CTA Paikka
CTA Paikka

Säätiön hallituksen jäsenen erottaminen kokouspoissaolojen perusteella (KKO 2020:93)

4.3.2021 Kalle Kyläkallio

Säätiön hallituksen jäsenen velvollisuuksia koskeva sääntely

Sitä, onko säätiön hallituksen jäsenen toiminta ollut säätiölain vastaista, on arvioitava toiminnan aikana voimassa olleen sääntelyn perusteella. Nykyinen säätiölaki (SäätiöL) on tullut voimaan 1.12.2015. A:n ja B:n toiminnan säätiölain vastaisuutta on siten 1.12.2015 lukien arvioitava voimassa olevan säätiölain ja sitä edeltäviltä osin aiemmin voimassa olleen säätiölain (109/1930) perusteella.

SäätiöL 3:1:n mukaan säätiöllä on aina oltava hallitus. SäätiöL 3:2:n mukaan hallitus huolehtii säätiön hallinnosta ja siitä, että säätiön toiminta järjestetään asianmukaisesti tarkoituksen toteutumiseksi (hallituksen yleistoimivalta). Hallituksen asema pakollisena säätiön johtoon kuuluvana toimielimenä ja hallituksen yleistoimivalta oli säännelty asiasisällöltään samalla tavalla jo vuoden 1930 säätiölaissa.
SäätiöL 1:4:ssä säädetään, että säätiön johdon on huolellisesti toimien edistettävä säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua.

Vuoden 1930 säätiölakiin ei sisältynyt SäätiöL 1:4:n kaltaista säätiön johdon huolellisuusvelvollisuutta koskevaa nimenomaista säännöstä. Säätiön hallituksen asemaa tai hallitukselle kuuluvia velvollisuuksia ei kuitenkaan ole voimassa olevalla SäätiöL:lla tältä osin merkityksellisellä tavalla muutettu. Myös

SäätiöL 1:4:n perusteluissa (HE 166/2014 vp s. 72) on katsottu, että kyseinen pykälä vastaa sisällöltään aiemmin voimassa ollutta oikeutta.

Säätiön hallituksella ja sen jäsenillä on siten jo vuoden 1930 säätiölain perusteella ollut voimassa olevassa SäätiöL:ssa säädettyä huolellisuusvelvollisuutta vastaava velvollisuus huolellisesti toimien edistää säätiön tarkoituksen toteutumista ja säätiön etua. Erottamisen edellytysten arvioinnin kannalta ei siten ole merkitystä sillä, että hallituksen jäsenten poissaolot kokouksista ovat tapahtuneet osin vanhan säätiölain voimassa ollessa.

Säätiön valvontaa koskeva sääntely

SäätiöL 14:1:n mukaan laissa tarkoitettuna rekisteriviranomaisena toimivan Patentti- ja rekisterihallituksen tehtävänä on valvoa, että säätiön toiminnassa noudatetaan säätiölakia ja säätiön sääntöjen määräyksiä. Kysymys on laillisuusvalvonnasta, jossa tähdätään SäätiöL:n ja säätiön sääntöjen vastaisen menettelyn korjaamiseen ja säätiön toiminnan turvaamiseen jatkossa. Valvonnan keskeisenä tavoitteena on varmistaa ja turvata säätiön tarkoituksen edistäminen. SäätiöL:n voimaanpanosta annetun lain 15 §:n mukaan valvontaa koskevia SäätiöL 14 luvun säännöksiä sovelletaan lain tultua voimaan, vaikka valvontaa koskeva asia olisi pantu vireille Patentti- ja rekisterihallituksessa ennen uuden lain voimaantuloa.

SäätiöL 14 luvussa säädetään myös Patentti- ja rekisterihallituksella valvontatoimessaan käytössä olevista tietojensaanti- ja tarkastusoikeuksista (2-8 §) sekä muista toimenpiteistä, joihin se voi säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisen menettelyn korjaamiseksi ryhtyä. SäätiöL 14:9:n mukaan Patentti- ja rekisterihallitus voi, jos säätiön päätös, toimenpide tai menettely on ristiriidassa säätiölain tai säätiön sääntöjen kanssa, muun ohella määrätä säätiön ryhtymään toimiin oikaisun aikaansaamiseksi.

