CTA Paikka

Verorikkomukseen perustuvan vahingonkorvauksen laajuudesta

20.8.2011
harri
Harri Vento

Tapauksessa oli kysymys yksityisen elinkeinonharjoittajan saneerausohjelmaan sisältyneen arvonlisäverovelan järjestelyn vaikutuksesta veroviraston vaatiessa samojen verojen suorittamatta jättämiseen perustuvassa verorikkomusasiassa vahingonkorvausta.

Korkein oikeus totesi, että verovirasto oli rikosasian yhteydessä voinut vaatia A:n velvoittamista korvaamaan verorikkomuksella aiheuttamansa vahingon riippumatta siitä, onko velkaa A:n saneerausmenettelyssä ja sittemmin vahvistetussa saneerausohjelmassa käsitelty saneerausvelkana vai ei. Veroviraston korvausvaatimuksen osalta rikosasiassa tuli ratkaistavaksi vain se, oliko korvausvastuulle peruste ja mikä oli korvattavan vahingon määrä. Yrityssaneerauksella ei ole vaikutusta siihen, millaisena korvausvelvollisuus on tässä yhteydessä tuomittava. Korvausvelan asema saneerausmenettelyssä on edellä todetuin tavoin tuossa menettelyssä ratkaistava asia. Saneerausmenettelyssä se seikka, että velallinen on vastuussa maksamatta jääneistä arvonlisäveroista yhtäältä verovelvollisena ja toisaalta myös rikosperusteisen korvausvelvollisuuden nojalla, ei merkitse, että kyseinen määrä tulisi ottaa huomioon kahteen kertaan, vaan kysymyksessä on veroviraston saatava, josta velallinen on oikeudellisesti vastuussa kahdella eri perusteella.

Veroviraston vahingonkorvausvaatimuksen perusteena olivat samat suorittamatta jätetyt arvonlisäverot, jotka saneerausohjelmassa olivat saneerausvelkaa. Siten myös vahingonkorvausvelan oikeusperuste on syntynyt ennen saneerausmenettelyn aloittamista. Merkitystä ei ole sillä, että syyte on nostettu ja tuomio annettu vasta saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen. Asiakirjoista myös ilmenee veroviraston katsoneen saneerausmenettelyn aloittamista koskeneen hakemuksen johdosta antamassaan lausumassa, että arvonlisäverojen tilittämättä jättämisen osalta oli kysymyksessä verorikkomuksena rangaistava teko, mikä osoittaa veroviraston olleen jo ennen saneerausmenettelyn alkamista tietoinen korvaussaatavan rikosperusteesta.

Saneerausohjelmassa oli kuitenkin todettu A:n tässä rikosasiassa verovirastolle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvausvelan olemassaolo katsoen, että kysymys ei ole saneerausvelasta, koska velan peruste oli syntynyt vasta menettelyn aloittamisen jälkeen. Koska käräjäoikeuden päätökseen saneerausohjelman vahvistamisesta ei ole haettu muutosta, se on tullut lainvoimaiseksi, ja siten myös määräys vahingonkorvausvelan asemasta saneerausvelkoihin kuulumattomana velkana on jäänyt lainvoimaisena noudatettavaksi. Tämän rikosasian yhteydessä ei lainvoimaisesti vahvistettuun saneerausohjelmaan voida puuttua.

Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että samalla velkojalla tai rikosjutun asianomistajalla voi olla samalta velalliselta/vastaajalta useitakin erilaisia juridisesti päteviä perusteita vaatia itselleen tosiasiallisesti ”samaa suoritusta”. Perusteet arvioidaan kunkin ”prosessin sisällä” itsenäisesti, ja oikeudelliset johtopäätökset tehdään vastaavasti kussakin prosessissa itsenäisesti. Eri asia on tietenkin se, ettei velkoja/asianomistaja tietenkään näin saa mahdollisuutta periä samaa saatavaa useaan kertaan täytäntöönpanon kannalta ajateltuna.

KKOUusimmat Artikkelit
Katso kaikki