CTA Paikka
CTA Paikka

Osakkeiden kuuluminen vaihto-omaisuuteen

23.5.2017
seppo
Seppo Penttilä

Taustaa

Hyödykkeen käyttötarkoitus ratkaisee sen, mihin omaisuuslajiin hyödyke elinkeinoverolain (EVL:n) mukaan kuuluu. EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Vaihto-omaisuutta ovat EVL 10 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet. Käyttöomaisuuden ja vaihto-omaisuuden rajanvedossa on siis kysymys ”pysyvän käytön” ja luovuttamistarkoituksen erottamisesta toisistaan. Yleensä rajanveto ei aiheuta ongelmia. 

Se, mihin omaisuuslajiin hyödyke kuuluu, ratkaistaan hyödykkeen hankinta-ajankohtana. Jos hyödykkeen alkuperäinen käyttötarkoitus sittemmin muuttuu, siirretään hyödyke uuden käyttötarkoituksen mukaiseen omaisuuslajiin. Verotuksessa tehdään tällöin EVL 51 §:ssä tarkoitettu omaisuuslajisiirto.

Omaisuuslajijaottelun keskeinen merkitys on siinä, että se vaikuttaa hyödykkeen hankintamenon jaksottamiseen. Vaihto-omaisuuteen kuuluvan hyödykkeen hankintameno on pääsääntöisesti sen verovuoden kulua, jonka aikana hyödyke on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Kuluvan vuoden käyttöomaisuushyödykkeiden hankintamenot vähennetään yleensä poistoina ja kulumattoman käyttöomaisuuden hankintamenot sen verovuoden kuluina, jonka aikana hyödykkeet on luovutettu.

Omaisuuslajijaottelu vaikuttaa kuitenkin myös laajuusongelman ratkaisuun eli siihen, onko tulo veronalaista ja meno vähennyskelpoista. Tällainen piirre omaisuuslajijaottelulla on osakkeiden osalta. Yhteisöjen saamien käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnat voivat olla EVL 6b §:ssä säädetyin edellytyksin verovapaita ja hankintamenot vähennyskelvottomia.

Osakeyhtiöiden ja eräiden muiden yhteisöjen osakeluovutusten verovapautta koskeva EVL 6b §:n sääntely on synnyttänyt runsaasti kiistoja verotuksessa. Yleensä näissä on kysymys siitä, kuuluvatko osakeyhtiön omistamat tietyt osakkeet lainkaan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.

Jos osakeomistuksella ei ole riittävän läheistä liityntää yhtiön harjoittamaan elinkeinotoimintaan, osakkeet kuuluvat tällöin yhtiön henkilökohtaiseen tulolähteeseen ja niiden luovutuksiin sovelletaan TVL:n säännöksiä. Elinkeinotulolähteeseen kuuluvat osakkeet voivat niiden ”käyttötarkoituksesta” riippuen kuulua mihin tahansa EVL:n omaisuuslajiin. Seuraavassa KHO:n ratkaisussa on kiistakysymyksenä ollut se, kuuluvatko luovutetut osakkeet käyttöomaisuuteen vai vaihto-omaisuuteen. 

 

Tapaus KHO 2017:44

A Oy oli käynnistänyt ja kehittänyt tuulivoimahankkeita. A Oy:llä itsellään ei ole ollut hankkeiden rakennus- ja toteuttamisvaiheissa tarvittavia pääomia, vaan yhtiön tarkoituksena on ollut, että kuhunkin hankkeeseen saadaan jossain vaiheessa mukaan ulkopuolinen kumppani, jonka asiantuntemuksella ja rahoituksella hanketta voidaan viedä eteenpäin rakennus- ja tuotantovaiheeseen. A Oy oli vuosina 2012–2014 perustanut X Oy:n, Y Oy:n ja kuusi muuta hankekehitysyhtiötä. A Oy oli syksyllä 2014 myynyt X Oy:n ja Y Oy:n osakekannat. Kahden tytäryhtiön kehityshankkeet olivat toistaiseksi keskeytyneet. Lisäksi yksi A Oy:n omistama hankekehitysyhtiö oli myynyt liiketoimintansa joulukuussa 2014. 

A Oy:n katsottiin perustaneen X Oy:n ja Y Oy:n, jotta yhtiö voisi myydä uusiutuviin energialähteisiin perustuvia osakeyhtiöiden muodossa harjoitettuja hankkeita. X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet olivat siten olleet A Oy:n vaihto-omaisuutta. Osakkeiden omaisuuslajia A Oy:n verotuksessa ei ollut arvioitava toisin sen tähden, että A Oy:n toimitusjohtaja ja muut yhtiön johtoon kuuluvat henkilöt toimivat hanke-kehitysyhtiöiden hallinnossa. A Oy:n osakkeista saamat luovutushinnat olivat sen veronalaisia tuloja.