SäätiöL 14:10.1:n mukaan säätiön kotipaikan tuomio­istuin voi Patentti- ja rekisterihallituksen hakemuksesta erottaa hallintoneuvoston, hallituksen tai näiden jäsenen toimestaan, jos toimielin tai sen jäsen on jatkuvasti tai kokonaisuutena arvostellen törkeästi toiminut säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisesti.

Erottamista koskeva säännös vastaa olennaiselta sisällöltään vuoden 1930 säätiölain 14 §:n 2 momenttia. Säännöksen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 89/1985 vp s. 22—23) on todettu, että yksittäinen lain tai sääntöjen vastainen teko, vaikka sen johdosta voitaisiinkin vaatia vahingonkorvausta tai rangaistukseen tuomitsemista, ei välttämättä johtaisi erottamiseen. Jotta erottaminen voisi tulla kysymykseen yksittäisen teon perusteella, siltä edellytettäisiin, että tekoa on pidettävä tavalla tai toisella törkeänä. Tällaisesta saattaa olla kysymys esimerkiksi, jos menettelyllä on selvästi pyritty oman edun tavoitteluun.

Hallinnon oikeusperiaatteiden merkitys säätiövalvonnassa

Patentti- ja rekisterihallituksen SäätiöL:iin perustuva valvontatoiminta on hallintolain soveltamisalaan kuuluvaa hallintomenettelyä. Valvontatoiminnassa on siten noudatettava hallinnon oikeusperiaatteita koskevaa hallintolain 6 §:ää, jossa säädetään muun ohella, että viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja että viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Myös SäätiöL:n perusteluissa (HE 166/2014 vp s. 173) on todettu, että SäätiöL:n mukaisten valvontatoimien on oltava tarpeellisia ja oikeassa suhteessa selvitettävään asiaan nähden.

SäätiöL:ssa ei säädetä siitä, että Patentti- ja rekisterihallitus voisi antaa säätiön toimielimelle tai toimielimen jäsenelle varoituksen tai huomautuksen säätiölain tai säätiön sääntöjen ­vastaisen menettelyn vuoksi. Toimielimen tai sen jäsenen erottamisen edellytykseksi ei myöskään ole säädetty sitä, että asian­omainen ei ole korjannut menettelyään Patentti- ja rekisterihallituksen kehotuksesta huolimatta.

Myös yleisen tuomioistuimen päätös hallituksen jäsenen erottamisesta on SäätiöL:iin perustuva valvontatoimi, jonka on täytettävä edellä mainitut tarpeellisuuden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset. Hallituksen jäsenen erottamista koskevassa harkinnassa on siten arvioitava muun ohella sitä, onko erottaminen tarpeellinen ja oikeasuhtainen toimi asiassa selvitetyksi katsotun säätiölain tai säätiön sääntöjen vastaisen toiminnan päättämiseksi.

Ratkaisun KKO 2020:93 tosiseikat

A ja B ovat olleet Säätiö X:n hallituksen jäseniä.

A on ollut vuosina 2013—2016 toistuvasti poissa säätiön hallituksen kokouksista. Vuonna 2013 hän on osallistunut kahdeksasta kokouksesta viiteen. Vuonna 2014 hän ei ole osallistunut yhteenkään neljästä kokouksesta. Vuonna 2015 hän on osallistunut yhteen neljästä kokouksesta. Vuonna 2016 hän on ollut poissa ensimmäisestä kokouksesta.

B ei ole osallistunut säätiön hallituksen kokouksiin 21.11.2013 pidetyn kokouksen jälkeen. Hän oli 22.4.2014 ilmoittanut säätiön hallitukselle, että hän ei osallistuisi kokouksiin ennen kuin viranomaiset olisivat antaneet lopulliset päätöksensä hänen tekemäänsä kanteluun, joka koski väitettyjä lainvastaisia menettelyjä ja varojen nostoja säätiön toiminnassa.

KKO:n ratkaisu

Korkein oikeus totesi, että hallitus on säätiön ainoa pakollinen toimielin, jolle kuuluu yleinen vastuu säätiön hallinnosta ja toiminnan järjestämisestä sekä siten viime kädessä säätiön tarkoituksen toteuttamisesta. Säätiön hallituksen on säätiölakiin perustuvat velvollisuutensa täyttääkseen toimittava aktiivisesti ja muun ohella tehtävä päätökset, joita säätiön hallinnon hoitaminen ja säätiön toiminnan asianmukainen järjestäminen edellyttävät. Hallitus on kollegiaalinen toimielin, joten jokainen hallituksen jäsen on velvollinen omalta osaltaan myötävaikuttamaan siihen, että hallitus hoitaa sille kuuluvat tehtävät asianmukaisesti. Tästä seuraa, että hallituksen jäsenille SäätiöL 1:4:ssä säädetty ja aiemminkin voimassa ollut velvollisuus huolellisesti toimien edistää säätiön tarkoituksen toteutumista sisältää velvollisuuden osallistua hallituksen työskentelyyn ja siten muun ohella hallituksen kokouksiin ja niissä tapahtuvaan päätöksentekoon.

Poissaolot, joihin hallituksen jäsenellä on perusteltu syy, tai muutkaan yksittäiset poissaolot hallituksen kokouksista eivät kuitenkaan yleensä sellaisinaan merkitse huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Hallituksen jäseniltä kussakin tilanteessa edellytettävä toiminta määräytyy esimerkiksi säätiön toiminnan laadun ja laajuuden perusteella hallitukselle kuuluvien tehtävien ja velvollisuuksien mukaan.

Lisäksi Korkein oikeus katsoi edellä todetuista hallinnon oikeusperiaatteista seuraavan, että säätiövalvonnassa tulee ensisijaisesti arvioida, voidaanko säätiön toiminnassa havaittu SäätiöL:n tai säätiön sääntöjen vastainen tila saada korjatuksi lievemmällä keinolla kuin hakemalla toimielimen tai sen jäsenen erottamista. Patentti- ja rekisterihallituksella on valvontaviranomaisena toimivalta kiinnittää valvottavan huomiota siihen, että se pitää tämän menettelyä SäätiöL:n tai säätiön sääntöjen vastaisena, vaikka asiasta ei ole säätiölaissa nimenomaisesti säädetty.

A:n erottamista koskeva arviointi

A on ollut poissa useista säätiön hallituksen kokouksista vuosina 2013–2016. Poissaolojen toistuvuus jo sellaisenaan viittasi A:lla säätiön hallituksen jäsenenä olleen huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiin. Lisäksi oli otettava huomioon, että kysymys oli säätiöstä, joka harjoittaa laajaa toimintaa muun muassa ylläpitämällä kahta museota, hallinnoi merkittävää varallisuutta ja harjoittaa sekä itse että tytäryhtiöidensä kautta sijoitustoimintaa. Säätiön toiminnan laajuus ja säätiön hallinnoiman säätiövarallisuuden määrä korostavat hallituksen jäsenten aktiivista toimintavelvollisuutta.

Korkein oikeus totesi A:n osalta, etteivät hallituksen sisäiset näkemyserot tai riitaisuudet ole hallituksen jäsenelle hyväksyttävä peruste jättäytyä hallituksen toiminnassa ja päätöksenteossa passiiviseksi. Säätiön toimintaa koskevat erimielisyydet pikemminkin korostavat hallituksen jäsenen velvollisuutta toimia säätiön tarkoituksen ja edun mukaisina pitämiensä ratkaisujen edistämiseksi, mikä tapahtuu hallituksen työskentelyyn ja päätöksentekoon osallistumalla.

