Työnantajan irtisanomalleen maksama yritystuki

11.12.2012
seppo
Seppo Penttilä

Taustaa

TVL 61.2 §:n mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan satu etuus ja korvaus. Palkan käsite on määritelty ennakkoperintälain 13 §:ssä. Sen mukaan palkaksi katsotaan kaikenlaatuinen palkka, palkkio, etuus ja korvaus, joka saadaan työ- ja virkasuhteessa. TVL 61.2 § ja EPL 13 § johtavat laajaan palkan käsitteeseen. Lähtökohtaisesti kaikki työnantajalta saadut edut ovat veronalaista palkkatuloa, ellei niitä ole erikseen verovapaiksi säädetty.

Työnantajat maksavat työntekijöille usein erilaisia korvauksia, kun työsuhde päättyy irtisanomisen seurauksena. Myös tällaiset työsuhteen perusteella saadut korvaukset ovat palkkaa. Rahakorvausten lisäksi työnantajat pyrkivät usein auttamaan työntekijöitään työllistymään uudelleen. Tietyin edellytyksin tällaisesta koulutuksesta ei synny veronalaista etua.

Työnantaja voi pyrkiä kannustamaan irtisanottuja työntekijöitä myös yrittäjiksi. Jos työantaja tukee irtisanotun työntekijän yritystoiminnan aloittamista, muodostuu rajanvetokysymyksesi se, katsotaanko tuki aloittavan yrityksen elinkeino­tuloksi vai irtisanotun työntekijän palkkatuloksi. Vaaka kallistuu helposti palkkatulon suuntaan. Tämä ilmenee seuraavasta KHO:n ratkaisusta.

Tapaus KHO 2012:90

A:n työnantaja B Oy irtisanoi A:n yhtiön palveluksesta. B Oy:n emoyhtiö C Oy maksoi vapaaehtoisesti yritystukea tytäryhtiönsä B Oy:n taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanomille työntekijöille. A teki yritystukihakemuksen perustamalleen toiminimelle. A:lle myönnettiin tukea uudelle yritystoiminnalle 20 000 euroa ja tuki maksettiin A:n yrityksen pankkitilille. Tuesta ei toimitettu ennakonpidätystä. A käytti tuen yrityksensä perustamis- ja muihin kustannuksiin, ja yrityksen kirjanpidossa tuki kirjattiin saatuihin avustuksiin ja tukiin. A:n saamaa yritystukea ei pidetty A:n perustaman yrityksen elinkeinotoiminnan tulona vaan työsuhteen perusteella saatuna palkka­tulona tai siihen rinnastettavana tulona. A:n työnantajansa B Oy:n emoyhtiöltä C Oy:ltä saaman suorituksen verotukseen ei vaikuttanut se, mihin tarkoitukseen tulo käytettiin, tai se, oliko työnantaja muutoin asettanut etuuden maksamiselle joitakin ehtoja.

Kommentit

Korkein hallinto-oikeus on jo aikaisemmissa ratkaisuissaan linjannut, että työ­suhteen päättyessä työntekijälle maksettavat erilaiset korvaukset ovat palkkaa. Ratkaisussa KHO 2009:96 irtisanottu työntekijä A ja hänen työnantajansa olivat tehneet sopimuksen, jonka mukaan A:lle suoritettiin työsuhteen päättymisestä johtuvana korvauksena 6 kuukauden bruttopalkkaa vastaava määrä 16 800 euroa ja lisäksi aineettomana korvauksena 16 800 euroa. Aineettoman vahingon korvaustakin pidettiin veronalaisen palkkatulon sijaan saatuna tulona eikä verovapaana vahingonkorvauksena. Ratkaisussa KHO 2005:40 yliopisto oli virkamieslautakunnan päätöksellä määrätty maksamaan entiselle virkamiehelleen A:lle 10 kuukauden palkkaa vastaava korvaus sanktiona lain vastaisesta määräaikaisen virkasuhteen käytöstä. Koska korvaus liittyi A:n palvelussuhteeseen yliopistossa eikä korvaus ollut verovapaata vahingonkorvausta, korvaus katsottiin palkaksi, josta oli toimitettava ennakonpidätys.

Nyt ratkaistussa tapauksessa KHO 2012:90 C Oy:n tytäryhtiö B Oy irtisanoi A:n yhtiön palveluksesta 8.12.2008. Irtisanomisaika alkoi 1.1.2009 ja päättyi 30.6.2009. A haki irtisanomisaikana C Oy:ltä yritystukea perustamalleen yritykselle (toiminimelle). C Oy maksoi tukea taloudellisin ja tuotannollisin perustein irtisanotuille työntekijöille. A:lle myönnettiin tukea 20 000 euroa, joka maksettiin A:n yrityksen pankkitilille ennakonpidätystä toimittamatta. A käytti tuen yrityksensä perustamis- ja muihin kustannuksiin. Tuki maksettiin esitettyjä tositteita vastaan. A:n yrityksen kirjanpidossa tuki kirjattiin saatuihin avustuksiin ja tukiin.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko A:n saamaa yritystukea pidettävä A:n verotuksessa palkkatulona tai siihen rinnastettavana tulona vai elinkeinotoiminnan tulona. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymys oli palkkatulosta tai siihen rinnastettavasta tulosta.

Ratkaisun perusteluissa katsottiin, että työnantajan työntekijöille maksamia rahasuorituksia ei pitkään noudatetun vakiintuneen tulkinnan mukaan ole lähtökohtaisesti voitu katsoa muuksi kuin palkkatuloksi tai siihen rinnastettavaksi tuloksi. Irti­sanomisaikana maksettuja suorituksia ei ole lähtökohtaisesti arvioitu muista suorituksista poiketen. Myös irtisanomisajan jälkeen maksettuihin korvauksiin on sovellettu samaa sääntöä, jos niiden on katsottu perustuneen aiempaan työsuhteeseen. Tästä linjasta ei poikettu, vaikka A:n saamassa tuessa katsottiin olevan myös elinkeinotoiminnan tulon piirteitä.

Ratkaisussa ei annettu merkitystä sille, että tuen saamisen edellytyksenä oli elinkeinotoiminnan aloittaminen ja tuki oli myös käytetty elinkeinotoiminnan menoihin. KHO:n mukaan työntekijän työn­antajalta saaman suorituksen verotukseen ei vaikuta se, mihin tarkoitukseen tulo käytetään, tai se, onko työnantaja muuten asettanut etuuden maksamiselle ehtoja. Tulon käyttöön liittyvä verokohtelun eriyttäminen voisi KHO:n mukaan muodostaa olennaisen epävarmuusalueen palkka­tulon verotukseen ja mahdollistaa erilaisia keinotekoisia järjestelyjä.

 

Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki