Puhutaan palkoista

15.10.2013
pauli
Pauli Vahtera

Sosiaali- ja terveysministeriö kampanjoi otsikolla ”Puhutaan palkoista”. Jos kaikkien palkat olisivat kohtuullisia ja oikeudenmukaisia, Suomessa alkaisi ennennäkemätön hyvinvoinnin kausi. Mistä maksajat, se ei kampanjan vastuullisia huoleta.

Joka neljäs yritys teki tappiota vuonna 2012. Tänä vuonna mitä ilmeisimmin useampi. Suomen valtio ja kunnat velkaantuvat joka päivä. Monessa kunnassa kunnan omistamien yhteisöjen velat ovat suuremmat kuin kunnan taseessa kerrotut velat. Kunnissa ja valtiolla työntekijöiden edut on viety äärimmilleen

Yritysten palkkajohtajat ovat antaneet esimerkkiä ahneudesta.
He näyttävät tietä työntekijöiden palkkojen korotuksille. Mistään vanhasta ei tingitä. 40 vuotta sitten keksitty lomaltapaluuraha elää voimissaan lomarahana. Palkkojen ylisuuret korotukset on maksettu velkaantumalla. Kun mistään ei voida luopua, vähenevät yksityissektorin työpaikat. Työmarkkinajärjestöt sopivat työssä olevien palkoista ja ajavat samalla kansantalouden yhä syvemmälle tuhoon.

Samasta työstä sama palkka

EK pitää vuorineuvosten puolta. Siksi pienten yritysten edustajia ei päästetä neuvottelupöytään. Otetaan esimerkiksi ­kirjapainoala, jolle on neuvoteltu puolen vuoden irtisanomisajan palkka. Se on johtanut pienten kirjapainotoimijoiden konkurssiaaltoon. Mitään ei kuitenkaan muuteta, koska suuret yritykset pystyvät helpommin sopeutumaan alan suureen murrokseen. Pienillä on vaihtoehtona kuolema. Se tekee tilaa suuremmille toimijoille.

Yleissitovuus on tehokkain tapa tuhota työpaikat. Jos liittoihin kuulumattomat voisivat vapaasti neuvotella palkoista ja työehdoista ja jos irtisanominen olisi helpompaa, pienyrityksiin tulisi paljon uusia työpaikkoja. Vastapainoksi voitaisiin sopia korkeampi työttömyysturva 3-4 kuukaudeksi.

Palkkaa ja paljon muuta

Yrityksistä on tullut sosiaalitoimistoja. Niiden tehtävänä on maksaa työntekijöiden terveydenhuolto, sairaudet, äitiys­lomat, lasten sairastaminen, kesälomat, talvilomat, koulutus, lounaat, pikkujoulujuhlat, työmatkat, työttömyys, eläkkeet ja kuolema. Se oli mahdollista suurille paperitehtaille patruunojen aikaan. Silloin etujen määrä ei ollut nykyisen laaja.

Sosiaalitoimiston lisäksi yritykset pitävät yllä hyvinvointivaltiota. Yritysten toiminnalla ylläpidetään koko julkinen sektori. Yksityissektorin tuottavuuden määrän olisi oltava valtaisa, jotta tämä kaikki hyvä olisi mahdollista. Koska niin suurta tuloa ei voida saavuttaa, yrittäjien asema on monin verroin huonompi kuin palkkaa saavien työntekijöiden.

Kun mikään ei riitä…

Työmarkkinaosapuolet sopivat kaikkien puolesta, että kaikki vanha säilytetään ja kaiken päälle annetaan lisää. Koskaan kukaan ei mieti, mitä tämä tarkoittaa 10 tai 20 vuoden jälkeen. Lisää palkkaa, lisää lomaa, lisää eläke-etuja. Palkkaa nollasopimuksista eli siitä, että on oikeus tehdä töitä silloin kun töitä on. Lisäpalkkaa määräaikaisista töistä. Ylityö­palkkaa pekkaspäivien töistä.

Kallispalkkaiset neuvottelijat haluavat pitää pihdeissään niin työntekijät kuin työnantajat. Vaikka matkatyöntekijät itse haluaisivat tulla töihin ennen kello kuutta perjantaisin, jotta pääsisivät puoli vuorokautta aiemmin perheensä luo ­viikonlopuksi, ei se käy ay-liikkeelle ellei makseta tuplapalkkaa. Aikuiset, omat asiansa hoitavat ihmiset eivät saa sopia oman elämänsä parantamisesta ilman ay-liikkeen lupaa.