Sisäiset näkemyserot tai riitaisuudet eivät ole hallituksen jäsenelle hyväksyttävä peruste jättäytyä hallituksen toiminnassa ja päätöksenteossa passiiviseksi.

Lisäksi Korkein oikeus totesi A:n osalta, ettei säätiön hallituksen jäsenen ulkomailla oleskelulla lähtökohtaisesti ole vaikutusta hänen velvollisuuteensa osallistua hallituksen työskentelyyn. Hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuus ei sen sijaan edellytä hallituksen kokouksiin osallistumista silloin, kun tälle on esimerkiksi sairaudesta johtuva tilapäinen este.

A:n terveydentilasta esitetyn selvityksen perusteella voitiin päätellä, että hänen terveydentilansa on saattanut osaltaan vaikeuttaa hänen osallistumistaan hallitustyöskentelyyn. Asiassa esitetyn perusteella terveydellisiä seikkoja ei kuitenkaan ollut ilmoitettu säätiölle poissaolojen syyksi. Selvityksen perusteella ei ole myöskään yksilöidysti todettavissa, missä määrin ja minkä kokousten osalta A:n osallistuminen mahdollisesti on estynyt hänen terveydentilaansa liittyvien seikkojen vuoksi. A:n ei voida siten tällä perusteella katsoa toistuvista poissaoloistaan huolimatta täyttäneen velvollisuutensa huolellisesti toimien edistää säätiön tarkoituksen toteutumista ja sen etua.

Edellä esitetyin perustein Korkein oikeus katsoi, että A oli olemalla toistuvasti ja ilman hyväksyttävää perustetta poissa hallituksen kokouksista laiminlyönyt hänellä hallituksen jäsenenä olleen huolellisuusvelvollisuuden. Hän oli siten toiminut SäätiöL:n vastaisesti.

Kun A on ollut säätiön hallituksen kokouksista poissa toistuvasti yli kahden vuoden ajan, Korkein oikeus katsoi, että A:n SäätiöL:n vastainen toimintansa on ollut SäätiöL 14:10.1:ssa tarkoitetulla tavalla jatkuvaa.

Korkein oikeus totesi, että SäätiöL:n vastaisen toiminnan törkeyttä arvioitaessa voitiin menettelyn luonteen lisäksi huomioon ottaa muun ohella säätiölle ja sen toiminnalle menettelystä mahdollisesti aiheutunut haitta tai vahinko sekä muut asian olosuhteet, kuten esimerkiksi menettelyn tahallisuus tai tuottamuksellisuus.

Korkein oikeus totesi, että jatkuvaakaan kokouspassiivisuutta ei sellaisenaan ole välttämättä pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä Säätiölain vastaisuutena.

Säätiölle poissaoloista aiheutuneiden seurausten osalta Korkein oikeus totesi, ettei säätiön hallituksen päätöksenteko ole A:n poissaolojen vuoksi estynyt muutoin kuin kokouksessa 16.12.2015 käsitellyn sääntömuutosasian osalta. Korkein oikeus totesi, että säätiön hallituksen jäsenen velvollisuus osallistua hallituksen kokoukseen tosin korostuu tilanteessa, jossa päätettävänä on säätiön toiminnan kannalta erityisen merkittävä asia, kuten säätiön sääntöjen muuttaminen. A on poissaolostaan huolimatta kuitenkin pyrkinyt osallistumaan asian käsittelyyn toimittamalla hallitukselle ennen kokousta 15.12.2015 kirjallisesti oman näkemyksensä sekä ehdotuksensa sääntömuutosesitykseen. Uudesta säätiölaista säätiön sääntöihin johtuneiden muutosten tekemiselle asetettu siirtymäaika ei ole ollut kokousajankohtana välittömästi päättymässä. A:n poissaolosta ei ollut asiassa esitetyn perusteella tältäkään osin aiheutunut säätiölle tai sen toiminnalle vahinkoa tai haittaa. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, ettei A:n poissaoloilla hallituksen kokouksista ole ollut säätiöön sellaisia vaikutuksia, jotka puoltaisivat hänen SäätiöL:n vastaisen toimintansa katsomista kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Kun muutakaan perustetta tällaiselle johtopäätökselle ei ollut, Korkein oikeus katsoi, ettei A:n SäätiöL:n vastainen toiminta ole ollut kokonaisuutena arvostellen törkeää.

Kun SäätiöL:iin perustuvan valvonnan keskeisenä tavoitteena on varmistaa ja turvata säätiön tarkoituksen edistäminen, minkä A:n toistuva poissaolo kokouksista oli ollut omiaan vaarantamaan. Kun säätiön toiminta tai sen asioiden hoito ei kuitenkaan ollut A:n poissaolojen vuoksi estynyt, ja kun A oli lisäksi pyrkinyt osallistumaan hallituksen toimintaan esimerkiksi kirjeitse, ja kun A oli heti ensimmäisestä hänen tietoonsa tulleesta, hänen poissaolojensa Säätiölain vastaisuutta koskeneesta Patentti- ja rekisterihallituksen kannanotosta lähtien korjannut menettelynsä ryhtymällä jälleen osallistumaan hallituksen kokouksiin, Korkein oikeus katsoi, että A:n erottaminen säätiön hallituksen jäsenen toimesta ei ollut tarpeellinen eikä oikeasuhtainen toimenpide A:n edellä todetun Säätiölain vastaisen toimintansa päättämiseksi.

B:n erottamista koskeva arviointi

B oli ollut yhtäjaksoisesti poissa hallituksen kokouksista Patentti- ja rekisterihallituksen hakemuksen vireille tullessa noin kaksi ja puoli vuotta. B oli nimenomaisesti ilmoittanut säätiölle 22.4.2014 jättäytyvänsä pois hallitustyöskentelystä erimielisyyksien vuoksi ja niiden ratkaisemiseen saakka.

Edellä A:n osalta esitettyihin perusteluihin viitaten Korkein oikeus katsoi, että myös B:n toistuva poissaolo säätiön hallituksen kokouksista oli merkinnyt hallituksen jäsenen huolellisuusvelvollisuuden laiminlyöntiä ja siten SäätiöL:n vastaista toimintaa. Myös hänen lainvastainen toimintansa oli sen kesto huomioon ottaen ollut jatkuvaa.

Korkein oikeus totesi B:n toiminnan törkeyden osalta, että toiminnan törkeyttä puoltavat B:n huolellisuusvelvollisuuden laiminlyönnin pitkäkestoisuus sekä se, ettei hän kysymyksessä olevalla ajanjaksolla ollut lainkaan osallistunut hallituksen työskentelyyn.

Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että kun myös B:n Säätiölain vastainen menettely oli ollut yksinomaan kokouspoissaoloja, joista ei lisäksi ollut aiheutunut säätiölle tai sen toiminnalle konkreettista vahinkoa tai haittaa, ei hänen Säätiölain vastaista toimintaansa ollut kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Toisin kuin A, B ei ollut osallistunut säätiön hallituksen kokouksiin edes sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää Patentti- ja rekisterihallituksen aikovan hakea hänen erottamistaan hallituksen jäsenen toimesta. B:n huomion kiinnittäminen hänellä säätiön hallituksen jäsenenä olevaan velvollisuuteen osallistua hallituksen työskentelyyn ei siten ollut edes tässä vaiheessa ollut riittävä toimenpide hänen laiminlyöntinsä korjaamiseksi. Ottaen lisäksi huomioon B:n menettelyn kokonaisuudessaan sekä sen keston Korkein oikeus katsoi, että B:n erottaminen säätiön hallituksen jäsenen toimesta oli tarpeellinen ja oikeasuhtainen toimi B:n edellä todetun SäätiöL:n vastaisen toimintansa päättämiseksi.

Asiantuntijana
Kalle Kyläkallio asianajaja, Asianajotoimisto Susiluoto O
KKOUusimmat Artikkelit
Katso kaikki