Ameebakin on ihmistä viisaampi

10.12.2008
pauli
Pauli Vahtera

Ihminen pitää itseään luomakunnan herrana. Tasa-arvon nimissä niin naiset kuin miehetkin luulevat olevansa luomakunnan parhaita. Mitä enemmän tätä ihmisen touhua näkee, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että alkeellisinkin eläin pystyy siirtämään elämässä tarvittavaa viisautta eteenpäin geeneissä, mutta ihminen oppii vain oman kantapäänsä kautta. Eikä edes sillä.

Itse opin kantapään kautta jo vuonna 1973, ettei tavallisen ihmisen kannata laittaa rahojaan pörssiin. Tulimme silloin Ullani kanssa vakuuttuneeksi siitä, ettei taitomme riitä omakotitalon rakentamiseen ja myimme pari vuotta aiemmin ostamamme tontin eteenpäin. Saamamme rahat arvonnousuvoittoineen sijoitimme sen ajan tapaan turvallisiin KOP:n osakkeisiin. Tuli pörssiromahdus. En ole laskenut, mutta tuskin tulemme koskaan saamaan rahojamme takaisin. Kymmenen viime vuotta olen yksin odottanut sijoituksen palautumista. Se ihme on taas vuosia kauempana finanssikriisin takia. Tästäkin tyhmyydestä saimme verot maksettavaksi.

Olen nähnyt pörssin ylilyöntejä ja niitä seuranneita alamäkiä kiihtyvään tahtiin. 1980-luvun kasinotalouskupla. 1990-luvun IT-kupla. 2000-luvun rahamarkkinakupla. Viisaus ei ehdi koskaan geeneihin, kuplatahti on niin kova. Mitä ihmettä ne siellä kauppakorkeakoulun rahoitusosiossa oikein opettavat, kun yhä uudet ja uudet nuoret tulevat sieltä sokaistuneina tekemään samat virheet yhä uudestaan ja uudestaan. Vikahan ei ole nuorissa, vaan opettajissa. Vielä vuosi sitten rahoitusprofessorimme vaativat siirtämään rahoja talletustileiltä pörssiin. No, mummojen rahoja tarvitaan aina pelureiden voittojen maksajiksi.

Eläinten viisaus geeneissä

Eläinkunnassa ankeriaat osaavat mennä kutupaikoilleen Sargassomerellä, vaikkeivat ole sinne itse koskaan aiemmin kulkeneet. Emokalathan kuolevat kudun jälkeen. Karhut osaavat mennä talvilevolleen kuivaan koloon, vaikka niiden emot olisi ammuttu. Linnut osaavat kulkea geeniperimänsä avulla Suomesta Afrikkaan ja takaisin samaan kotipesäänsä, jossa ovat syntyneet. Eläimet osaavat varoa vaistomaisesti vaaroja, joista pahin on ihminen.

Mutta ihminen, hän ei opi koskaan mitään. Ihminen ei kuuntele, eikä opi toisten virheistä. Vain harvat oppivat edes omista virheistään.

Eläimet keräävät ruokaa kylmän talven varalle. Sillä ne selviävät kevään ihmeeseen ja sama keruu alkaa uudestaan. Ihminen rakentaa oman tulevaisuutensa ketjukirjeiden varaan. Osaamme naureskella WinCapitaan sijoittaneita, vaikka samaan aikaan omat säästömme ovat islantilaispankeissa, hulvattomasti hoidetuissa rahastoissa, 80-vuotiaille eläkeläismummoille tarjotuissa säästöhenkivakuutuksissa ja mikä pahinta, koko eläketurvamme perustuu toiveeseen siitä, että joulupukki on olemassa.

Eläketurvakeskuksen teettämän selvityksen mukaan suomalaisille luvattu työeläketurva pystytään rahoittamaan, jos ansiotason reaalikasvu vuoteen 2075 asti on 1,75 prosenttia vuodessa, mikä on sama kuin reaalipalkkojen kasvu vuosina 1970–1999. Lisäksi sijoitustuottojen tulee olla vuosittain 3,5 prosenttia. Tämä vaatimus on korkoa korolle. Se tarkoittaisi, että reaalipalkat ja myös kulutus olisi 3,2-kertainen ja pörssikurssit 10-kertaiset nykytasoon verrattuna. Siis söisimme ja matkustaisimme 3 kertaa enemmän kuin nyt, asuisimme 3 talossa, joisimme viinaa 3 kertaa enemmän, ajaisimme 3 autolla 3 kertaa nykyistä enemmän. Jos Suomessa on tuolloin asukkaita 3 kertaa enemmän, kaikki tuo pitäisikin olla 9-kertaista.

Jokaisen talonpoikaisjärki sanoo, ettei kumpikaan uskomus ole realistinen 2000-luvun maailmassa. Tällaisia laskelmia voi tehdä taulukkolaskentaohjelmilla, kun sulkee silmät työttömyydeltä, automaatiolta, teollisuuden siirtymiseltä ulkomaille, yhteiskunnan velkaantumiselta, väestöräjähdykseltä ja maahanmuutolta, sodilta, raaka-ainevarojen ehtymiseltä, maapallon lämpötilan nousulta ja finanssikriiseiltä.

Pörssikuplan ohessa on kohkattu huutavasta työvoimapulasta. Historia on osoittanut, että työvoimapulapuheita seuraa aina suuri taantuma. Niin nytkin. Taulukkolaskennalla elämästä vieraantuneet tutkijat laskevat kuinka tarvitaan satoja tuhansia työperäisiä maahanmuuttajia suurten ikäluokkien pyllyjen pyyhkijöiksi. Tutkijat eivät välitä siitä, että yhtä työperäistä seuraa neljä sosiaaliturvalla elävää, eikä siitä mistä rahat tähän kaikkeen hankitaan. He eivät tunnista uusien asuntojen tarvetta, eivätkä sitä, että kunnat joutuvat maksamaan niin palkat kuin eläkkeet samaan aikaan, vaikka ovat jo nyt ylivelkaisia. Olen käyttänyt tilintarkastuksessa miltei päivittäin taulukkolaskentaa 27 vuoden ajan. Sillä kokemuksella totean, että tärkeintä on tunnistaa ongelma, jota yritetään ratkaista. Päässälaskutaito on tärkeää, jotta pystyy hahmottamaan ne luvut, joita taulukko antaa.

Eläinkunta ei usko taulukkolaskentaan, ja se pyrkii sopeutumaan muuttamalla perimäänsä. Se ei ole ihan helppoa näin nopeasti, ja siksi esimerkiksi Euroopan linnuista on 20 vuodessa vähentynyt puolet. Monien eläinten, kuten jääkarhujen, ennustetaankin kuolevan sukupuuttoon. Toivottavasti nämäkin laskelmat on tehty yhtä huonosti toimivalla excelillä kuin suomalaisten eläketurvalaskelmat.

Ruoan ja levon lisäksi eläinten elämässä ovat leikki ja kuhertelu tärkeitä. Liian moni mies hyökkää luolamiehen tavoin naisen kimppuun, mutta eläimet esittävät taitavia rituaaleja, joilla ne pyrkivät naaraan suosioon. Ihminen on ihastunut muovikrääsän keräämiseen ja on valmis tekemään kymmenien tuhansien eurojen kulutusluottoja krääsää saadakseen. 1990-luvun lamasta ei opittu mitään ja taas ollaan kansakuntana ylivelkaisia. Ilmeisesti vain sota olisi sellainen koettelemus, joka opettaisi ihmiskuntaa elämään järkevästi. Tosin Afrikan jatkuvat sodat osoittavat, ettei edes vuosikymmeniä jatkuva sota tuo järkeä ihmisten päähän.

Sähköisen laskutuksen II sota

Vuonna 2001 Suomi kävi ankaran taiston suomalaisen sähköisen taloushallinnon puolesta. EU:n byrokraatit olivat löytäneet jostain kallispalkkaisia konsultteja, jotka antoivat miljoonilla euroilla neuvoja arvonlisäverodirektiivin sähköisen laskutuksen säännöksiä varten. Mitä suuremmat miljoonat, sitä tyhjemmät tynnyrit. Palkaton sotajoukkomme taisteli Kollaan hengessä kaikkia EU-maita vastaan. Ja voitimme, koska yksi suomalainen kirjanpitäjä vastaa sataa EU-kirjanpitäjää ja yksi KHT tuhatta EU:n Big 4-tilintarkastajaa. Sodan tauottua ruotsalaiset myönsivät, että Suomi oli ainoa maa, joka ymmärsi sähköisen laskutuksen olemuksen. Liity sitten tässä NATOon.

Mutta koska ihminen ei opi koskaan mitään, sama taistelu on alettu uudestaan vuonna 2008. Samat pöljät konsultit ovat siellä kutomassa verkkojaan. Muodollisen syyn byrokraatit olivat saaneet välirauhansopimuksesta, jossa oli todettu että on seitsemän vuoden jälkeen tarkasteltava, onko suomalaisten ajama ratkaisu aiheuttanut ongelmia käytännössä. Itse en enää halua ilmaiseksi taistella EU-konsultteja vastaan. Viimeksi käytin alv-direktiivin vastaisessa sodassa yli 200 työtuntia. Nyt kelpaisi palkkasoturin työ, mutta eihän hyvän tekemisestä kukaan mitään maksa. Eikö, käyväthän Äiti Teresan avustajat ostoksilla limousinella.

Kun tarkkaavaisuutta ei direktiivisodassa riittänyt kahdelle rintamalle, saimme älyttömät laskusäännökset. Toiset saavat isot rahat siitä, että sekoittavat asiat, toisten pitäisi ilmaiseksi korjata jäljet. Kaikki kärsivät näistä viisauden Tonavista, jotka eivät osaa asioita, mutta lobbaamisen taidot ja määrärahat heillä on hyvät. Ei, kyllä nyt saa riittää. Sähköisestä taloushallinnosta piti tulla pelastus, joka antaa meille aikaa olennaiseen eli asiakkaittemme palveluun, mutta siitä on tullut kivireki kuin konekivääriahkio, jota alikersantti Lahtinen veti edestakaisin pitkin suomalaisia metsiä. Lahtinen totesi toivovansa, että tulis kuula ja tappais. Koska samaa on sopimatonta toivoa, on viisainta todeta, että Suomi saa sellaiset säännökset, jotka se ansaitsee. Ei ole yhden ihmisen asia yrittää pitää talonpoikaisjärkeä tallella taloushallinnossa.

Koska ihminen ei opi mitään, hän tarvitsee hirmuisen määrän lakiin kirjoitettuja sääntöjä, joiden avulla pystyy elämään suunnilleen oikein elämässään. Monet säännöistä ovat sellaisia, jotka eläinkunnassa ovat itsestään selvyyksiä. Polkupyörää ajaessa on käytettävä kypärää. Työnteko on kielletty ulkona alle 25 asteen pakkasessa. Tupakanpoltto vaarantaa terveytesi. Kello 22 jälkeen äänekäs elämä kerrostalossa on kielletty. Älä tallaa nurmikoita. Älä puita vahingoita. Roskaaminen kielletty. Muista pestä hampaasi.

