CTA Paikka
CTA Paikka

Aikansa kutakin – elämä on sattumusten summa

Säännöt ovat sääntöjä ja niitä joutuvat tilintarkastajat noudattamaan, vaikkei siinä olisi mitään järkeä.
18.10.2018
pauli
Pauli Vahtera

Tilintarkastajan työni ovat päättyneet syyskuun lopussa 2018. On aika kirjoittaa viimeisen kerran tilintarkastuksesta.

Työt tulevat päättymään usealta tilintarkastajalta vuoden kuluessa, mikäli esitys tilintarkastusvelvollisuuden korottamisesta muuttuu laiksi. Ja miksei muuttuisi. Alan yhdistys on ollut asiasta huolissaan, suorastaan kauhuissaan. Tarkoittaahan tämä samalla jäsenmaksu- ja koulutustulojen leikkausta. Myös patentti- ja rekisterihallituksen valvonta tulisi menettämään merkittävän osan vuosi-, lisä- ja laadunvalvontamaksuistaan.

Vuoteen 2007 asti kaikki osakeyhtiöt oli tarkastettava. Mutta tarkastajana sai olla myös auktorisoimaton henkilö, jota maallikoksi kutsuttiin. Usein nämä maallikot olivat tiliammattilaisena pätevämpiä kuin isojen toimistojen apulaiset, jotka käytännössä tilit tarkastivat.

Silloinkin alan yhdistykset vastustivat rajojen määräämistä. Koska alle 200 000 euron liikevaihtoa keräävien yritysten tileissä ei ole mitään tarkastamista, oli vastustuksen syynä enemmänkin huoli palkkioista kuin todellisesta tarpeesta.

Itse esitin ministeriölle, että rajat ovat liian alhaiset, mutta hyvä että saadaan pää auki. Byrokratiavaatimusten kasvettua rajojen korottaminen on välttämätöntä.

Byrokratia kasvaa ikuisesti

Kun sain KHT-tilintarkastajan oikeudet 1979, oli KHT-yhdistyksessä yksi oman toimensa ohella toimiva asioiden hoitaja. Silloin järjestettiin alalle koulutusta ja tarkastajilla oli oma lehtikin Tilintarkastus-Revision.

Tänään tilintarkastajien yhdistyksessä on töissä 14 henkilöä. Tilintarkastajien valvojien määrä on kasvanut nopeammin. PRH:n tilintarkastajien valvontayksikössä on 18 vakituista henkilöä, keskuskauppakamari hoiti tilintarkastuksen kolmella. Kunhan vielä saadaan valvojille valvojat, alkaa maailma olla valmis.

Miten minusta tuli minä

Vuonna 1968 valmistuin 18-vuotiaana merkonomiksi, oikeastaan sattumalta. Tarkoitukseni oli mennä ammattikouluun kansakoulun päätyttyä, mutta isoveljeni ystävä oli sanonut, että laittakaa Pauli kauppakouluun, kun se on niin numeroista tykkää. Kesän 1967 olin Tukholmassa pesulassa töissä ja se oli nuorukaiselle upeaa aikaa. Suunnittelin sen jälkeen, että lähden Amerikkaan asti töihin, vaikka maatilan rengiksi, mistä minulla oli työkokemusta.

Saloon oli perustettu uusi tilitoimisto, josta tultiin rekrytoimaan joulukuussa 1967 ”koulun paras kirjanpitoa taitava henkilö” töihin heti kesäkuussa. Niin jäivät haaveet Amerikasta. Tätä menetystä olen kompensoinut reppumatkailulla, nyt jo 142 maassa.

Talvella 1970 jouduin asumaan hetken aikaa kotonani Perttelin Hiidessä ja menin aamubussilla tilitoimistoon. Viereeni istui pankin neljä vuotta keskikoulua käynyt lähetti, joka kysyi palkkaani pankin omistamassa tilitoimistossa. Se oli silloin 600 markkaa (tämän päivän rahassa 887 euroa). Lähetti kertoi palkkansa, joka oli suurempi.

Pahoitin mieleni ja menin työpäivän päätteeksi Salon kirjastoon ja tein ison määrän työpaikkahakemuksia Helsinkiin. Hain mm. Hankkijalle, joka teki soveltuvuustestin. He lupasivat minulle 100 markkaa enemmän kuin olin pyytänyt, mikäli menen atk-osastolle töihin laskentaosaston sijasta.

HOP:ssa tein pankille uuden kirjanpitojärjestelmän, jota SYP-fuusion osapuolet aikanaan ihastelivat. Kehitystyön alkaessa olin ollut eri mieltä työn aikataulusta, mikä johti uuden työpaikan miettimiseen. Systeemi valmistui päivälleen suunnitellussa ajassa, mikä edelleenkin on harvinaista IT-systeemien kehitystyössä.

Työkaverini oli nähnyt pienen työpaikkailmoituksen, jossa tilintarkastustoimisto haki atk-tilintarkastajaa. Ja niin minusta tuli tilintarkastaja. Tarkoitus oli olla vain kaksi vuotta, jotta saan atk-friikin hatun pois päästäni. Mutta matka kestikin neljä vuosikymmentä pitempään.

ATK oli 1970-luvun tilintarkastajalle jotain kummallista, jota ei tarvita. Kun hain 1979 tilintarkastajatutkintoon, minut hylättiin, koska atk-tarkastus ei ollut sitä oikeaa tilintarkastusta. Korjaava päätös valituksesta tuli 8 päivää ennen tenttiä. Tuli vähän kiire valmistautua.

Tänään sanon ammatinvalintaa suunnitteleville nuorille: ei missään nimessä tilintarkastajaksi. Miten näin pääsi käymään?

