CTA Paikka
CTA Paikka

Ruokalähettien tekemän työn oikeudellinen luonne (työneuvoston lausunnot TN 1481-20 ja TN 1482-20, ään.)

8.1.2021 Jaana Paanetoja

Etelä-Suomen aluehallintoviraston valvontatyössä tuli eteen kysymys siitä, tuliko ruokalähettien työhön
soveltaa työaikalakia. Kysymys oli siitä, oliko digitaalisen alustavan välityksin tehtävä työ työsuhteista vai itsenäisen yrittäjän (ammatinharjoittajan) työtä. Aluehallintovirasto esitti kahdessa eri asiassa lausuntopyynnöt työneuvostolle. Työneuvosto antoi lausuntonsa äänestyksen (6-3) jälkeen 5.10.2020.

Mistä asiassa oli kysymys?

Lausuntoa pyydettiin kahden eri yhtiön ruokalähettien työstä. Selostan seuraavassa lausuntopyyntöjen tosiseikastoja lyhyesti ja yhteisesti. Lausunnot ja niiden tosiseikat eroavat osittain toisistaan.

Työneuvoston tuli lausuntopyyntöjen mukaan arvioida, onko työssä kysymys työaikalain (872/2019) soveltamisalaan kuuluvasta työsuhteisesta työstä. Ruokalähetit tekivät alustavälitteistä työtä, jossa hyödynnettiin yhtiöiden verkkopalveluun liittyvää digitaalista alustaa. Sen avulla tai kautta ruokalähetit saivat tietonsa palveluun liittyneen ravintolan tai muun tahon asiakkaan tarvitseman tuotteen kuljetuspalvelutarpeen. Yhtiöt olivat digitaalisen alustan ylläpitäjiä, jotka rekrytoivat ravintoloita ja muita tahoja alustansa käyttäjäksi, samoin kuin ruokalähettejä hoitamaan kuljetustehtäviä.

Lähettien kanssa solmittiin kirjallinen sopimus, jonka ehdon mukaan kysymys ei ollut työsuhteisesta työstä. Lähetillä tuli olla kuljetuksia varten käytettävissään auto, skootteri tai polkupyörä, jonka käyttökustannuksista hän itse vastasi. Lähetti sai pääsyn alustalle, jonka kautta hän voi ilmoittaa yhtiölle käytettävissä olostaan kuljetuspalveluiden suorittamiseksi. Mitään vähimmäistyömäärää ei ollut sovittu. Käytettävissä olo ilmoitettiin kirjautumalla alustalle aktiiviseksi. Palkkio perustui pääosin kuljetuksiin ja kuljetusmatkoihin. Molemmilla yhtiöillä oli käytössään myös mahdollisuus varata ennakkoon tiettyjä kuljetusikkunoita.

Mikä oli lopputulos?

Työneuvosto päätyi molemmissa asioissa siihen, että digitaalisen alustan välityksin tehtävässä ruokalähettityössä täyttyivät kaikki työsuhteelta vaadittavat, työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt, yksittäiset tunnusmerkit. Työtä tehtiin toiselle, sopimuksen perusteella, henkilökohtaisesti, vastiketta vastaan sekä johdon ja valvonnan alaisena. Kokonaisarvioinnille ei katsottu olevan tarvetta, koska asioissa ei tullut esille sellaisia seikkoja, joiden johdosta työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien täyttävää oikeussuhdetta ei olisi ollut perusteltua pitää työsuhteena. Asioissa ei tullut ilmi myöskään itsenäisen yrittäjätyön aineellisia tunnusmerkkejä.

Näin ollen työaikalain katsottiin soveltuvan ruokalähettien työhön.

Kun työaikalain katsottiin soveltuvan, tuli vielä tarkastella sitä, voiko työ jäädä työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle sen 2 §:n perusteella. Ruokalähettien oli suoritettava vastaanotettu kuljetustehtävä määrättynä aikana, eikä hän voinut siirtää sen suorittamista esimerkiksi itselleen sopivampaan aikaan. Ruokalähetti ei voinut myöskään päättää, milloin kuljetustehtäviä ylipäänsä tulee asiakkaiden tilausten perusteella suoritettaviksi. Vastaanotetut kuljetustehtävät olivat aikaan sidottuja, eikä ruokalähettien työssä työneuvoston käsityksen mukaan täyttynyt työaikalain 2 §:n 1 momentin johdantolauseessa tarkoitettu työaika-autonomia. Näin ollen asiassa ei ollut tarpeen tarkastella työaikalain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Työneuvosto päätyi siis siihen, että työ ei jäänyt työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle sen 2 §:n perusteella.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että työneuvosto antoi asioissa yleiset lausunnot. Lähtökohtaisesti epäselvyys työtä koskevan oikeussuhteen luonteesta tulee esiin yksittäistapauksessa, jolloin tarkastelun kohteena on joko yhden työntekijän (tai työhön yhdessä sitoutuneen useamman työntekijän) ja työnantajan välinen suhde. Käsillä olevissa lausunnoissa oli sen sijaan kysymys yleisesti ruokalähettinä työtä tekevien henkilöiden ja yhtiöiden välisen sopimussuhteen luonteesta.

Asiassa esitetyt tosiseikat olivat yhteisiä suurelle joukolle ruokalähettejä, eikä kutakin yksittäistä oikeussuhdetta ja sen mahdollisia erityispiirteitä kuvattu tai selvitetty erikseen. Työneuvosto arvioi asioita vain lausunnonpyytäjän ja yhtiöiden toimittamien kirjallisen aineiston perusteella. Asiassa ei ollut kuultavina yksittäisiä ruokalähettejä. Työneuvosto ei siis ottanut kantaa yksittäistapauksiin. Työneuvosto huomautti, että yksittäisen ruokalähetin ja yhtiön välisen oikeussuhteen luonne ja sen myötä työaikalain soveltaminen tulee viime kädessä arvioitavaksi yleisessä tuomioistuimessa. Siinä yhteydessä voi tulla esille myös sellaisia tosiseikkoja, joiden johdosta lopputulos on erilainen kuin mitä lausunnoissa yleisesti esitettiin.

Asiantuntijana
Jaana Paanetoja OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti
Lakiratkaisut ja suosituksetUusimmat Artikkelit
Katso kaikki