Sääntöjä tulee koko ajan lisää. Koska kaikki alkaa olla säädeltyä, on vanhoja sääntöjä kehitettävä, jotta virkamiehillä riittäisi puuhasteltavaa. Ensi vuonna ei sieniä ja marjoja saa myydä torilla litran mitoissa, vaan on käytettävä gramman tarkkuudella toimivaa vaakaa. Kalaa ei saa myydä jäälaatikoissa. Ruotsissa on tullut pakko käyttää viranomaisen hyväksymiä kassakoneita. Suomi pistää aina paremmaksi: varmaan torikahvilaankin tulee kielto käyttää vanhan ajan kassalaatikkoa.

Kun maamme monikulttuuristuu, monet vanhat elämäntapamme tulevat kielletyiksi. Suvivirsi ja joulujuhla on monissa kouluissa kielletty, betoniporsaat vaihdettu, lapsuuden lakritsipaperit kääritty roskiin, eikä neekerisuukkojakaan enää voi ostaa. Valvontakameroita on asennettu puistoihin ja maanteille, koska emme osaa elää nuhteettomasti, jos meitä ei koko ajan valvota. Tarvitsemme myös erilaisia valvonta- ja ohjeistuslautakuntia, jotka opastavat meitä pimeydessä vaeltavia. Kirjanpitolautakuntakin ohjeistaa, että oikein on tehtävä, maksoi mitä maksoi. Finanssikriisin ratkaisuksi esitetään valvonnan lisäämistä, vaikka nykyistäkään valvontaa ei osata tehdä. Missä ovat ne huippuosaajat, joilla todella olisi ymmärrystä ja kanttia pistää hurlumhei-neroille kapuloita rattaisiin? Ainoa konsti on takavarikoida petoksella saadut rahat niin bisnesmiehiltä kuin heidän takuumiehiltään tilintarkastajilta. Syyllisyyden määrästä riippumatta.

Tietokoneet turhassa työssä

Tietokoneiden piti olla orjia, jotka tekevät puolestamme raskaat ja ikävät työt. Onkin käynyt niin, että maailmassa on neljä miljardia ihmistä ilman järkevää tekemistä ja määrä kasvaa kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan tietokoneet tekevät kaiken maksavan keskiluokan elämän yhä julkisemmaksi ja vaikeammaksi. Tekemisemme rekisteröidään, olemme sitten liikenteessä, ostoksilla, terveyskeskuksessa, internetissä tai soittamassa puhelimella. Kotikaupunkini kirjaston vessaakaan ei vuosiin voinut käyttää ilman tietokoneen antamaa lupaa. Ristiinan kirjaston neljään tietokoneeseen on laitettu 8–32 minuuttia käyttöaikaa antavat aikalukot, vaikka useimmiten olen kirjaston ainoa asiakas. Kaikki lukot voi kiertää ja jos tarvitsen enemmän aikaa, vaihdan konetta.

Sähköisellä taloushallinnolla säästämämme aika on hukattu moneen kertaan byrokratian lisääntymisellä. Kun verottajan ei enää tarvitse tehdä käsityötä, se keskittyy tietokonevalvontaan, joka etenkin viime kesänä oli niin laajaa ja monisäikeistä, etten itse enää ymmärtänyt, mitä asiakkaiden oikein olisi pitänyt selvittää. Taloudelliset säästöt on menetetty paitsi byrokratiakustannuksiin, myös siihen että sähköisten palvelujen tuottajat vievät kaiken säästön, eikä se edes riitä. Jos vielä laskisi sen turhan työn määrän, mitä tietokoneiden ja tietoliikenneyhteyksien jatkuvat tekniset uudistukset ja virheet aiheuttavat, olisimme jo valmiit palaamaan takaisin elämään ilman tietokoneita.

Löysin ullakolta tietokirjan 1900-luvun alkupuolelta. Kirjassa esiteltiin poljettava palkanlaskukone. Olisipa tekninen kehitys pysähtynyt siihen. Kirjanpitäjien fyysinen kuntokin olisi paljon parempi eikä tarvitsisi illalla mennä kuntosaliin pyörää polkemaan.

NäkökulmiaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki