CTA Paikka
CTA Paikka

Maksetuista palkoista johtuneiden ennakonpidätysten asema yrityssaneerauksessa

20.8.2011
harri
Harri Vento

Kysymys oli tilanteesta, jossa yrityssaneerausmenettelyyn päässyt osakeyhtiö oli ennen menettelyn alkamista maksanut työntekijöilleen nettopalkat, mutta ei ollut tilittänyt palkkojen ennakonpidätyksiä veroviranomaiselle. Yrityssaneerauslain mukaan saneerausvelallisen on maksettava työntekijöidensä palkat ja työstä aiheutuneiden kustannusten korvaukset viimeisten kolmen kuukauden ajalta ennen saneerausmenettelyn alkamista, jollei selvittäjä pidä velan perustetta tai määrää riitaisena. Velvollisuus maksaa riidaton palkkavelka on poikkeus muutoin yrityssaneerauksessa noudatettavasta maksukiellosta. Jos velka kuuluu poikkeussäännöksen piiriin, velallisen on saneerausmenettelyn alkamisesta huolimatta maksettava velka kokonaan eikä siihen saa saneerausohjelmassa kohdistaa velkajärjestelyä. Koska ennakonpidätysvelka syntyy palkkaa maksettaessa, kuten korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1995:127 katsonut, on riidatonta, että tällainen velka sinänsä kuuluu yrityssaneerauksessa niin sanottuihin saneerausvelkoihin. Kysymys oli siis siitä, sovelletaanko työntekijän palkkaa koskevaa poikkeussäännöstä myös palkasta suoritettaviin ennakonpidätyksiin.

Korkein oikeus totesi kysymyksen merkityksen rajoittuvan tilanteisiin, joissa työntekijälle kuuluva nettopalkka säännöksessä tarkoitetulta ajalta on maksettu ennen saneerausmenettelyn alkamista, mutta palkasta suoritettava ennakonpidätys veronsaajalle on tilittämättä. Jos saneerausmenettelyn alkaessa sekä työntekijälle että veronsaajalle suoritettavat määrät on jo maksettu, poikkeussäännöksen soveltaminen ei tule sovellettavaksi. Jos taas saneerausmenettelyn alkaessa sekä työntekijälle suoritettava nettopalkka sanotulta ajalta että palkkaan perustuva ennakonpidätys ovat maksamatta, on korkeimman oikeuden mukaan selvää, että tällainen työntekijän saatava on maksettava poikkeussäännöksen perusteella. Vastaava ennakonpidätys on tällöin suoritettava täysimääräisenä jo sillä perusteella, että kysymyksessä on menettelyn alkamisen jälkeen syntynyt velka, miltä osin korkein oikeus viittasi lisäksi omaan ennakkopäätökseensä KKO 2003:10.

Ratkaisunsa perusteeksi korkein oikeus lähti siitä, että työntekijän palkkasaatavalla ja työntekijöille jo maksettuun palkkaan perustuvalla veronsaajan ennakonpidätyssaatavalla on erilaiset oikeusperusteet. Korkeimman oikeuden mukaan yrityssaneerauslain poikkeussäännös ei sanamuotonsa mukaan kata veronsaajan ennakonpidätyssaatavaa työnantajalta. Korkein oikeus totesi, että edellä mainitun poikkeussäännöksen alan laajentaminen tulkinnan kautta edellyttäisi vahvoja perusteita ottaen huomioon, että velkojien yhdenvertaisuus on lähtökohtana niin yrityssaneerauslaissa kuin yleensäkin maksukyvyttömyyslainsäädännössä. Tämän johdosta lopputulos oli se, että KKO:n mukaan perusteltua syytä ennakonpidätysvelan asettamiselle maksunsaantioikeuden suhteen parempaan asemaan kuin laskusaatavat tai muut tavalliset velat ei ole esitetty. Lisäksi korkein oikeus mainitsi, ettei palkkaturvajärjestelmällä ole liittymää nyt kysymyksessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa työntekijät ovat saaneet maksun ja vain veroviranomaiselle suoritettavat ennakonpidätykset ovat maksamatta. Tällaista työnantajan ennakonpidätysvelkaa veronsaajalle ei voida rinnastaa työntekijöiden palkkasaatavien siirtoon perustuvaan takautumisvelkaan, koska veloilla on eri oikeusperusteet.

Lopputuloksena korkein oikeus katsoi, ettei yrityssaneerauslain tarkoittama poikkeus maksukiellosta koske saneerausvelallisen ennakonpidätysvelkaa, joka perustuu ennen saneerausmenettelyn alkamista maksettuihin palkkoihin.

KKOUusimmat Artikkelit
Katso kaikki