Vuokratun lentokoneen huoltomaksujen kirjanpitokäsittelystä

21.8.2014
jarmo
Jarmo Leppiniemi

Kirjanpitolautakunnalta tiedusteltiin, miten vuokratun lentokoneen huoltoreserviin liittyviä maksuja tulisi käsitellä vuokralleottajan tilinpäätöksessä. Hakemusasiassa vallitsee erimielisyys konkurssipesän ja konkurssivelallisen välillä.

Huoltoreservimaksua kuvattiin seuraavasti: Lentokoneiden moottorin peruskorjaushuolto tehtiin noin joka kuudes vuosi ja lentokoneen siipien ja rungon huolto tehtiin noin joka neljäs vuosi. Kyseiset huollot ovat pitkäkestoisia ja merkittävästi muita lentokoneiden huoltoja kalliimpia, suuruusluokaltaan miljoonia dollareita per yksittäinen huolto. Vuokranantaja varautuu huoltoihin perimällä vuokralleottajalta niin kutsuttua huoltoreservimaksua. Tämä maksu perustuu moottorin käyttötunteihin (euroa/tunti) ja tehtyjen nousujen ja laskujen lukumäärään (euroa/kappale). Reservimaksulla pyritään varautumaan mahdollisimman oikean määräisesti tiettyä käyttöä vastaavan huoltokustannuksen syntymiseen tulevaisuudessa. Toisin sanoen, huollon toteutuessa, kertyneen reservin pitäisi tyypillisesti vastata huollosta koituvaa kustannusta. Huoltojen toteutumista ei voida vapaaehtoisesti päättää, vaan lentotoimialalla huollot on tehtävä tiettynä aikana. Muussa tapauksessa lentokonetta tai sen moottoria ei voida käyttää tai sillä lentää. Yhtiön tuli raportoida ja maksaa huoltoreservimaksu vuokralleantajalle kuukausittain. 

Kirjanpitolautakunta katsoi, että tavanomaista on, että tuotannontekijöiden vuokrausjärjestelyissä vuokralleantaja on vuokratun omaisuuden omistajana se kirjanpitovelvollinen, johon huoltomeno kohdistuu, kun vuokralleantaja on vastuussa huollon tekemisestä ja siitä aiheutuvan maksun suorittamisesta.  Tällaisessa tilanteessa vuokralleottaja ei merkitse huoltomenoja lainkaan kirjanpitoonsa, koska se ei ole huoltosuoritteen hankkija. Tällöin vuokralleottajan huoltomenon katteeksi suorittamat erilliset maksut ovat tosiasiallisesti luonteeltaan vuokramenoja, vaikka ne olisi sopimuksessa muuksi nimetty. Toisin kuin edellä kuvatussa sopimusjärjestelyssä, on hakemusasiassa kuitenkin yhtiö (vuokralleottaja) myös huolto/perusparannus-suoritteen vastaanottaja. Koska huoltomenot voivat siten kuulua yhtiön taseeseen aktivoitaviin pysyviin vastaaviin, tulee ottaa kantaa siihen, ovatko myöhempien huoltosuoritteiden katteeksi suoritetut huoltoreservimaksut luonteeltaan sellaisia eriä, että ne on voitu käsitellä ennakkomaksuina vai olisiko ne pitänyt merkitä kuluksi yhtiön tilinpäätöksessä. 

KPL 2:3.1 §:n pääsäännön mukaan menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen (suoriteperuste), jollei jäljempänä toisin säädetä. Tätä täydentävästi KPL 3:3.1 §:n 5 kohdassa säädetään, että tilinpäätöstä laadittaessa noudatettaviin periaatteisiin kuuluu ” tilikaudelle kuuluvien tuottojen ja kulujen huomioon ottaminen riippumatta niihin perustuvien maksujen suorituspäivästä”.  KPL 5:1 §:n toinen virke puolestaan edellyttää, että ” tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa, samoin kuin menetykset”.

Edellä viitattujen lainkohtien mukaisesti meno kirjataan kuluksi sille tilikaudelle, jolle se kuuluu. Menon aiheutumisen tarkempi kohdentuminen määräytyy sen suorittamisvelvoitteen syntymisen perusteella; tällöin tulee tarkastella menon syntymisen perusteita ja ajankohtaa.  

Kun hakemuksen tarkoittamassa asiassa lentokoneella tuotetaan palvelua matkustaja-asiakkaille lentomatkana, joka alkaa koneen noususta ja päättyy sen laskuun, kertyy kirjanpitovelvolliselle muiden lennosta syntyvien kulujen ohella menoa (huoltoreservimaksua) lentotuntien, nousujen ja laskujen määrän perustella. Näiden tapahtumien perusteella vuokrasopimuksen mukaisin ehdoin syntyneet menot ovat osaltaan kerryttäneet lennolta syntyneet tulot. Kun lento on päättynyt, ei siltä ole enää odotettavissa lisää tuloja. Kun hakemuksen tarkoittamat huoltomaksujen katteeksi suoritettavat sopimuksen perusteella luonteeltaan lopulliset huoltoreservimaksut perustuvat vuokrattujen koneiden tosiasialliseen käyttöön ja kun nämä vuokrien luonteiset menot eivät edellä todetun mukaisesti enää myöhemmin kerrytä tuloja, tulee ne merkitä kuluksi sille tilikaudelle, jolla toteutuneen käytön perusteella ne laskutetaan. 

Edellä mainitun KPL 5:1 §:n mukaisesti huoltoreservimaksuiksi nimetyt vuokramenot on vähennettävä kuluina, kun niistä ei enää kerry vastaavaa tuloa.

Ratkaisut: KilaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki