Virheelliseen tositteeseen perustuva kirjanpitomerkintä

Tuomioistuin haki kirjanpitolautakunnalta lausuntoa kirjanpitorikosepäilyyn liittyen. Se tiedusteli ensinnäkin, onko osakeyhtiö menetellyt väärin, kun se on maksanut ulkomaisen yhtiön kanssa tekemänsä kirjallisen sopimuksen nojalla ulkomaisen yhtiön laskuttamat erät tätä yhtiötä edustavien henkilöiden pankki­tileille ja liittänyt kirjanpitoon asiaa koskevat sopimukset ja niihin perustuneet laskut sekä vähentänyt tilinpäätöksessään puheena olevat suoritukset kokonaisuudessaan kuluina. Toiseksi tuomioistuin tiedusteli, olisiko edellä mainittujen laskujen maksut pitänyt jättää kirjaamatta siltä osin, kuin niiden tarkoittamaa rahasummaa on pidettävä lahjuksena. Kolmanneksi tuomioistuin kysyi, edellyttääkö kulukirjauksen katsominen vääräksi, että meno on kokonaan vailla perustetta. Neljänneksi tuomio­istuin tiedusteli, antaako kirjanpito oikean ja riittävän kuvan yhtiön taloudellisesta tuloksesta ja asemasta, jos komissio- ja kuukausikorvauksina kirjanpitoon merkityt ja niihin sisältyneet lahjuksiksi väitetyt summat ovat todellisia ja perustuvat todellisiin tapahtumiin.

Kirjanpitolautakunta antoi lausuntonsa hakijan esittämien tietojen pohjalta, näyttökysymyksiin lautakunta ei ottanut kantaa.

Ensimmäiseen kysymykseen kirjanpitolautakunta vastasi, että entiteetti­periaatteen mukaisesti yhtiön on merkittävä kirjanpitoonsa menot, joita voidaan pitää sen liiketapahtumina. Liiketapahtumia ovat KPL 2:1 §:n mukaan menot, tulot, rahoitustapahtumat sekä niiden oikaisu- ja siirtoerät. Hakemuksessa esitettyjen tietojen mukaan yhtiö on suorittanut hakijan kuvaamat maksut, joten ne on tullut merkitä kirjanpitoon, ellei merkinnän tekijällä ollut aihetta epäillä maksun perusteena olevan tositteen oikeellisuutta. Merkitystä ei ole sillä, että maksu myöhemmin osoittautuisi lahjukseksi. On kuitenkin selvää, että jos kirjauksen perusteena ollut liiketapahtuma osoittautuu myöhemmin sisällöltään muuksi kuin miten se alun perin kirjattiin, kirjanpitoa on tältä osin oikaistava. Sisältääkö lasku tai sen perustana oleva sopimus harhaanjohtavia tai vääriä tietoja, on näyttökysymys, johon kirjanpitolautakunta ei ota kantaa.

Toisen kysymyksen osalta kirjanpitolautakunta toisti, että kaikki kirjanpitovelvollisen liiketapahtumat on kirjattava kirjanpitoon. Jos myöhemmin osoittautuu, että maksettuun laskuun sisältyy lahjuksena pidettävä rahasumma, tämäkään ei oikeuta siihen, että lasku jätettäisiin merkitsemättä kirjanpitoon. Muun muassa kaikki kirjanpitovelvollisen maksamat erät (rahoitustapahtumat) ovat kirjanpitoon merkittäviä liiketapahtumia.
Kysymykseen kolme kirjanpitolautakunta vastasi, ettei virheellisyys välttämättä tarkoita, että meno on kokonaan vailla perustetta. Asiaa on tarkasteltava tapauskohtaisesti. Lähtökohtana on, että kaikki liiketapahtumat on merkittävä kirjanpitoon.

Neljänteen kysymykseen kirjanpitolautakunta vastasi, että oikean ja riittävän kuvan vaatimuksen täyttymistä tulee arvioida tilinpäätöksen ja toiminta­kertomuksen muodostaman kokonaisuuden kannalta. Komissio- ja kuukausi­korvauksina kirjanpitoon merkittyjen rahasummien ja niihin sisältyvien lahjuksiksi sanottujen erien merkitystä on arvioitava tähän kokonaisuuteen nähden.