CTA Paikka
CTA Paikka

Tukiyhdistyksen yleishyödyllisyys

22.10.2015
seppo
Seppo Penttilä

Taustaa

Yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle. Jos yleishyödyllisellä yhteisöllä ei ole elinkeinotuloa tai mainitunlaista kiinteistötuloa, se ei joudu maksamaan tuloveroa. Mikäli yhteisö ei ole yleishyödyllinen, se on kaikesta tuloistaan normaalilla tavalla verovelvollinen. 

Yhteisön yleishyödyllisyys tuloverotuksessa ratkaistaan tuloverolain (TVL) säännösten perusteella. Se, että yhteisö – kuten esimerkiksi yhdistys – on sääntöjensä mukaan aatteellinen yhdistys, ei vielä merkitse, että yhdistystä pidettäisiin verotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä. Käytännössä aatteelliset yhdistykset toki yleensä ovat yleishyödyllisiä yhteisöjä. 

TVL 22 §:n 1 momentissa määritellään yleishyödyllisyyden yleiset kriteerit. Jos nämä täyttyvät, yhteisöä pidetään yleishyödyllisenä. TVL 22 §:n 2 momentissa luetellaan esimerkkejä yleishyödyllisistä yhteisöistä. Esimerkkiluettelo sisältää tyypillisiä yleishyödyllisiä yhteisöjä, mutta se on vain esimerkkiluettelo. Yhteisöä voidaan siis pitää yleishyödyllisenä, vaikka sitä tai sen kaltaista yhteisöä ei ole esimerkkiluettelossa mainittu. Toisaalta esimerkkiluettelossa mainittu yhteisö ei ole yleishyödyllinen, jos se ei täytä yleishyödyllisyyden yleisiä kriteerejä. 

TVL 22 §:n 1 momentin mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Yleishyödyllisyyden yleiset kriteerit jättävät tulkinnalle runsaasti tilaa. Niinpä ei ole ihme, että yhteisöjen yleishyö­dyllisyydestä on aikojen myötä kertynyt runsaasti oikeuskäytäntöä. Rajanveto­tilanteissa tällä käytännöllä ja siihen pohjautuvalla Verohallinnon ohjeistuksella on suuri merkitys. 

Yleishyödyllisyys edellyttää, että yh­teisö ­toimii välittömästi yleiseksi hyväksi ja että sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin. Nämä vaatimukset voivat olla hankalia niin sanotuille tuki- ja kannatusyhteisöille, joiden tarkoituksena on tukea toisen tai toisten yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaa. Verohallinnon ohjeistuksessa on katsottu, että yhteisö ei toimi välittömästi yleiseksi hyväksi, jos se vain taloudellisesti tukee toista välittömästi yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa yhteisöä. Seuraavassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa päädyttiin toisenlaiseen lopputulokseen.

 

Tapaus KHO 2015:125

Säätiön tarkoituksena oli tukea toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään nuorisoa taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sosiaalisesti maaseudulla ja asutuskeskuksissa. Sääntöjensä mukaan säätiö on tukenut taloudellisesti poliittisen puolueen valta­kunnallisen nuorisojärjestön toimintaa ja tukenut lisäksi vuosittain yksityishenkilöitä ja yhdistyksiä jakamalla opinto- ja muita apurahoja. Säätiö on suunnitellut jakavansa jatkossa apurahoihin käytetyistä varoista vaihtoehtoisesti joko kaiken nuorisojärjestölle tai toisena vaihtoehtona kaksi kolmasosaa nuorisojärjestölle ja yhden kolmasosan muille yksityishenkilöille ja yhteisöille. Hakemuksen mukaan säätiöllä on noin kolmen miljoonan euron arvoinen rahastosalkku, jolla se rahoittaa toimintaansa, eikä säätiö harjoita liike­toimintaa. Säätiötä pidettiin tuloverotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä, vaikka säätiö jakaisi kaikki apurahoihin varatut varat nuorisojärjestön tukemiseen. 

 

Kommentit

Kyseisen säätiön verotus on jo aikaiseminkin ollut esillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ratkaisussa KHO 2013:200 katsottiin, että säätiö ei ollut verovuoden 2006 verotuksessa yleishyödyllinen yhteisö. Tuolloin säätiö muun ohella harjoitti elinkeinotoimintana pidettävää adressien välitystä. Tämä muodosti merkittävän osan säätiön toiminnasta suhteessa säätiön muuhun tulonhankintaan sekä varojen käyttöön. Tämän vuoksi katsottiin, että säätiö ei tuolloin ollut yleishyödyllinen yhteisö, vaikka se jakoi laajahkosti apurahoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Vuoden 2007 jälkeen säätiön toiminta oli uudelleenorganisoitu niin, että adressien myynti ja välitystoiminta oli siirretty X Oy:lle. Tämän jälkeen säätiö on saanut tältä ja toiselta omistamaltaan yhtiöltä (Y Oy:ltä) osinkoja. Vuonna 2011 X Oy:n ja Y Oy:n omistus on siirretty Z säätiölle. Verovuonna 2013 ja 2014, joita KHO:n ratkaisu 2015:125 koskee, säätiö ei harjoittanut elinkeinotoimintaa. Säätiön toimintaa rahoitettiin noin kolmen miljoonan euron suuruisen rahastosalkun tuotoilla ja säätiön taloudellinen toiminta rajoittui pelkästään rahastosalkun hallintaan. Näin ollen säätiötä koskeneella verovuotta 2006 koskeneella ratkaisulla KHO 2013:200 ei enää ollut merkitystä arvioitaessa säätiön yleishyödyllisyyttä verovuosina 2013 ja 2014. 

Säätiön tarkoituksena on tähän asti ollut jakaa tuotoistaan normaalin varainhankinnan ja säännönmukaisen toiminnan kulujen vähentämisen jälkeen 2/3 apurahoina säätiön tarkoitusta edistävään toimintaan. Säätiö on B ry:n tukisäätiö. Se on aiemmin jakanut B ry:lle noin puolet ja muille tahoille noin puolet apu­rahoihin käytetyistä varoista. Nyt toimintaa oltiin muuttamassa siten, että säätiö jakaisi jatkossa apurahoihin varatuista varoista kaiken B ry:lle tai vaihtoehtoisesti 2/3 B ry:lle ja 1/3 useille eri tahoille, luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille. Muille kuin B ry:lle jaetut apurahat jaetaan pääosin hakemusten perusteella. 

B ry on rekisteröidyn poliittisen puolueen koko valtakunnan käsittävä jäsenyhdistys. Se oli yleishyödyllinen yhteisö ja sillä ei ollut muuta kuin yleishyödyllistä toimintaa. Säätiö on vuonna 1949 perustettu tukemaan B ry:n toimintaa. Säätiön perustajina on ollut kolme yksityishenkilöä. Säätiön hallituksen jäsenet nimeää B ry:n liittohallitus. Säätiön lakatessa sen varat luovutetaan säätiön sääntöjen mukaan B ry:lle käytettäväksi säätiön tarkoitusta edistävään tarkoitukseen. Varat eivät näin ollen säätiön lakkaamistilanteessa palaudu säätiön perustajille tai heidän lähipiirilleen.

KHO piti säätiötä yleishyödyllisenä, vaikka se jakaisi kaikki apurahoihin varatut varat B ry:lle. Tämä perustui kolmeen eri näkökohtaan. Ensinnäkin, tuotot, jotka täten tulevat B ry:lle tulevat sen yleishyödylliseen toimintaan samalla tavalla kuin B ry:n omalla sijoitustoiminnallaan tai varainhankinnallaan saamat tuotot. Jos säätiötä pidetään yleishyödyllisenä, verotus ei muutu siitä, millaista se olisi, jos tuotot kertyisivät suoraan B ry:n toiminnasta. 

Toiseksi, TVL 22 §:n 2 momentin ­­mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös yleisissä vaaleissa ehdokkaan tukemiseksi varattua varalli­suus­­kokonaisuutta. KHO totesi, että säännöksen voidaan katsoa ilmentävän sitä, että pelkästään yhden kohteen tukemiseksi perustettuakin yhteisöä voidaan joissain tapauksissa pitää yleishyödyllisenä.

Kolmanneksi, se, että säätiö jakaa varoja B ry:n yleishyödylliseen toimintaan, ei tuo säätiön hallituksessa toimiville henkilöille henkilökohtaista taloudellista hyötyä siten kuin TVL 22 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan. Kun säätiön varat sen lakatessa luovutetaan B ry:lle, joka ei ole säätiön perustaja, käytettäväksi säätiön tarkoituksen mukaiseen toimintaan, säätiön verottamatta jäävät tulot eivät ohjaudu yleishyödyllisen piirin ulkopuolelle. 

Verohallinnon yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta koskevassa ohjeen mukaan yhteisö ei toimi välittömästi yleiseksi hyväksi, jos se vain taloudellisesti tukee toista välittömästi yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa yhteisöä. Ohjeen mukaan pelkästään se, että varat ohjataan yleishyödylliseen käyttöön, ei muuta tuki­yhdistyksen toimintaa yleishyödylliseksi ja varainhankintaa verovapaaksi. KHO:n ratkaisun mukaan tukiyhdistys voi olla yleishyödyllinen yhteisö. Verohallinnon on KHO:n päätöksen vuoksi syytä muuttaa ohjeistustaan. Erilaisten tuki- ja kannatusyhdistysten on aiheellista verrata omaa toimintaansa KHO:n ratkaisun tosiseikkoihin. KHO:n ratkaisua ei ole perusteltua nähdä siten, että sen merkitys rajautuisi vain poliittisen toiminnan liepeille, vaikka ratkaisun perusteluissa poliittisen toiminnan tukeminen tietyllä tavalla nouseekin erityisasemaan. 

 

KHO ja KVL tuloverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki