Yhdistyksen kirjanpito, oikeudenhaltijoiden puolesta vastaanotetut kertakorvaukset
Yleishyödyllinen yhdistys pyysi kirjanpitolautakunnalta ohjetta oikeudenhaltijoiden puolesta vastaanottamiensa kertakorvausten kirjanpitokäsittelystä. Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on valvoa ja edistää taiteilijoiden tekijänoikeuslainsäädännön mukaisia oikeuksia sekä edistää taiteen kehittämisen yleisiä edellytyksiä. Hakija edustaa asiakassopimustensa nojalla noin 2 200 suomalaista kuvataiteen oikeudenhaltijaa. Oikeudenhaltija luovuttaa yhdistykselle sopimuksella oikeuden valvoa teostensa tekijänoikeuslain mukaista käyttöä. Korvaukset asiakkaille tilitetään yhdistyksen kokouksen päättämän tilityssäännön mukaisesti.
Hakija sekä opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) ja Kansallisgalleria ovat solmineet sopimuksen, jolla Kansallisgallerian kokoelmissa oleva kotimainen taide avautuu Kansallisgallerian niin sanottuun virtuaaligalleriaan internetiin. Yksittäiset oikeudenhaltijat eivät ole tämän sopimuksen osapuolia. Sopimuksen mukainen teosten käyttölupa on voimassa kyseisten taiteilijoiden osalta tekijänoikeudellisen suoja-ajan loppuun saakka.
Sopimuksen nojalla OKM maksaa yhdistykselle kertakorvauksen edelleen oikeudenhaltijoille tilitettäväksi. Tilitykset voidaan jaksottaa usean vuoden ajalle.
Yhdistys pyytää kirjanpitolautakunnalta lausuntoa kirjanpitokäsittelystä tilanteesta, jossa yhdistyksen vuosikokous on päättänyt sopimuksen mukaisen korvauksen tilittämisestä taiteilijoille usean vuoden ajalle jaksotettuna ja siitä, voidaanko tällöin korvaussummasta muodostaa yhdistyksen kirjanpitoon omakatteinen tai määrätarkoitukseen sidottu rahasto?
Kirjanpitolautakunta rajasi lausuntonsa koskemaan vain kirjanpitokäsittelyä.
Yhdistysoikeudellisiin kysymyksiin se ei ole toimivaltainen vastaamaan.
Kirjanpitolautakunta selosti, että tavanomaisesti yhdistysten ja säätiöiden taseeseen erikseen rahastoiduissa pääomissa on kyse niiden haltuun luovutettujen varojen käyttämisestä tiettyä määrätarkoitusta varten. Varat on voitu saada lahjoituksena taikka esimerkiksi testamentin nojalla. Tällaisille varoille on ominaista, ettei ole etukäteen tiedossa, kenelle ja miten niitä tullaan myöhemmin suorittamaan. Varojen osalta ei ole velkasuhteen perustavaa sitoumusta taikka sopimusta suhteessa kolmansiin tahoihin. Siten kolmansilla tahoilla ei yleensä voida katsoa olevan saamisoikeutta varoihin. Sen sijaan lautakunnan mukaan yleinen kirjanpitoteoria ja kirjanpitolaki suhtautuvat kielteisesti vastikkeellisten saantojen rahastointiin. Kirjanpitolautakunta ei lausunnossaan maininnut, minkä teorian pohjalta se asiaa arvio.
Lausunnon hakijan vastaanottamat varat eivät ole sen varoja, vaan ne kuuluvat oikeudenhaltijoille. Yhdistyksen kannalta on kyse läpikulkuerän luonteisesta erästä, joka tilitetään edelleen oikeudenhaltijoille. Edellä sanotun nojalla kirjanpitolautakunta katsoi, että lausuntopyynnön kohteena olevat varat ovat velan luontoinen erä, eivätkä ne näin ollen kuulu yhdistyksen omaan pääomaan. Tämän mukaisesti kirjanpitolautakunta vastasi, ettei saadusta kertakorvauksesta ole perusteita muodostaa yhdistyksen tilinpäätökseen omakatteista tai muuten määrätarkoitukseen sidottua rahastoa. Saatu korvaus tulee merkitä yhdistyksen tilinpäätökseen velaksi oikeudenhaltijoille. Velasta seuraavalla tilikaudella maksuun erääntyvä määrä esitetään taseessa lyhytaikaisena velkana ja myöhemmin erääntyvä määrä pitkäaikaisena velkana.
