Sivuliikkeen velvollisuus aktivoida pysyvät vastaavansa

18.3.2015
jarmo
Jarmo Leppiniemi

Kirjanpitolautakunnalta tiedusteltiin muun muassa, täytyykö Suomeen rekisteröidyn ulkomaalaisen sivuliikkeen tai rekisteröidyn ulkomaalaisen yhteisön käyttöön ulkomailta siirretty kalusto aktivoida taseeseen kirjanpitolain pysyviä vastaavia koskevien säännösten mukaisesti (KPL 4:3.1 § ja KPL 5:5.1 §), kun ulkomaalaisen emoyhtiön toimesta siirretty kalusto tuottaa sivuliikkeelle/ulkomaa-laiselle yhteisölle tuloa jatkuvasti useana tilikautena KPL 4:3.1 §:n tarkoittamalla tavalla ja jos ulkomaalaiselle on syntynyt Suomen kirjanpitolain mukaiseen kirjanpitovelvollisuuteen johtava kiinteä toimipaikka tuloverotuksessa tilanteessa, jossa kyseistä taloudellista toimintaa ei harjoiteta KPL 1:1.1 §:n 1-14 kohdissa mainitussa juridisessa organisaatiomuodossa, joka itsessään aiheuttaisi kirjanpitovelvollisuuden. Kirjanpitolautakunnalta tiedusteltiin myös, tarkoitetaanko kiinteällä toimipaikalla tässä yhteydessä verolainsäädännössä omaksuttujen kriteereiden mukaista kiinteätä toimipaikkaa.

Kirjanpitolautakunta vastasi, että kaupparekisterilaki velvoittaa sivuliikkeen omistavan ulkomaisen pääliikkeen ilmoittamaan tilinpäätösasiakirjansa rekisteröitäviksi kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä sellaisina kuin ne on laadittu, tarkastettu ja julkistettu noudattaen sen valtion lainsäädäntöä, jonka alainen kyseinen pääliike on. Pääliikettä koskevat ulkomaiset tilinpäätösasiakirjat rekisteröidään Suomessa toimittamalla niistä jäljennökset patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin. Ulkomainen pääliike noudattaa siten tilinpäätöksensä ja toimintakertomuksensa laatimisessa kotipaikkansa ulkomaisia säännöksiä. Suomen lainsäädäntö ei velvoita sitä soveltamaan omissa tilinpäätösasiakirjoissaan kirjanpitolakia.

Koska ulkomainen pääliike laatii tilinpäätöksensä noudattaen kotivaltionsa säännöksiä, sillä ei ole velvollisuutta laatia Suomen kirjanpitolain mukaista tasetta eikä esimerkiksi jaksottaa pysyviin vastaaviinsa kuuluvien hyödykkeiden hankintamenoja kirjanpitolain mukaisesti.

Sivuliike on Suomessa KPL 1:1.1 §:n tarkoittama kirjanpitovelvollinen, jos se harjoittaa täällä liiketoimintaa pysyvästä toimipaikasta ja toiminnan harjoittaminen on jatkuvaa. Tällaisen kirjanpidon hoidossa noudatetaan soveltuvin osin kirjanpitolain säännöksiä, kuten aiemmassa lausunnossa KILA 1275/1994 esitetään. Yksi kirjanpitolain soveltuvin osin noudattamisen ilmentymistä on se, että sivuliikkeen toimintaa Suomessa koskevat kirjanpitotapahtumat tavanomaisesti eriytetään ulkomaisesta pääkirjanpidosta erillisessä tilikauden aikaisessa kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Näihin perustuen sivuliikkeen toiminnasta voidaan laatia oma laskennallinen tuloslaskelma (jäljempänä ”erillislaskelma”) ja tarvittaessa myös tase. 

Sivuliikkeen toimintaan Suomessa voi liittyä ilmoitusvelvoitteita viranomaisia kohtaan. Ne perustetaan erillislaskelman tietoihin. Jotta erillislaskelma sisältäisi kaikki asianomaiselle sivuliikkeelle suoriteperusteisesti (KPL 5:1 §) tilikaudella kuuluvat tuotot ja kulut, tulee ulkomaisen pääliikkeen pysyvien vastaavien hankintamenojen poistoista kohdistaa sivuliikkeelle se osa, joka aiheuttamisperiaatteen mukaisesti perustuu sivuliikkeen toimintaan. Näin menetellään riippumatta siitä, onko pysyviin vastaaviin kuuluva hyödyke sisältynyt sivuliikkeen erilliseen tilikauden aikaiseen kirjanpitoon, joka yhdistellään pääliikkeen kirjanpitoon tilikausittain, vai onko hyödyke kuulunut yksinomaan koko yrityksen liiketapahtumat käsittävään pääliikkeen kirjanpitoon. 

Siltä osin kuin hakemusasian kysymyksenasettelu liittyy ulkomaisen oikeushenkilön verotuksen toimittamiseen Suomessa, asia ei kuulu kirjanpitolautakunnan toimivaltaan. Kun joidenkin poiston kaltaisten menojen vähennyskelpoisuus Suomessa saattaa edellyttää niiden perustana olevien hyödykkeiden hankintamenojen merkitsemistä kirjanpitoon ja niistä tehtyjen poistojen seurantaa, esimerkiksi erillisen käyttöomaisuuskirjanpidon taikka kustannuspaikkalaskennan avulla, viittaa lautakunta tältä osin edellä esitettyyn. 

Kirjanpitolautakunta totesi myös, ettei se katso tarkoituksenmukaiseksi lausua kiinteän toimipaikan käsitteen sisällöstä, koska tämä käsite liittyy ensisijaisesti verotuksen toimittamiseen. Verohallinto on antanut asiasta kattavan ohjeistuksen.

 

Ratkaisut: KilaUusimmat Artikkelit
Katso kaikki