Sisältöpainotteisuuden soveltaminen tilinpäätöksessä
Kirjanpitolaissa säädettyihin yleisiin tilinpäätösperiaatteisiin lisättiin vuoden 2004 lopussa sisältöpainotteisuus. Sisältöpainotteisuudella tarkoitetaan huomion kiinnittämistä liiketapahtumien tosiasialliseen sisältöön eikä yksinomaan niiden oikeudelliseen muotoon (KPL 3:3.1 kohta 2a). Laskentatoimen ammattilaisten keskuudessa on ilmennyt epäselvyyttä, kuinka laajasti ja minkälaisissa tilanteissa uutta säännöstä toisaalta tulee ja toisaalta on mahdollista soveltaa. Kirjanpitolautakunta linjasi periaatteen soveltamisen lausunnossaan. Se katsoi, että liiketapahtumat tulee edelleen kirjata lähtökohtaisesti niiden oikeudellisen muodon perusteella.
Hyväksyttävä syy sivuuttaa liiketapahtuman oikeudellinen muoto on liiketoimen oikeudellisen muodon ja tosiasiallisen sisällön välillä vallitseva ilmeinen ristiriita. Oikeaa kirjaamistapaa harkittaessa havaituissa selkeissä ristiriitatilanteissa tulee noudattaa seuraavaa päättelytapaa: sopimuksen tai muun asiakirjan nimikkeen sijasta on määräävää sen sisältö, joka puolestaan on alisteinen sopimusehtojen tosiasialliselle soveltamiselle. Kirjanpitolautakunta korosti, että oikeudellisesta muodosta poikkeavassa kirjaamisessa kyse on käytännössä poikkeustilanteista: tavanomaisia ja vakiintuneita liiketapahtumia ei yleensä ole tarpeen aktiivisesti analysoida tällä tavoin.
Esimerkiksi rahoitusleasing-sopimuksen käsittely ostetun ja myydyn hyödykkeen tavoin ei sisältöpainotteisuuden periaatteen nojalla ole mahdollinen sen paremmin yrityksen omassa erillistilinpäätöksessä kuin sen mahdollisesti emoyhtiönä laatimassa konsernitilinpäätöksessään. Tämä mahdollisuus rajoittuu IFRS-tilinpäätöksiin; IFRS-tilinpäätöksessä tietyn sisältöisiä vuokrasopimuksia on pakko käsitellä kauppasopimuksina, hyödykkeen ostoina ja myynteinä. Kirjanpitolautakunta viittasi rahoitusleasingin käsittelyn osalta nimenomaisesti kirjanpitolain muuttamista koskevan lain esitöihin, (HE 126/2004) ja siinä esitettyyn kantaan, jonka mukaan vaihtoehtoista esitystapaa ei aikaisempaan tapaan ole tarkoituksenmukaista sallia (aikaisemmin rahoitusleasing-sopimuksia oli mahdollista käsitellä konsernitilinpäätöksessä ostettujen ja myytyjen hyödykkeiden tavoin).
