Menettelyasiat ja raportointi

Arvonlisäverokoulun viidennessä osassa käsitellään lyhyesti tärkeimpiä arvonlisäverotukseen liittyviä menettelysäännöksiä.

Ajallinen kohdistaminen

Myyntien ajallisen kohdistamisen pääsääntönä toimii suoriteperuste. Arvonlisäverolain (AVL) 135 §:n mukaan myynnistä suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. AVL 15 §:n mukaan velvollisuus suorittaa vero myynnistä syntyy, kun

1. myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu
2. vastike tai sen osa on kertynyt ennen 1 kohdassa mainittua ajankohtaa
3. 79 §:ssä tarkoitettu suoritus on saatu (suoraan hintaan liittyvät tuet ja avustukset)
4. tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön.

Tilikauden aikana on AVL 136 §:n mukaisesti mahdollista käyttää suoriteperusteen sijaan laskutusperustetta, eli tilikauden aikana vero voidaan kohdistaa sille kalenterikuukau­delle, jonka aikana ostajaa on veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt. Tilikauden päättyessä veloittamatta tai, jos veloitusta ei käytetä, kertymättä olevista myyntihinnoista suoritettava vero on kuitenkin kohdistettava tilikauden viimeiselle kalenterikuukaudelle. Ennakkomaksujen osalta vero tilitetään aina siltä kuukaudelta, jonka aikana maksu on vastaanotettu. 

Myös ostojen osalta ajallinen kohdistaminen perustuu suoriteperusteelle. AVL 141 §:n mukaan vähennykset kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana:

1. ostettu tavara tai palvelu on vastaanotettu
2. ostohinta tai sen osa on maksettu ennen 1 kohdassa mainittua ajankohtaa
3. tavara tai palvelu on otettu vähennykseen oikeuttavaan käyttöön
4. maahan tuotu tavara on tullattu.

Myös ostojen osalta voidaan tilikauden aikana soveltaa laskutusperustetta, eli vähennykset voidaan kohdistaa laskun päiväyksen perusteella. Lisäksi ennakkomaksujen vähennys kohdistetaan aina sille kuukaudelle, jonka aikana vastike on suoritettu.

AVL 16a §:n mukaan velvollisuus suorittaa vero tavaran yhteisöhankinnasta syntyy, kun hankinta on tehty. Tavaran hankinta on tehty sinä ajankohtana, jona tavara on vastaanotettu. Tavaran yhteisöhankinta kohdistetaan tavaran vastaanottokuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle. Jos tavaran ostaja on kuitenkin saanut vastaanotetusta tavarasta laskun vastaanottokuukautena, hankinta kohdistetaan tavaran vastaanottokuukaudelle. Tavaran yhteisöhankinnasta tehtävä vähennys kohdistetaan samalle kalenterikuukaudelle kuin yhteisöhankinnasta suoritettava vero. AVL 138 a §:n
mukaan tavaran yhteisömyynti kohdistetaan vastaavasti tavaran toimituskuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle. Jos ostajalle on annettu toimitetusta tavarasta lasku toimitus­kuukautena, myynti kohdistetaan kuitenkin toimituskuukaudelle.

AVL 65 §:n mukaiset EU-palvelumyynnit ja Suomessa käännetyn verovelvollisuuden perusteella verotettavat EU-palveluostot kohdistetaan aina AVL 15 §:n perusteella palvelun suorituskuukaudelle tai mahdollisen ennakkomaksun vastaanottokuukaudelle, eli niihin ei voida soveltaa laskutus- tai maksuperustetta. Säännöksen soveltaminen on tältä osin käytännössä usein melko vaikeaa. 

Ilmoittamisvelvollisuus ja veron maksaminen

AVL 162 §:n mukaisesti verovelvollisen on annettava kultakin verokaudelta veroilmoitus. Verokausi on lähtökohtaisesti kalenterikuukausi, mutta enintään 50 000 euron liikevaihdolla neljänneskalenterivuosi ja enintään 25 000 euron liikevaihdolla kalenterivuosi. Verotililain mukaan kausi­veroilmoitus on annettava sähköisesti viimeistään verokautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä tai paperilla viimeistään 7. päivänä riippumatta siitä, onko verovelvollisella ilmoitettavaa veroa. Täten esimerkiksi joulukuun kausiveroilmoitus tulee ilmoitustavasta riippuen jättää helmikuun 7. tai 12. päivään mennessä. Vuosi-ilmoitusmenettelyssä olevien kausi­veroilmoituksen eräpäivä on kuitenkin seuraavan vuoden helmikuun viimeinen päivä. 

Jos kausiveroilmoitus on annettu virheellisenä, virhe on oikaistava antamalla korjaava kausiveroilmoitus.