 

Kommentit

A Oy:n kaupparekisteriin merkittynä toimialana on omistaa, kehittää, ostaa ja myydä uusiutuviin energialähteisiin perustuvia hankkeita. Yhtiön toimialana on myös omistaa sekä hankkia ja myydä energian tuotanto-osuuksia omistavien yhtiöiden osakkeita. Yhtiö ei ollut sellainen arvopaperikauppaa harjoittava yhtiö, joka liiketoimintanaan ostaa ja myy osakkeita yleensä osallistumatta kohdeyhtiöiden kehittämiseen.  Se, että omistajayhtiö osallistuu kohdeyhtiön ”kehittämiseen ja jalostamiseen” ja omistajayhtiön edustajat toimivat kohdeyhtiön hallinnossa, ei kuitenkaan estä osakkeiden kuulumista vaihto-omaisuuteen. Niinpä rakennusliikkeen vaihto-omaisuuteen kuuluvat sen myytäviksi tarkoitetut asunto- ja kiinteistöyhtiön osakkeet. Ratkaisevaa on se, onko osakkeet hankittu luovuttamista varten. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan verovelvollisen osakeomistukset kuuluvat kuitenkin käyttöomaisuuteen, vaikka pääomasijoittaja yleensä pyrkiikin irtautumaan omistuksistaan tietyssä määräajassa. 

KHO:ssa esillä olleessa tapauksessa A Oy:n liiketoimintamallissa voidaan nähdä yhtäläisyyksiä rakennusliikkeen toimintaan ja sen arvopaperiomistukseen. Toisaalta erottaviakin piirteitä on. A Oy itse korosti, että sen tarkoituksena on toimia hankkeissa pitkäaikaisena omistajana ja siis olla omistajana käynnistämissään yhtiömuotoisissa tuulivoimahankkeissa myös rakennus- ja tuotantovaiheessa. Sinänsähän se, että käynnistämisvaiheen jälkeen mukaan tulee ulkopuolisia asiantuntijoita tai rahoittajia ei sulje pois sitä, että myös A Oy olisi voinut jatkaa tuulivoimahankeyhtiöiden omistajana.

A Oy oli perustettu vuonna 2012. Se oli vuosina 2012–2014 perustanut kahdeksan tuulivoiman hankekehitysyhtiötä. Vuonna 2014 se myi näistä kahden (X Oy:n ja Y Oy:n) yhtiön osakekannat ja lisäksi yksi tytäryhtiö oli myynyt liiketoimintansa. Kahden tytäryhtiön kehityshankkeet olivat keskeytyneet hankkeita koskevien kaavavalitusten vuoksi. Yhtiön liiketoimintamallin lisäksi tällaiset tosiseikat viittaavat siihen, että X Oy:n ja Y Oy:n omistuksia ei ole tarkoitettu A Oy:n ”pysyvään käyttöön”. Niinpä KHO katsoi, että A Oy on perustanut hankekehitysyhtiöt X Oy:n ja Y Oy:n, jotta yhtiö voisi myydä uusiutuviin energialähteisiin perustuvia osakeyhtiöiden muodossa harjoitettuja hankkeita.

EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Vaikka lain sanamuodossa puhutaan ”pysyvästä käytöstä”, voivat lyhyen ajankin omistetut osakkeet kuulua käyttöomaisuuteen. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan verovelvollisen osakeomistuksia pidetään käyttöomaisuuteen kuuluvina, vaikka pääomasijoittaja yleensä pyrkii irtautumaan omistuksesta tietyn ajan kuluessa, eikä pysyvyyttä siis vaadita. On myös huomattava, että käyttöomaisuusosakeluovutusten verovapautta sääntelevässä EVL 6b §:ssä verovapauden edellytykseksi asetettu omistusaika on vain yksi vuosi. Jos osakeomistus on siis kuitenkin alun perin tarkoitettu EVL 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla pysyväksi, osakkeet ovat käyttöomaisuutta, vaikka omistusaika syystä tai toisesta sittemmin jäisi vaikkapa vain vuoden mittaiseksi. KHO:n ratkaisu ei merkitse poikkeamaa näihin peruslähtökohtiin. 

KHO ja KVL tuloverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki