Takaajien asema takaisinsaantitilanteessa
Urheiluvälineliikettä harjoittanut Ky myi muutamia päiviä ennen konkurssiin asettamistaan käyttö- ja vaihto-omaisuutensa Tukkukauppa Oy:lle ja kauppahinnalla kuitattiin Ky:n velka oy:lle. Ky:n konkurssipesä ja Oy tekivät sittemmin pesän takaisinsaantivaatimuksen johdosta sovinnon, jonka perusteella Oy maksoi omaisuuden palauttamisen sijasta konkurssipesälle sovitun korvauksen. Ky:n veloista takaussitoumuksen antaneella takaajalla oli oikeus tehdä väite kaupan alihintaisuudesta, kun Oy vaati häneltä suoritusta Ky:n jäljellä olevasta velasta.
Korkein oikeus korosti, että takausta koskevien periaatteiden mukaan takaajalla on itsenäinen oikeus tehdä väite siitä, että päävelka on velallisen suorituksen vuoksi lakannut. Kun velka on tässä tapauksessa maksettu tosiasiassa sijaissuorituksin eli velallisena olevan Ky:n käyttö- ja vaihto-omaisuudella, takaajalla oli oikeus tehdä väite siitä, että Oy:lle kaupassa tulleen omaisuuden arvo oli suurempi kuin omaisuuden kauppahinnaksi oli sovittu ja että yhtiöllä ei ole sen vuoksi enää saatavaa Ky:ltä. Sinänsä on luonnollista, että em. alihintaisuusväite tulee siihen vetoavan pystyä osoittamaan erikseen toteen eli tältä osin kyse on puhtaasti näyttökysymyksestä. Korkeimman oikeuden ratkaisu kuitenkin ilmentää sitä oikeusperiaatetta, että velan takaajalla on oikeus vedota kohdistettaessa häneen takauksen perusteella vaatimuksia, kaikkiin seikkoihin, joihin velallinen itsekin olisi voinut vedota, omiin henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvien seikkojen lisäksi.
