CTA Paikka
CTA Paikka

Liiketoiminta-kokonaisuus osittaisjakautumisessa ja liiketoimintasiirrossa (KHO 2020 T 3837)

24.11.2020 Seppo Penttilä

Osittaisjakautuminen ja liiketoimintasiirto

Elinkeinoverolain (EVL) 52 c §:n mukaan osittaisjakautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö siirtää yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön. Jakautuvan eli liiketoimintakokonaisuuden siirtävän yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Osittaisjakautuminen on, samalla tavalla kuin kokonaisjakautuminen, keino hajauttaa yhtiökokonaisuus useaksi eri yhtiöksi samojen omistajien hallussa.

Osittaisjakautuminen ei aiheuta tuloveroseuraamuksia, jos se on kaikilta osin toteutettu EVL 52 c §:ssä edellytetyllä tavalla ja vastikkeena on annettu pelkästään vastaanottavan yhtiön osakkeita. Jatkuvuusperiaatetta sovelletaan sekä osallisten yhtiöiden että myös osakkeenomistajien verotuksessa.

Liiketoimintasiirtoa koskevat säännökset ovat EVL 52 d §:ssä. Liiketoimintasiirrolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö (siirtävä yhtiö) luovuttaa joko kaikki taikka yhteen tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteensa kohdistuvat varat, siirtyviin varoihin kohdistuvat velat ja siirtyvään toimintaan kohdistuvat varaukset siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) saaden vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Myös liiketoimintasiirrossa noudatetaan tuloverotuksessa jatkuvuusperiaatetta.

Liiketoimintasiirto on selvästi osittaisjakautumisesta poikkeava yritysjärjestely. Yksi merkittävä ero on se, että liiketoimintasiirrossa vastaanottava yhtiö antaa vastikeosakkeet siirtävälle yhtiölle. Näin ollen liiketoimintasiirto mahdollistaa konsernirakenteen synnyttämisen tai sen syventämisen. Siirtävän yhtiön osakkeenomistajan kannalta omistus muuttuu aikaisempaan verrattuna entistä välillisemmäksi.

Liiketoimintasiirto on mahdollista toteuttaa myös siten, että siirtävän yhtiön koko toiminta siirretään vastaanottavalle yhtiölle. Tällöin merkitystä ei ole sillä, onko siirrettävä kokonaisuus liiketoimintakokonaisuus. Muissa tilanteissa liiketoimintasiirron kohteen tulee samalla tavalla kuin osittaisjakautumisessakin täyttää liiketoimintakokonaisuuden vaatimus. Tämän vuoksi liiketoimintasiirroissa ja osittaisjakautumisissa on usein sama tulkintaongelma: täyttääkö siirron kohde liiketoimintakokonaisuuden vaatimuksen ja siirtyvätkö kaikki kyseiseen liiketoimintakokonaisuuteen kuuluvat varat ja velat vastaanottavalle yhtiölle.

Liiketoimintakokonaisuus

EVL 52 c §:n 2 momentin mukaan liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön. Lainvalmisteluaineistossa liiketoimintakokonaisuutta on luonnehdittu kokonaisuudeksi, joka organisatorisesti muodostaa itsenäisesti toimeen tulevan taloudellisen yksikön.

Kysymyksessä on sellainen varojen ja velkojen kokonaisuus, joka pystyy harjoittamaan itsenäistä elinkeinotoimintaa. Lainvalmisteluaineiston mukaan liiketoimintakokonaisuuden siirtämisessä kyse ei ole pelkästä varojen siirtämisestä ilman, että myös harjoitettava liiketoiminta siirretään.

Liiketoimintakokonaisuuden ja pelkän varojen siirron välisen rajan vetäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Liiketoimintakokonaisuus voi muodostua myös hyvin rajallisesta varojen ja velkojen kokonaisuudesta.