Kalenterikuukaudelle kohdistettavien suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus eli tilitettävä vero on maksettava valtiolle viimeistään verokautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivänä. Mikäli ilmoituksen tai arvonlisäveron eräpäivä osuu viikonloppuun tai muulle pyhä­päivälle, siirtyy eräpäivä ensimmäiselle eräpäivän jälkeiselle arkipäivälle. Mahdollinen palautettava arvonlisävero maksetaan automaattisesti kunkin verovelvollisen verotilille, jonka kautta ALV-velvoitteita ja maksuja hallinnoidaan, josta se joko palautetaan verovelvollisen pankkitilille tai käytetään muiden velvoitteiden suorituksiksi. 

Kausiveroilmoitusten lisäksi verovelvollisen, joka harjoittaa tavaran yhteisömyyntiä tai AVL 65 §:n palvelujen myyntiä koskevan yleissäännön mukaista EU-palvelumyyntiä,
on annettava myös kuukausittaiset ­yhteenvetoilmoitukset. Yhteenvetoilmoitus tulee antaa viimeistään verokauden (kalenterikuukausi) seuraavan kuukauden 20. päivänä.

Lisäksi verovelvolliselle voi syntyä myös EU-kaupan tilasto­tietojen ilmoittamisvelvollisuus eli niin sanottu Intrastat-ilmoitusten antovelvollisuus. Suomessa Intrastat-ilmoituksista vastaa Tulli. Tulli ilmoittaa verovelvolliselle Intrastat-ilmoitus­velvollisuuden syntymisestä. Vuonna 2015 tilastotietojen ilmoittamisen kalenterivuosikohtainen kynnysarvo on EU-tuonnissa ja -viennissä kummassakin 500 000 euroa.

Ilmoituksen ja maksun myöhästyminen ja ilmoitus- ja maksuvelvollisuuden laiminlyönti

Jos kausiveroilmoitus toimitetaan Verohallintoon myöhässä tai ajallaan annettua ilmoitusta korjataan eräpäivän jälkeen, määrätään verovelvolliselle automaattisesti myöhästymismaksua. Verotililain 10 §:n mukaan myöhästymismaksu lasketaan 15 prosentin vuotuisen korkokannan mukaisesti myöhässä ilmoitetulle maksettavan veron määrälle. Myöhäs­tymismaksua määrätään maksettavaksi kultakin myöhässä ilmoitetulta verolajilta vähintään 5 euroa. Myöhästymismaksun enimmäismäärä verolajilta on 15 000 euroa. Verotililain 32 §:n mukaan suorittamatta jääneelle, kausivero­ilmoituksella ilmoitettavalle velvoitteelle on lisäksi maksettava viivästyskorkoa. 

Verohallinto voi määrätä verovelvollisen maksettavaksi veroa arvioimalla, jos kausiveroilmoitusta ei ole kehotuksesta huolimatta annettu tai jos ilmoitus on annettu puutteellisena tai virheellisenä. 

AVL 182 §:n mukaan veroa voidaan verovelvollisen laimin­lyöntien johdosta lisäksi korottaa. Jos kyse on vähäisestä puutteellisuudesta, veroa voidaan korottaa enintään 10 %, mutta jos laiminlyönti on tehty kavallustarkoituksessa, vero voidaan korottaa enintään kolminkertaiseksi. Muut korotus­perusteet ja niiden mukaiset korotuksen määrät asettuvat edellä mainittujen ääripäiden väliin. Veroilmoituksen tai veronmaksun myöhästymisestä ei normaalisti määrätä veronkorotusta, vaan edellä mainittu myöhästymismaksu tai viivästyskorko.  

Jos veroa on maksettu liian vähän tai vähennetty liikaa, AVL 178 §:n mukaan jälkivero voidaan tietyin edellytyksin jättää määräämättä. Edellytyksenä on, että veron ilmoittaminen liian vähän maksettavaksi tai liikaa palautettavaksi johtuu sellaisesta virheestä, jonka johdosta toisen vero­velvollisen maksettavaksi on tullut liikaa veroa taikka vero on jäänyt palauttamatta. Edellytyksenä on lisäksi, että vero­velvollinen esittää palautukseen oikeutetun antaman (kuittaus)sitoumuksen, jossa tämä luopuu oikeudestaan palautukseen. Vero voidaan jättää määräämättä myös silloin, kun veroa on pidettävä vähäisenä eikä verotuksen tasapuolisuus tai muu syy vaadi veron määräämistä.

Verohallinnon arvonlisäverotusta koskeviin päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen.

Kirjanpito ja tositteet

AVL 209 §:ssä säädetään, että verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien kirjausten on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuihin tositteisiin ottaen lisäksi huomioon se, mitä arvonlisäverolaissa tositteista säädetään.

Myyjän on annettava verollisesta, mukaan lukien nollaverokannan alaisesta, tavaran tai palvelun myynnistä ostajalle lasku, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Lasku voidaan AVL 209b §:n mukaan toimittaa vastaanottajan suostumuksella myös sähköisesti. Ostajan laatima lasku katsotaan myyjän antamaksi, jos myyjä ja ostaja ovat sopineet asiasta ja jos olemassa on järjestely, jonka mukaan myyjä hyväksyy laskun. Järjestely voi olla esimerkiksi kauppatapaan perustuva, eikä järjestelystä tarvitse olla erillistä kirjallista
sopimusta.

209e §:n mukaan laskulla on oltava seuraavat tiedot:

1. laskun antamispäivä
2. yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva tunniste, jolla lasku voidaan yksilöidä
3. arvonlisäverotunniste, jolla elinkeinonharjoittaja on myynyt tavarat tai palvelut
4. ostajan arvonlisäverotunniste, jota ostaja on käyttänyt ostossa, jos hän on ostosta verovelvollinen (käännetty verovelvollisuus) tai jos kyse on 72a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisömyynnistä
5. myyjän ja ostajan nimi ja osoite
6. myytyjen tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laajuus ja laji
7. tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä, jos se voidaan määrittää eikä se ole sama kuin laskun antamispäivä
8. veron peruste kunkin verokannan tai verottomuuden osalta, yksikköhinta ilman veroa sekä hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa
9. verokanta
10. suoritettavan veron määrä sen jäsenvaltion valuutassa, jossa myynti tapahtuu (pois lukien marginaaliveron alaiset myynnit)
11. jos myynnistä ei ole suoritettava veroa, merkintä verottomuudesta taikka viittaus AVL:n tai arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen
12. jos verovelvollinen on AVL 2 a, 8 a–8 d tai 9 §:n taikka toisen jäsenvaltion 2 a tai 9 §:ää vastaavan säännöksen perusteella ostaja, merkintä ”käännetty verovelvollisuus”
13. jos ostaja laatii laskun, merkintä ”itselaskutus”
14. jos laskulla muutetaan aikaisemmin annettua laskua, yksiselitteinen viittaus tähän laskuun.

Marginaaliverojärjestelmän käyttöön ja uusien kuljetus­välineiden, matkatoimistopalvelujen tai sijoituskullan myyntiin liittyy lisäksi omia laskumerkintävaatimuksiaan.

Loppusummaltaan enintään 400 euron laskuihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintävaatimuksia. Kevennettyjä laskumerkintävaatimuksia sovelletaan lisäksi laskun loppusummasta riippumatta kaikkiin vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa annettuihin laskuihin,
tarjoilupalveluja tai henkilökuljetuksia koskeviin laskuihin sekä pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamiin kuitteihin. Näissä laskuissa riittää, että laskulla ovat seuraavat tiedot:

1. laskun antamispäivä
2. myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste
3. myytyjen tavaroiden määrä ja laji sekä palvelujen laji
4. suoritettavan veron määrä verokannoittain taikka veron peruste verokannoittain.

AVL 209n §:ssä säädetään, että laskut on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt. Kiinteistöinvestoinnin suorittamiseen liittyvät laskut, tositteet ja selvitykset on kuitenkin säilytettävä 13 vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana investointia koskeva tarkistuskausi on alkanut. 

Verohallinnon ohjeessa Laskutusvaatimukset arvonlisäverotuksessa (15.5.2014, A23/200/2014) käsitellään tarkemmin laskumerkintöihin ja laskutukseen liittyviä kysymyksiä. 

Ohjaus ja ennakkotieto

Verovelvollisella on AVL 189 §:n mukaan oikeus pyytää Verohallinnolta ohjausta arvonlisäverotukseen kuuluvassa asiassa ja AVL 190 §:n mukaan kirjallista ennakkoratkaisua siitä, miten lakia sovelletaan hakijan liiketoimeen. Ennakkoratkaisua ei anneta, mikäli asia on keskusvero­lautakunnan päätöksellä ratkaistu tai sitä koskeva hakemus on vireillä keskusverolautakunnassa. Myös keskusverolautakunnalta on siis mahdollista hakea arvonlisäverotusta koskevaa ennakkoratkaisua.

Verohallinnon ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu. Verohallinnon antamasta ennakko­ratkaisusta voi valittaa hallinto-oikeuteen ja keskusverolauta­kunnan ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kirjallinen ohjaus ei ole valituskelpoinen.