokonaisarvioinnissa vaikuttaa kielteisellä tavalla arvioitaessa tytäryhtiön osakkeiden kuulumista käyttöomaisuuteen.
Ratkaisut osoittavat, että perhe- ja harvainomisteisen emoyhtiön omistamien tytäryhtiöosakkeiden käyttöomaisuusosakeluonne ratkeaa kokonaisarvioinnissa. Jos verovelvollinen tavoittelee omistetun yhtiön osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta, on syytä kiinnittää toimintarakenteen liiketoiminnallisiin tekijöihin entistä enemmän huomiota, on toimittava pitkäjänteisesti ja arvioitava sitä, miltä kokonaisuus näyttää ulospäin.
Lopuksi
Kuten edellä olen jo todennut, KHO:n nyt julkaisemat ratkaisut eivät mielestäni kavenna käyttöomaisuusosakkeiden alaa siitä, millaiseksi se on aikaisemmassa käytännössä muodostunut. Verohallinnon päivitetyssä ohjeistuksessa ollaan samoilla linjoilla. On huomattava, että KHO:n ratkaisemista kolmesta tapauksesta kaksi muuttui KHO:ssa verovelvolliselle myönteisemmäksi siihen verrattuna, mikä oli ollut lopputulos Verohallinnon ja hallinto-oikeuksien päätöksissä.
Olen tällä palstalla vuonna 2019 (Tilisanomat 2019 numero 4) esittänyt kysymyksen, onko käyttöomaisuusosakkeiden ala verotuskäytännössä ja hallinto-oikeuksien käytännössä muodostunut jo niin kireäksi ja kapeaksi, että sille on vaikeata löytää riittävän vahvoja oikeudellisia perusteita. Kysymyksen esitin käsitellessäni ratkaisua KHO 2019:61. Kun vertaa nyt annettujen KHO:n päätösten lopputuloksia Verohallinnon ja hallinto-oikeuksien lopputuloksiin näissä kolmessa tapauksessa, näyttäisi tämä viittaavan siihen, että kysymys on ollut aiheellinen. Toisaalta on kuitenkin huomattava, että nyt julkaistujen ratkaisujen lisäksi KHO käsitteli samassa yhteydessä kuusi muuta käyttöomaisuusosaketapausta. Niissä se ei antanut valituslupaa. Jos alempien instanssien käytäntö onkin ehkä ollut tiukkaa, se näyttää kuitenkin valtaosassa tapauksista olleen hyväksyttävää.
