26. toukokuuta 2017

Seura meitä Facebookilla Seura meitä Twitterilla Tilaa syöte

Share/Save
Pauli Vahtera
Pauli Vahtera
22.3.2017

Suomalainen MEP ihmetteli, kun USA:n uusi presidentti alkoi toteuttaa ennen vaaleja antamiaan lupauk­sia. Poliitikot ovat tottuneet lupaamaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta äänten laskun jälkeen lupaukset unohdetaan. 

 

Suuret kasvottomat yritykset ovat moraalittomimpia

Isot yritykset kierrättävät voittonsa veroparatiisien kautta etenkin silloin, kuin voitot tulevat yhteiskunnan maksamina. Suurista sote-toimijoista useampi käyttää veroparatiiseja. Digi- ja sähköverkkojen suurista voitoista ei Suomeen jää mitään. Perintäyhtiöt kohtelevat suomalaisia kovin käsin ja kierrättävät valtavat voittonsa verottomiksi veroparatiisien kautta.

Sattumalta joulun ja kesälomien aikaan perintätoimet ovat aktiivisimmillaan. Kaikkien kannalta tehokkainta olisi maksuviiveistä sopiminen alkuperäisen laskuttajan kanssa. Kun väliin tulee perintäyhtiö, kaikkein tympeimmät yritykset nousevat ensimmäisiksi uhkauksien ja korkeiden perintäkustannusten avulla. Ymmärtävät ja kivat yritykset jäävät jonon hännille. Liian usein perintäyhtiö vetää välistä enemmän kuin alkuperäinen myyjä saa.

Perintäyhtiöiden voitot tulevat ylihinnoittelusta. Kuluttajalle lähetettyyn maksuhuomautukseen on laissa määrätty katto viisi euroa, mutta yrityksiltä voidaan rokottaa mitä kehdataan. Kun keskustelu on tietokoneiden välistä, ei kenenkään tarvitse edes hävetä ylisuurten perintäkulujen laskuttamista. Yrityksiltä veloitetaan jopa tuhat euroa vain siitä, että tietokone automaattisesti tekee kirjeen, jonka postimaksu on yhden euron.

 

Isoja ja pieniä toimijoita

Suomalaiset isot rakennusyhtiöt ovat perustaneet Baltiaan yhtiöitä, joiden kautta Suomeen tulee työntekijöitä palkalla, jolla suomalainen ei eläisi. Työmailla Lappia myöten näkee Baltian ja Puolan rekistereissä olevia autoja, joiden autovero on olematon suomalaista työvoimaa käyttäviin yrityksiin verrattuna. Kilpailutilanne on suomalaisille mahdoton. Vilpillisistä laskuttajista on tullut joka kesäinen riesa. Kun laskun lähettää juhannuksen jälkeen, ehtii lähettää perintä­kirjeen vielä ennen ihmisten lomalta paluuta. Perintäkirjeissä on muutaman päivän huomautusaika, jonka jälkeen koneisto alkaa raksuttaa. Uhkana luottotietojen menetys. Siksi monet yritykset maksavat perinnät, vaikka se kuulostaa järjettömältä. Riittävän moni maksaa, jotta rikollisten kannattaa tällaista rulettia pyörittää.

 

Tilaisuus tekee varkaan, ei vain ahneus tai elossapysyminen

Jotkut laskuttavat saman tapahtuman kahteen kertaan. Verkko­laskuista on tullut helppo tuplalaskutuskeino. Toinen lasku verkkolaskuna, toinen paperilla. Kun laskun päivämäärä- ja numerotiedot vaihdetaan, laskujen käsittelyohjelmat eivät tuplalaskutusta huomaa. 

Aika usein yritys maksaa saman laskun kahteen kertaan. Perintäkirjeet tehdään laskun näköisiksi, jolloin ne menevät skannauspalveluissa läpi.

Monet yritykset vaativat usean kuukauden maksuaikoja, mutta omat laskunsa ne edellyttävät maksettavaksi 10–14 päivässä. Kun suomalaisille yrityksille on annettu katoksi 30 päivän maksuaika, sitä kierretään pidemmäksi edellyttämällä laskutuslupa, jota ennen laskua ei saa lähettää. Nämä luvat voivat kestää viikkoja työn valmistumisen jälkeen.

 

Virkamiehiinkään ei voi enää luottaa?

Jotkut virkamiehet toimivat vilpillisesti, mikä syy taustalla sitten onkaan. He voivat tuhlata verorahoja tietoisesti tai osaamattomuuttaan. Jotkut ovat olleet osallisena hankintapetoksiin. Tarjouskilpailussa tehdään tahallaan alhainen tarjous, joka voittaa. Sen jälkeen lisätöillä tehdään iso tili. Lisätyöt voivat ylittää moninkertaisesti alkuperäisen hankintasopimuksen hinnan. Lisätöiden teettämisessä isoksi avuksi on hankinnoista vastaava virkamies.

Suomessa on myyty kansallisvarallisuutta ali-, suorastaan lahjahintaan. Fortum, sähkö- ja digiverkot, Partek, Soklin kaivokset, autokatsastus, Sonera, pankit. Ovatko virkamiehet niin osaamattomia? Suomalainen korruptio on joskus halpaa. Jalkapallo-ottelu Lontoossa ei paljoa maksa.

Yrittäjän miljoonavarallisuus anastettiin valheellisella verotarkastuskertomuksella. Yrittäjän arvoasunto myytiin pilkkahintaan jälkiverojen takia ja ostajana oli asiaa hoitaneen virkamiehen läheinen henkilö. Järjestelmä yritti uuvuttaa yrittäjän venkoilemalla asian kanssa yhdeksän vuotta ja viemällä hänen kaikki varallisuutensa yritykset tuhoten. Asia sai ratkaisun tänä vuonna. Hovioikeus totesi lyhyen käsittelyn jälkeen, että tämä on selvä juttu, viranomaiset ovat toimineet väärin. Syyttäjä vahvisti, ettei tässä mitään juttua ollutkaan.
1990-luvulla monen yrittäjän vakuutena ollut omaisuus anastettiin laillisesti. Helsingin Kaivopuistossa pankki myi 1,5 miljoonalla markalla asunnon, vaikka samasta talosta myytiin samanlainen asunto kolmella miljoonalla markalla. 

 

Pikavipittäjiä voi sanoa koronkiskojiksi

Kuluttajavirasto yrittää valvoa pikavippien kohtuuttomia ehtoja. Yrittäjien pitäisi kiertää kaukaa nämä luotottajat, jotka ostavat laskuja ja antavat vakuudettomia lainoja. Nämä yhtiöt lainaavat rahaa varakkailta muutaman prosentin korolla ja lainaavat eteenpäin kymmenien prosenttien korolla. Luottotappioita voi tulla useita, ja silti jää isolle voitolle.

Vipittäjien juristit tekevät petoksellisia ehtoja, joiden ansaan ihmiset menevät. 20 prosentin korko lainalle tuntuu hurjalta, mutta sellaisen ihmiset akuutissa tilanteessa maksavat. Kun laskee todellisen koron kuukausittain lyhennettävälle lainalle, se voi olla tuplasti enemmän, sillä lainan korko lasketaan koko ajan alkuperäiselle summalle.

 

Ylihinnat ja ylilaskutus ovat tyypillistä epärehellisyyttä

Kaikki osaavat ylilaskutuksen. Tuntipalkkaiset työntekijät merkitsevät liikaa tunteja ja kilometrejä. Helsinkiläinen talousjohtaja veloitti kuukausittain 3 000 kilometriä työajoista. Hän ilmeisesti tuli joka päivä töihin ajaen Forssan kautta, missä kävi katsomassa, millaiset ravit illalla pidetään.

Monilla aloilla veloitetaan tehdyt tunnit asiakkaalta. Ahkeran ja nyhrääjän tuntiveloitukset voivat olla yhtä suuret. Asiakas saa sitä suuremman laskun, mitä huonomman nyhrääjän se saa tekemään töitään. Valtakunnallinen sopiminen palkoista on saanut irvokkaita seurauksia.
Eräässä suomalaisessa tilintarkastustoimistossa laskuihin lisättiin ”påslag”, mikäli asiakkaalla meni hyvin. Jos asiakkaalla meni huonosti, sama työ laskutettiin ilman lisämaksua. Näitten slaakien laskuttamista kiihdytti se, että puolet ylihinnasta tilitettiin tarkastajalle bonuksena.

Suomessa on käyty keskustelua siitä, että kiellettäisiin työasioiden hoitaminen työpäivän jälkeen. Sen sijaan Suomessa ei keskustella siitä, kuinka paljon työntekijät hoitavat omia asioitaan työpäivien aikana. Facebookin käyttö omien kavereiden kanssa kommunikointiin on tullut vanhojen pankki- ja perheasioiden sekä omien hankintojen tekemisten lisäksi.

 

Rehellisiä valvotaan, epärehelliset ovat vapaita kuin taivaan linnut

Onko aikamme epärehellinen, vai eikö sitä huomannut aktiivityöelämässä? Kun aikaa vapautuu, alkaa nähdä millaisessa valheessa elämme. Elämästämme on tullut raadollista. Jokainen yrittää ajaa ensisijaisesti omaa etuaan. 

Epärehellisyys liittyy hyvinvointivaltioon. Köyhissä yhteiskunnissa ei ole mitään varastettavaa. Jos niissä varastetaan, se on varastamista nälkään. Suurimmat varkaat toimivat lakien turvin. Kuninkaat, keisarit ja kirkko elivät yltäkylläisyydessä kansaa riistämällä. Nykyajan diktaattorihallitsijoiden rinnalla vanhat mestarit olivat omenavarkaita.

Kun yhteiskunta vaurastui ja veroja keräämällä saatiin runsaasti rahaa julkiselle sektorille, syntyi yhteiskunta, jossa vain yrittäjillä on henkilökohtainen vastuu omasta elämästä. Kaikki muut voivat luottaa siihen, että vastuu on siirretty yhteiskunnalle, pois ihmisiltä itseltään. Tämä loi yhteiskunnan, jolta voi varastaa, koska se ei ole keneltäkään pois.

Kun niukkuuden aika palaa Suomeen, muuttuu yhteiskuntamme vanhoja arvoja suosivaksi. Sen jälkeen sananparsi ”Rehellisyys maan perii” palaa kunniaan.

Antti Soro
Antti Soro | 23.5.2017




Kirjaudu sisään
LukijapalvelutMediakorttiYhteystiedotPalaute