Nykyisin pidetään selvänä sitä, että liiketoimintakokonaisuuden arviointi tapahtuu verovelvollislähtöisesti. Sen vuoksi lähtökohtana tulee olla se, että EVL 52 c §:n 2 momentissa tarkoitetun liiketoimintakokonaisuuden olemassaolon voi parhaiten arvioida verovelvollinen itse. Tästä huolimatta veroviranomaiset voivat kyseenalaistaa verovelvollisen käsityksen. Niinpä yritysjärjestelyjä koskevien säännösten voimassaolon ajalta on kertynyt runsaasti oikeuskäytännön ratkaisuja siitä, onko osittaisjakautumisessa tai liiketoimintasiirrossa siirron kohteena oleva kokonaisuus liiketoimintakokonaisuus.

Tästä on ollut kysymys myös ratkaisussa KVL 2019/34. Siinä keskusverolautakunta katsoi, että osakeyhtiön sijoitustoiminnan siirtäminen ei täyttänyt liiketoimintakokonaisuuden vaatimusta. Verovelvollinen valitti KVL:n ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka omassa ratkaisussaan KHO 1.10.2020 T 3837 arvioi tilannetta toisin. KHO katsoi, että kyseisen monialaisen perheyhtiön harjoittama sijoitustoiminta muodosti liiketoimintakokonaisuuden, jonka siirtämiseen perustettavalle yhtiölle voitiin soveltaa osittaisjakautumista koskevia säännöksiä.

Ratkaisun KHO 2020 T 3837 tosiseikat

A Oy oli suomalainen monialaisesti toimiva perheyhtiö. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiö harjoitti myös sijoitustoimintaa. Yhtiön sijoitusliiketoiminta keskittyi arvopaperikauppaan. Tilikauden 2017 lopussa rahoitusarvopapereiden kirjanpitoarvo oli noin 21 miljoonaa euroa. Varainhoitajien sijoitustuotteet, joihin sijoitusliiketoiminnan varat on sijoitettu, olivat pääosin erilaisia rahasto-osuuksia.

Yhtiöllä oli ylimääräisen yhtiökokouksen nimittämä sijoitusneuvosto, joka kokoontui noin 7–10 kertaa vuodessa ja jonka tehtävänä on ollut ensisijaisesti luoda tavoitteet ja konkreettinen strategia sijoitustoiminnalle. Sijoitusneuvoston jäsenten tehtäviin kuului myös muu sijoitusliiketoimintaa tukeva aktiivinen toiminta ja tarvittavien resurssien seuranta sekä mahdollisista rekrytoinneista huolehtiminen. Sijoitusneuvoston puheenjohtaja C käytti tehtäviinsä keskimäärin viikoittain 1–2 työpäivää ja oli säännöllisesti tekemisissä varainhoitajien kanssa. Sijoitusneuvoston lisäksi yhtiöllä ei ollut sijoitusliiketoimintaan palkattua henkilökuntaa. Sijoitusneuvoston jäsenille maksettiin kuukausittainen palkkio tehtävistään.

Yhtiön hallituksen tekemän periaatepäätöksen mukaan hallitus ei johda eikä valvo yhtiön sijoitustoimintaa eikä vastaa siitä miltään osin, vaan siitä vastaa yksin sijoitusneuvosto. Päivittäisestä kaupankäynnistä vastasivat sijoitusneuvoston antamien valtuuksien ja ohjeistuksen puitteissa varainhoitajat, joita sijoitusneuvosto valvoi. Transaktioita oli vuosien 2016–2018 aikana ollut kuukausitasolla keskimäärin yli 10 kappaletta. Merkittävimmissä kaupantekotilanteissa varainhoitajat pyysivät luvan transaktioon sijoitusneuvostolta. Sijoitusneuvosto ja erityisesti C olivat myös itse aktiivisesti yhteydessä varainhoitajiin antaen osto- ja myyntimääräyksiä.

Yhtiön tarkoituksena on eriyttää sijoitusliiketoiminta muusta liiketoiminnasta siirtämällä osittaisjakautumisella sijoitusliiketoiminta sitä varten perustettavaan uuteen osakeyhtiöön. Osittaisjakautumisessa vastaanottavaan yhtiöön siirtyvät rahoitusarvopaperit, sijoitusneuvosto nykyisessä kokoonpanossaan ja varainhoitajien kanssa tehdyt sopimukset. Sijoitusliiketoimintaan ei liity käyttöomaisuutta. Vastaanottava yhtiö vuokraa tarvitsemansa toimitilat A Oy:ltä. A Oy:n velat liittyvät pääasiallisesti muuhun kuin sijoitusliiketoimintaan.

