CTA Paikka

Korvausvaatimus rikosasiassa voi menestyä syytteen tultua hylätyksi

20.8.2011
harri
Harri Vento

Virallinen syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli säätiö X:n hallituksen puheenjohtajana toimiessaan väärinkäyttänyt luottamusasemaansa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ollut säätiölain ja säätiön sääntöjen mukaan oikeutta, ja siten aiheuttanut säätiölle vahinkoa. A oli ilman säätiön hallituksen päätöstä ja turvaavaa vakuutta antanut lainaksi eräälle yhtiölle muun muassa vuonna 1994 eri kerroilla yhteensä 558 080 markkaa, jotka olivat jääneet takaisin maksamatta. Säätiön konkurssipesä oli sillä perusteella, että A oli aiheuttanut säätiölle vahinkoa antamalla säätiölain ja säätiön sääntöjen vastaisesti ilman hallituksen päätöstä ja turvaavaa vakuutta lainaa sanotulle yhtiölle, vaatinut A:n velvoittamista suorittamaan vahingonkorvaukseksi vuonna 1994 lainatuista varoista 93 862,32 euroa korkoineen 10.10.1994 lukien. Hovioikeus oli hylätessään syytteen vuonna 1994 lainaksi annettuja varoja koskevilta osin samalla hylännyt konkurssipesän näitä varoja koskevan vahingonkorvausvaatimuksen sen vuoksi, että vahingonkorvausta oli vaadittu vain rikoksen perusteella.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 1 §:n mukaan syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Saman luvun 8 §:n mukaan, jos syyte hylätään, yksityisoikeudellinen vaatimus voidaan kuitenkin tutkia tai vaatimuksen käsittelyä voidaan jatkaa riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä. Konkurssipesän korvausvaatimus on johtunut syytteessä väitetystä rikoksesta. Se ei ole perustunut kuitenkaan pelkästään siihen, että A:n menettely toteuttaa syytteessä tarkoitetun rikoksen tunnusmerkistön. Syyteasian yhteydessäkin vahingonkorvausvastuun syntyedellytyksiä on arvosteltava itsenäisesti. Siten vielä siitä, että syyte on hylätty, ei seuraa, että myös korvausvaatimus on hylättävä. Näin ollen hovioikeus ei olisi mainitsemillaan perusteilla saanut hylätä korvausvaatimusta, vaan sen olisi tullut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaisesti tutkia vahingonkorvausvaatimus tai jatkaa sen käsittelyä riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu osoittaa selvästi sen, että rikosjutussa syytteen menestyminen ja vahingonkorvausvastuun realisoituminen eivät välttämättä kulje aina ns. käsi kädessä. Vahingonkorvauksia voi vaatia rikosprosessissakin huomattavastikin laajemmilla perusteilla kuin mitä varsinainen rangaistusvaatimus pitää teonkuvauksen osalta sisällään. Tyypillinen esimerkki on se, että syyttäjä ajaa rangaistusvaatimusta tahallisesta menettelystä, mutta asianomistaja ulottaa korvausvaatimuksensa perusteet myös tuottamukselliseksi tai huolimattomaksi katsomaansa menettelyyn. Asianomistajan on tällöin vain varmistettava, tuleeko hänen ottaa asiassa erillinen riitakanne vai onko riittävää se, että vaatimukset esitetään rikosjutun yhteydessä.

KKOUusimmat Artikkelit
Katso kaikki