Kun kansalaispalkkaa ei saada muutoin, otetaan se väkisin. Oikeus pienen palkan saamiseksi sosiaaliturvaa heikentämättä vain lisää mahdollisuuksia elää yhteiskunnan siivellä. Jos nollatyöpalkka tulisi, riittäisi elantoon sopimus muutaman työnantajan kanssa, vaikka ei tekisi koskaan mitään. Kuuluuhan nollatyösopimuksiin oikeus olla tulematta töihin.

…eikä mistään tingitä

Suomen julkisella sektorilla on enemmän työntekijöitä kuin matokuurille laitetussa Kreikassa, vaikka Kreikassa on kaksi kertaa enemmän asukkaita. Niin Suomen valtio kuin kunnat ovat konkurssissa. Kansantalouden vaikeiden vuosien aikana valtion työntekijöiden palkat ovat nousseet selvästi kaikkein korkeimmiksi. Kuntatyöntekijöiden lomaedut huomioiden he ovat ohittaneet maksajien, eli yksityissektorin, palkkatason. Monet kunnat ovat tehneet päätöksiä, ettei ketään irtisanota eikä lomauteta. Päätökset ovat mahdollisia, koska kuntien valtuustoissa enemmistö saa palkkansa julkiselta sektorilta ja virkamiehet itse valmistelevat päätökset.

Kuntatalouden vajetta vähennettäisiin parhaiten poistamalla lomarahat ja ylimääräiset lomaoikeudet. Tällaisesta ei pystytä keskustelemaan kunnissa. Siksi joudutaan suuriin irtisanomisiin. Kuntatyöntekijöillä tulisi olla kollektiivisesti oikeus valita lopputilien ja lomaetujen välillä.

YT – Yrittämisen Tuhoa vai Yleviä Tavoitteita

YT-lailla halutaan parantaa yritysten tuottavuutta ja tavoitellaan avoimen vuorovaikutuksen lisääntymistä. YT-laki heikentää pienten toimijoiden asemaa suurten yritysten eduksi.

Ensimmäisen työntekijän palkkaus on tuskaa. Vielä suurempi tuska on palkata kahdeskymmenes työntekijä. YT-laki vaatii henkilöstö- ja koulutussuunnitelmia, on ennakoitava ja kerrottava henkilöstölle menneet ja tulevat. Lopettamiset, laajentamiset ja supistamiset, kone- ja laitehankinnat, tuotannon muutokset ja töiden uudelleen järjestelyt.

YT-laki edellyttää, että kaksi kertaa vuodessa on annettava selvitys yrityksen taloudellisesta tilasta. On kerrottava henkilöstölle toiminnan, työllisyyden, kannattavuuden ja kustannusrakenteiden kehitysnäkymät.

Tämän kaiken täyttäminen edellyttää vähänkin suuremmissa yrityksissä oman henkilön palkkaamista henkilöstövelvoitteiden toteuttamiseksi.

Lusmujen puolustus

Ei ole niin ikävää työntekijää, jota ay-liike tai työ- ja elinkeinoministeriö ei lähtisi tukemaan täydellä voimallaan. Kun tehtaan autonkuljettajalle maksettiin palkkaa 500 euroa yli työehtosopimusten palkkojen ja työntekijä itse irtisanoutui­ työstään, kesti kolme kuukautta kun ay-juristi tuli vaatimaan taannehtivasti yleiskorotuksia. Kun niitä ei ollut erikseen maksettu tuon hyvän palkan lisäksi.

Kun työntekijältä loppuivat työt, hänelle ehdotettiin toista työtä samalla palkalla. Hän kieltäytyi. Pienelle työnantajalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin lopettaa työsuhde. Sen jälkeen tuli paikalle ammattijärjestön masinoimana ministeriön juristi, joka vaati YT-lakiin vedoten sitä sun tätä selvitystä. Perusteluna oli se, että yritys käytti vuoden aikana tilapäisiin keikkatöihin opiskelija- ynnä muuta työvoimaa ja 20:n raja ylittyy, jos nämä lasketaan YT-lain soveltamisen piiriin. Ministeriö voi käyttää pientä yritystä vastaan kaiken arsenaalinsa. Ei pieni yritys voi pärjätä monelle ministeriön virkamiehelle. Jo pelkkä selvityksiin vastaaminen vie paljon työaikaa ja muita resursseja. Tämä kaikki on pois oikeista töistä. Virkamiehillä ei ole tulosvastuuta, he voivat olla saman asian kimpussa vaikka vuosia.

Työntekijällä on aina oikeus hakea muita töitä. Jos se ei onnistu, yhteiskunnalla on turvaverkko työttömyyden varalle. Silti hänelle määrätään suuria korvauksia, jotka ylittävät moninkertaisesti esimerkiksi raiskauksista määrättävät korvaukset. Yrittäjällä ei ole mitään tätä väkivaltakoneistoa vastaan. On vain maksajan rooli.