KVL katsoi omassa ratkaisussaan 2019/34, että kyse ei ollut sellaisesta yhtiön liiketoimintaan liittyvästä varojen ja velkojen kokonaisuudesta, joka organisatorisesti muodostaisi itsenäisesti toimeentulevan taloudellisen yksikön. Sen sijaan siirron kohteena oli ulkopuolisten varainhoitajien kautta sijoitettuja rahoitusarvopapereita, joilla siirtävä yhtiö ei harjoittanut aktiivista elinkeinotoimintaa. Suunnitellussa osittaisjakautumisessa siirrettävä varallisuus koostui KVL:n mielestä yksittäisistä varallisuuseristä, jotka eivät muodostaneet EVL 52 c §:n 2 momentissa tarkoitettua liiketoimintakokonaisuutta. Tämän vuoksi sijoitusvarallisuuden siirtoon ei voitu soveltaa EVL 52 c §:n osittaisjakautumista koskevia säännöksiä.

KHO:n ratkaisu

Yhtiö valitti KVL:n ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO katsoi, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu sijoitustoiminnan varojen, velkojen ja vastuiden kokonaisuus muodosti sellaisen EVL 52 c §:n 2 momentissa tarkoitetun liiketoimintakokonaisuuden, jonka siirtämiseen voidaan soveltaa osittaisjakautumista koskevaa säännöstä.

KHO toteaa ratkaisunsa alussa osittaisjakautumista koskevien säännöksen tarkoituksen. Niiden samoin kuin muidenkin yritysjärjestelyjä koskevien säännösten tarkoituksena on mahdollistaa liiketaloudellisesti tarkoituksenmukaisten yritysjärjestelyjen toteuttaminen ilman verotuksellisia esteitä. A Oy:ssä oli katsottu perustelluksi eriyttää yhtiön harjoittama sijoitustoiminta erilliseen yhtiöön. Kysymyksessä oli säännösten tarkoituksen mukainen yritysjärjestely. KHO:n ratkaisun lähtökohta on KVL:n ratkaisusta poikkeava. KVL:n ratkaisussa painottuu lainvalmisteluaineistossa ollut maininta siitä, että liiketoimintakokonaisuudessa ei ole kysymys yksittäisten varojen siirtämisestä, jollaiseksi KVL tulkitsi A Oy:n sijoitustoiminnan siirtämisen.

Esillä olleessa tapauksessa oltiin osittaisjakautumisella siirtämässä sijoitustoimintaa, johon kuuluvat varat olivat hankintamenoltaan noin 21 miljoonaa euroa. Sijoitustoimintaa koskeva päätöksenteko oli yhtiössä eriytetty yhtiön hallituksen päätöksenteosta omaan sijoitusneuvostoonsa. Voidaan pitää ehkä hieman yllättävänä sitä, että KVL oli katsonut, että kyseessä ei olisi itsenäisesti toimeentuleva taloudellinen yksikkö. KHO katsoi, että A Oy:n sijoitustoimintaa voidaan sen laajuus huomioon ottaen pitää itsenäisesti toimeentulevana yksikkönä, johon osittaisjakautumista koskevaa säännöstä voidaan soveltaa.

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi KHO mainitsee päätöksessään sijoitusneuvoston aseman ja tehtävät. Kun ne otettiin huomioon, ei esteenä osittaisjakautumista koskevien säännösten soveltamiselle ollut se, että sijoitustoimintaan kuuluvien varojen sijoittaminen tapahtui ulkopuolisten varainhoitajien välityksellä.

Arviointia

Aikaisemmastakin oikeuskäytännöstä löytyy ratkaisuja, joissa arvioitavana on ollut se, muodostuuko osakkeiden tai sijoitustoiminnan siirtämisestä EVL 52 c §:n 2 momentissa tarkoitettu liiketoimintakokonaisuus. Ratkaisussa KHO 2010:9 on katsottu, että emoyhtiö voi siirtää eri toimialalla toimivan tytäryhtiönsä osakekannan osittaisjakautumisella uuteen perustettavan osakeyhtiöön.

Kyseisessä osittaisjakautumisessa vastaan­ottavaan yhtiöön ei siirtynyt tytäryhtiön osakkeiden lisäksi muuta omaisuutta vaan ainoastaan tytäryhtiön osakkeet. Vastaanottavaan yhtiöön ei siirtynyt myöskään mitään muuta toimintaa tai henkilökuntaa. KHO totesi, että tytär­yhtiön toiminta muodosti emoyhtiön muusta liiketoiminnasta erillisen toimialan ja omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön. Tytäryhtiön osakekannan katsottiin muodostavan EVL 52 c §:n 2 momentissa tarkoitetun liiketoimintakokonaisuuden.

Ratkaisussa KHO 2008:74 liiketoimintakokonaisuuden vaatimus ei sen sijaan täyttynyt. Siinä puutarhaliiketoimintaa harjoittanut yhtiö aikoi siirtää osittaisjakautumisella varallisuutta uuteen yhtiöön. Varat muodostuivat pankkitalletuksista, indeksilainasta ja rahastosijoituksista. Yhtiön harjoittama sijoitustoiminta ei ollut aktiivista.

KHO ei ole julkaissut nyt annettua ratkaisua KHO 2020 T 3837, mutta KVL on julkaissut aikanaan asiassa antamansa ratkaisun KVL 2019/34. KHO on tämän vuoden aikana antanut useampia julkaisemattomia ratkaisuja, joissa kysymys on ollut siitä, onko osittaisjakautumisessa tai liiketoimintasiirrossa siirrettävä kokonaisuus liiketoimintakokonaisuus. Ratkaisussa KHO 2020 T 1127 KHO katsoi, että liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä voitiin soveltaa, kun siirron kohteena oli kokonaisuus, joka muodostui kokonaan omistetun tytäryhtiön osakekannasta ja kolmen pörssiyhtiön osakkeista. Siirtävän yhtiön omistusosuudet kyseisissä pörssiyhtiöissä olivat 18,1–22,6 prosenttia, ja siirtävä yhtiö oli kyseisten yhtiöiden suurin yksittäinen osakkeenomistaja. Siirtävän yhtiön luonnehdinnan mukaan siirron kohteena oli teollisen omistajuuden liiketoiminta. Verohallinto ja hallinto-oikeus olivat katsoneet, että kysymyksessä ei ole liiketoimintakokonaisuuden siirtäminen.

Ratkaisussa KHO 2020 T 3836 liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä sovellettiin kaivosliiketoiminnan siirtämiseen, vaikka vastaanottava yhtiö tarvitsi siirron jälkeen toimintaansa varten emoyhtiön antamaa vieraan ja oman pääoman ehtoista rahoitusta.

KHO:n osittaisjakautumista ja liiketoimintasiirtoa koskevissa ratkaisuissa on selkeästi otettu huomioon säännösten tarkoitus: liiketaloudellisesti perusteltujen yritysjärjestelyjen toteuttamismahdollisuus ilman, että verotus muodostuu järjestelyn esteeksi. KHO on edellä mainituissa vuoden 2020 ratkaisuissaan muuttanut alempien instanssien ratkaisuja. Näyttää siltä, että säännösten tarkoitus ei ole liiketoimintakokonaisuuden arvioinnissa saanut Verohallinnossa, hallinto-oikeuksissa ja KVL:ssa sitä painoarvoa, joka sille tulee KHO:n päätösten mukaan perustellusti antaa.

KHO:n päätösten viesti on siis se, että osittaisjakautumisissa ja liiketoimintasiirroissa ei saa asettaa liiketoimintakokonaisuuden vaatimusta liian korkealle. Hyvä on muistaa myös se, että säännöksissä vaaditun liiketoimintakokonaisuuden olemassaolon voi parhaiten arvioida verovelvollinen itse.

Asiantuntijana
Seppo Penttilä professori (em.), Tampereen yliopisto
KHOUusimmat Artikkelit
Katso kaikki