Mielenmuutoksen syy – kohtuuton byrokratia

Tilintarkastustyön hyvät ajat alkoivat rapistua kansainvälisten ketjujen kanssa aloitetun yhteistyön jälkeen. Amerikkalaiset Big4 (alun perin Big8)-yhtiöt vaativat yhteistyötoimistoiltaan samoja dokumentointivaatimuksia, joita he itse käyttivät. Taustalla oli USA:n suuret vahingonkorvaukset, jotka mm. kaatoivat suuren Arthur Andersen-ketjun. USA:ssa ei kuitenkaan tarkasteta pieniä yrityksiä, kuten Suomessa on aina tehty. USA:ssa tarkastuksen tekevät moniportaiset vuosittain vaihtuvat apulaisorganisaatiot, eikä kertomukset allekirjoittava henkilö aina edes käy tarkastuskohteessa koskaan. Sen takia raskas dokumentointi on edellytys työn jatkuvuudelle.

Big4-säännöt ovat kansainvälisten ISA-standardien (International Standards of Auditing) perustana. Kyse ei ole lainsäädännöstä, vaan järjestön antamista suosituksista. Perustuslain 2 §:n mukaan ”julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”  ISA-standardit, joiden noudattamista valvotaan, ei ole Suomessa säädettyä lakia, eikä edes EU-säädöksiä. Voiko viranomainen vaatia toimittavan ja itse toimia jonkun muun kuin Suomen lain mukaan? Pelkästään ISA-suosituksia on 1124 sivua.

Tilintarkastajien tehtävä on selvittää antaako tilinpäätös oikean ja riittävän kuvan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti.

Tilintarkastuslain säännös kansainvälisten tilintarkastusstandardien noudattamisesta ei ole Suomessa voimassa olevaa lakia. Kuten säännöksen sanamuodosta käy ilmi, pakollinen noudattaminen edellyttää, että komissio hyväksyy jonkin tai joitakin niistä sovellettavaksi Euroopan unionissa. Toistaiseksi komissio ei ole hyväksynyt mitään ISA-standardia sovellettavaksi EU:ssa. IFAC:n lautakunnan IAASB:n antamien standardien oikeudellinen luonne on edelleen se, että ne ovat hyvää tilintarkastustapaa koskevia suosituksia, joiden noudattaminen on Suomessa tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Tilintarkastajien tehtävä on selvittää antaako tilinpäätös oikean ja riittävän kuvan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuusperiaatteen mukaisesti. Yhdistyksen kirjassa ”Kirjanpitolaki – normeista käytäntöön” on 130 sivua. Valvojien suhteellisuuden taju taitaa olla hukassa.

”Luulet sie, että mie rupian pyöreitä kivilöitä siun polkujeis varrelle asettelemaan”

PRH on ilmoittanut luopuvansa ulkopuolisten laaduntarkastajien (eli ammatissa toimivien tilintarkastajien) käyttämisestä laaduntarkastuksissa. Laaduntarkastukset todennäköisesti tehdään jatkossa enenevässä määrin kirjoituspöytätyönä PRH:n virkamiesten toimesta. Tämä johtaisi lopunkin talonpoikaisjärjen kadottamiseen valvonnassa. Valvonta olisi yksinkertaista prikkaamista siitä ovatko vaadittavat merkinnät tehty työpapereihin ja niitä todentavat kopiot otettu.

Vanhaan hyvään aikaan tilintarkastajat saivat itsenäisesti valita tarkastuskohteet ja työssään käyttämät menetelmät. Atk-alalta tulleelle se antoi valtaisat mahdollisuudet kehittää uutta. Ilman näitä vapauksia olisi Tiliote tositteena-palvelu jäänyt keksimättä. Jos PRH olisi 1980- ja 1990-luvuilla säädellyt tilintarkastajan työtä yhtä tiukasti kuin tänään, ei mitään uudistuksia olisi voinut tehdä. Tiliotteen lisäksi kirjoitin internetissä pidettävän paperittoman kirjanpidon mahdollistamat lait ja muut säädökset, jotka tulivat voimaan 1997. Niiden perusteella suunnittelin Euroopan ensimmäisen nettitilitoimiston, jonka asiakasmäärä tällä hetkellä on Suomen suurin.

Kun kokeneiden tilintarkastajien osaaminen on ylivertaista valvojiin verrattuna, on ihmisarvoa loukkaavaa vaatia kaikenlaisten prikkojen merkitsemistä itsestään selviin asioihin. Eihän sellaista tehdä missään muussakaan ammatissa.

Säännöt ovat sääntöjä ja niitä joutuvat tilintarkastajat noudattamaan, vaikkei siinä olisi mitään järkeä. Kaikki tämä maksaa ja maksajana on pieni yritys. Pakolliset byrokratiakoulutukset ja laadunvalvonta maksavat, mutta kaikkein eniten maksaa turha työ, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Päinvastoin aikaa jää oikealle työlle vähemmän ja työn laatu heikkenee.

Oma tilintarkastusurani päättyi 30.9.2018 vuotta aiemmin tekemääni vapaaehtoiseen ilmoitukseen tarkastuksen lopettamisesta. Jopa yli 30 vuotta kestäneet asiakkuudet päättyivät molemminpuolisen kunnioituksen ja arvostuksen merkeissä.

Elämä jatkuu. Keskityn jatkossa kirjoittamiseen sekä auttamaan yrittäjiä, joita kukaan muu ei auta oikeustapauksissa, joissa yrittäjä on tuomittu väärin perustein. Oikeusmurhia Suomessa riittää jatkossakin. Varmaankin entistä enemmän, mitä robotiikan lisääntyvä käyttö vauhdittaa.

Pauli Vahtera
paulivahtera@gmail.com

VahteraUusimmat Artikkelit
Katso kaikki