Henkilöstömäärä ja yhteistoimintalain noudattaminen
Asiakkaani kysyi, että eihän heidän tarvitse noudattaa yhteistoimintalakia (oli kuullut, että silloin pitäisi järjestää keskusteluita työntekijöiden kanssa säännöllisesti). Miten siis yhteistoimintalain henkilöstömäärä pitää laskea? Asiakasyrityksessäni on omistajan lisäksi kuusi vakituista työntekijää. Lisäksi yrityksessä on viisi tarvittaessa töihin kutsuttavaa (eivät ole aina töissä joka viikko, mutta joka kuukausi kuitenkin ehkä noin 20 tuntia) ja kymmenen vaihtelevaa työaikaa tekevää (töitä yleensä 10–20 tuntia viikossa). Voinko laskea osa-aikaisten tekemät työtunnit yhteen ja laskea siitä, montako kokoaikaista työntekijää tehdyt tunnit vastaavat?
Asiakkaani on satamassa vain kesäisin toimiva ravintolalaiva, joka on avoinna toukokuulta syyskuun alkupuolelle. Työsopimukset tehdään aina kesäkaudeksi kerrallaan. Työntekijät ovat osa-aikaisia ja tarvittaessa töihin kutsuttavia. Vain yksi on palkattu kokoaikaisesti kesän ajaksi. Onko yhteistoimintalakia noudatettava, heitä on kuitenkin vaihtelevasti kaikkiaan kesän aikana yli 20?
Vastaus:
Yhteistoimintalakia sovelletaan yrityksissä, joissa työsuhteessa olevien työntekijöiden lukumäärä säännöllisesti on vähintään 20. Vain lain kohtaa henkilöstön edustuksesta yrityksen hallinnossa sovellettaessa henkilöstömäärä on 150.
Pääsääntö henkilöstön määrän laskemisessa on selkeä: huomioidaan kaikki kokoaikaiset ja osa-aikaiset toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevat työntekijät täysimääräisesti pääluvun mukaan. Myös määräaikaiset työntekijät lasketaan mukaan, mikäli kyse ei ole sellaisen vakinaisen työntekijän sijaisuudesta, joka on mukana henkilömäärässä. Yrityksessä säännöllisesti työskentelevinä työntekijöinä ei pidetä selkeästi tilapäisiä, lyhytaikaisessa työsuhteessa ja kausiluontoisesti työskenteleviä työntekijöitä.
Ensimmäisessä tilanteessa yrityksessä on vakituisia kokoaikaisia ja säännöllisesti työskenteleviä osa-aikatyötä tekeviä työntekijöitä, jotka antamillasi tiedoilla laskettaisiin mukaan säännölliseen henkilölukumäärään mukaan ihan pääluvun mukaan, koska lain tarkoitus on, ettei osa-aikaisissa työsuhteissa työskenteleviä työntekijöitä asetettaisi eri asemaan säännöllisessä kokoaikatyössä oleviin nähden. Osa-aikaisten tunteja ei siis voi niputtaa ja laskea montaako kokoaikatyöntekijän tuntimäärää ne vastaisivat, vaan jokainen osa-aikatyöntekijä on yksi henkilö.
Toisessa tilanteessa on kyseessä kausiluontoinen yritys, joka toimii vain kesäaikana. Yhteistoimintalain mukaiseen säännöllisesti työskentelevään henkilömäärään ei lueta mukaan kausiluonteisesti työskenteleviä työntekijöitä. Ilmeisesti yrityksessä ei muutoin kuin kesäaikana ole ollenkaan työntekijöitä, joten lain kriteeri säännöllisestä työskentelystä ei täyttyisi, koska kerrot, että kesätyöntekijöiden kanssa on tehty määräaikaiset, kauden ajaksi solmitut työsopimukset.
Tarvittaessa töihin kutsuttavien ja yleensäkin vaihtelevaa työaikaa tekevien työntekijöiden kohdalla tilannetta voidaan joskus arvioida tapauskohtaisesti. Mikäli näiden työntekijöiden todellinen työaika jää erittäin vähäiseksi, voi olla kyseessä poikkeustilanne, jota korkein oikeus on käsitellyt ratkaisussaan KKO 2017:86. Ratkaisun mukaan voi olla perusteltua kiinnittää huomiota tällaisissa epätyypillisissä työsuhteissa teetetyn työn määrän vähäisyyteen ja poiketa poikkeuksellisissa olosuhteissa perustellusti pääsäännöstä henkilömäärää laskettaessa. Tapauksessa keskimäärin neljä tarvittaessa töihin kutsuttavaa työntekijää teki yhteensä 20–30 tuntia töitä kuukaudessa. Ratkaisun perusteluista ilmenevällä tavalla kokonaistyöaika vastasi KKO:n näkemyksen mukaan yhden osa-aikaisen työntekijän varsin lyhyttä säännöllistä työaikaa, minkä vuoksi tällaista työtä tehneet oli perusteltua laskea yhdeksi työntekijäksi yhteistoimintalain soveltamisalaa laskettaessa. KKO:n päätöstä on käsitelty myös yhteistoimintalaista annetussa hallituksen esityksessä.
Huomattava on, että tapaus on selkeästi poikkeustilanne, koska KKO katsoi, että tarvittaessa työhön kutsuttavat olivat työskennelleet aina erillisillä lyhytaikaisilla määräaikaisilla työsopimuksilla. He olivat voineet kieltäytyä työvuorosta, eivätkä he olleet täysin rinnastettavissa normaaleilla nolla- tai vaihtelevan työajan sopimuksilla työskenteleviin. Lähtökohtana yhteistoimintalain henkilömäärän laskennassa on siis aina pääluvun mukainen laskenta, vaikka iso osa työntekijöistä olisikin vaihtelevalla työajalla työskenteleviä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa perustellusti näitä voidaan arvioida joskus tapauskohtaisesti.
Taloushallintoliiton jäsenet saavat jäsenetuna neuvontaa kirjanpitoon ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Kysymykset voi toimittaa sähköpostilla: asiantuntijat@taloushallintoliitto.fi.