Työntekijöistä tullut riistäjiä?

Ay-liikkeen saavutukset ovat historiallisesti olleet huikeat. Kiistattomasti voidaan sanoa, että hyvinvointiyhteiskunnan kannalta ay-liikkeen asema on ollut elintärkeä. Tänään kaikki on toisin. Työelämän säännöt on luotu aikana, jolloin ­kansantaloutemme meni ylöspäin, tuottavuus nousi ja vienti veti. Kotimarkkinoilla riitti tekemistä. Nyt pitäisi peruuttaa, mutta työntekijäpuolella pelataan vielä samoilla korteilla, joissa yritykset ovat riistäjiä, työntekijät riiston kohteita.

Työehtosopimukset ovat johtaneet samapalkkaisuuteen. Ihmisten välisten työsuoritusten erot voivat olla valtavia. Sitä ei juurikaan voi ottaa huomioon palkassa. Loistavankin työntekijän suoritukset voivat vuosien saatossa heikentyä, jopa romahtaa. Sairaudet, ikääntyminen, avioerot ja töiden sisällön muuttuminen voivat viedä tuottavuuden. Koska palkkaa ei voida alentaa, tällaiset ihmiset irtisanotaan. Kuitenkin nämä ihmiset pärjäisivät hyvin pienemmällä palkalla, jos asuntovelat on maksettu ja lapset lentäneet pesästään.

Kuka välittäisi kaiken maksajista

Tänä vuonna eräs tilitoimistoyrittäjä sai kuulla terveys­tarkastuksen jälkeen, että hänellä on kuolemaan johtava sairaus. Leikkaus pitää tehdä kiireellisenä heti seuraavana päivänä. Tunnollisena yrittäjänä hän oli huolissaan asiakkaiden kausiveroilmoituksista, jotka olisi pitänyt jättää leikkauspäivää seuraavana päivänä. Hän yritti saada verottajalta oikeutta saada viikon lykkäys ilmoituksiin ja lupasi maksaa tästä aiheutuvat korot. Jos jättää ilmoittamatta, tulee korkoja paljon suurempi sanktio myöhästymismaksusta.

Verottaja ei siirtoa hyväksynyt. Verottaja ehdottaa ehkä orvoiksi jäävistä lapsistaan huolestuneelle yrittäjälle sitä, että tilitoimiston täytyy maksaa korot ja myöhästymis­maksut asiakkaan puolesta, jotta asiakkaat eivät joudu kärsimään sairaudesta. Onneksi asiakkaat ymmärtävät, vaikka viranomaiset eivät.

Ay-liike pitää kiinni oikeudesta saada ensimmäisestäkin sairaspäivästä palkan, mutta järjestelmä vaatii, että yrittäjä kömpii sairasvuoteeltaan tiputuspullot mukanaan tekemään rangaistusten uhalla velvoitteensa.

Suu säkkiä myöten

Jos Suomi ja muut euromaat olisivat eläneet suu säkkiä myöten tekemättä velkaa, olisivat kaikki onnellisia elämässään. Se olisi tarkoittanut pienempiä palkankorotuksia, mutta elämä olisi silti ollut auvoisen hyvää. Ei olisi velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Olemme eläneet velaksi ja saaneet velalla liikaa, emmekä pysty liiasta luopumaan. Ei riitä edes pysyminen nykyisellä tasolla, vaan vaaditaan lisää. Sellaisia me olemme.

Matalampi työllistämisen kynnys vähentäisi sosiaalisia kuluja työttömyyskortistoja pienentämällä. Mikään jatkuva koulutus ei takaa osaamista – vasta näytöt ja osaaminen työelämässä varmistavat työpaikan.

Poliitikkojen ”jatkuvan koulutuksen” jargon on tyhjää sanahelinää ja toteutuessaankin useimmiten yhteisten rahojen väärinkäyttöä. Kaikki tämän maan mahdolliset työt eivät vaadi korkeaa koulutusta. Meitä on ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain haluamme tehdä jotakin. Kaikki suomalaiset eivät unelmoi talosta Westendissä, Swanista laiturissa tai Porschesta autotallissa. Vantaan Hakunilassakin on hyvä asua ja vielä parempi, jos olisi jonkinlaista työtä, vaatimattomampaakin.

 

Veikko Lavi
– Limperin Hilma

Vieläkö muistatte Limperin Hilman?
Koulumme oppilaan niin herttaisen. —
Hilma se hääräili pellolla illat,
päivällä tehtaalla työskenteli.
Pyhäisin kehräsi naapurin villat,
lauantait marjoja myyskenteli,
että hän mökkinsä lunastaa voisi.

 

Pauli Vahtera
pauli.vahtera@welho.com

 

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki