Osakevaiho ja veron kiertäminen

23.8.2017
seppo
Seppo Penttilä

Taustaa

Keskeisimmät elinkeinoverolaissa tarkoitetut yritysjärjestelyt ovat sulautuminen, jakautuminen, liiketoimintasiirto ja osakevaihto. Tuloverotuksessa yritysjärjestelyjen keskeisiä periaatteita ovat, että ne voivat tapahtua ilman välittömiä veroseuraamuksia, niihin sovelletaan jatkuvuusperiaatetta ja verotus lykkääntyy seuraavaan luovutukseen. Näiden periaatteiden soveltaminen edellyttää, että järjestely täyttää moninaiset laissa asetetut edellytykset.

Yritysjärjestelyjä varten on oma veron kiertämistä estävä säännös, EVL 52h §. Sen mukaan yritysjärjestelyjä koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen. Viime aikoina EVL 52h §:n soveltaminen on ollut usein esillä EVL 52f §:ssä tarkoitettujen osakevaihtojen osalta.

EVL 52f §:n 1 momentin mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Jos osakeyhtiöllä on jo enemmän kuin puolet äänimäärästä, myös lisäosakkeiden hankkimista hankkivan yhtiön osakkeita vastaan pidetään osakevaihtona. Rajoitetussa määrin vastike saa olla myös rahaa. 

Osakevaihdossa osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osake­vaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Jos osakevaihdossa on käytetty rahavastiketta, siltä osin kysymyksessä on veronalainen luovutus.

Osakevaihto vaikuttaa siihen osallisten verotukseen monella tavoin, vaikka osakevaihdossa ei osakkeita luovuttaneelle realisoidukaan tuloa. Nämä osakevaihdosta seuraavat verotuksen muutokset voivat olla verovelvollisen kannalta edullisia, mutta joissain tapauksissa osakevaihto johtaa myös epäedullisiin veroseuraamuksiin, kuten esimerkiksi vahvistettujen tappioiden menettämiseen. 

Seuraavassa KHO:n ratkaisussa on otettu kantaa siihen, miten osakevaihdosta aiheutuvia verotuksen muutoksia on arvioitava veron kiertämistä koskevan EVL 52h §:n näkökulmasta. Samalla päätös linjaa yleisemminkin EVL 52h §:n soveltamista. 

Tapaus KHO 2017:78

A Oy harjoitti sijoitustoimintaa, ja X omisti sen koko osakekannan. B Oy toimi puualalla, ja X omisti sen osakekannasta 50,60 prosenttia. Tarkoituksena oli järjestää osakevaihto siten, että A Oy toteutti osakeannin ja X merkitsi osakeannissa kaikki osakkeet omistamillaan B Oy:n osakkeilla. Osakevaihdon jälkeen A Oy omistaisi 50,60 prosenttia B Oy:n osakkeista. Järjestelyssä ei käytettäisi rahavastiketta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa järjestelyn liiketaloudelliseksi syyksi oli esitetty muun ohessa se, että tavoitteena oli keskittää X:n sijoitus- ja osakevarallisuuden omistaminen ja hallinnointi A Oy:öön. 

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että toiminnan uudelleenjärjestely oli lähtökohtaisesti hyväksyttävä taloudellinen syy järjestelylle. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n veron kiertämistä koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Koska asiassa ei näytetty syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, järjestelyn tueksi esitetyt liiketaloudelliset perusteet eivät tulleet enemmälti punnittaviksi. Edellytyksiä mainitun säännöksen soveltamiselle ei ollut. Luovutukseen sovellettiin tuloverolain 45 §:n 5 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä, joiden perusteella osakevaihdossa mahdollisesti syntyvää voittoa ei katsota ennakkoratkaisun hakijan X:n verotuksessa veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi.

Kommentit

KHO:ssa esillä olleessa asiassa oli riidatonta, että EVL 52f §:ssä säädetyt osakevaihdon muodolliset edellytykset täyttyivät. Sen sijaan kysymys oli siitä, estyykö säännöksen soveltaminen sen vuoksi, että osakevaihto katsottaisiin tapahtuneen EVL 52h §:ssä tarkoitetulla tavalla veron kiertämisen tarkoituksessa.

EVL:n yritysjärjestelysäännöksistä puhuttaessa korostetaan usein sitä, että järjestelylle tulee olla vahvat liiketaloudelliset perusteet, jotta yritysjärjestelyyn ei sovelleta EVL 52h §:ää. Toisaalta tulisi kuitenkin muistaa, että veron kiertämistä koskevia säännöksiä ei voida soveltaa, jos yritysjärjestely ei johda lain tarkoituksen vastaisten veroetujen syntymiseen. KHO:n nyt antama ratkaisu on tärkeä muun muassa sen vuoksi, että siinä käsitellään hyväksyttäviä tai riittäviä liike­taloudellisia syitä ja myös sitä, millaisessa tilanteessa niillä on merkitystä.

Yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestely ja järkeistäminen mainitaan yritysjärjestelydirektiivissä veron kiertämissäännöksen soveltamisen poissulkevina hyväksyttävinä taloudellisina syinä. KHO:n mukaan nämä ovat esimerkkejä liiketaloudellisista perusteista. Myöhemmin KHO toteaa, että esillä olevassa asiassa liiketaloudelliset perusteet eivät tule enemmälti punnittaviksi, koska asiassa ei näytetty syntyneen konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja. Tästä ilmenee se, että jos yritysjärjestely johtaa yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestelyyn ja/tai järkeistämiseen, ei liiketaloudellisia syitä tarvitse sen kummemmin pohtia, jos yritysjärjestely ei tuota lain tarkoituksen vastaisia veroetuja. Se, että osakevaihto ei johda luovutusvoiton verotukseen, ei luonnollisestikaan ole lain tarkoituksen vastainen veroetu vaan nimenomaan sellainen lainsäätäjän tarkoittama etu, joka liittyy osakevaihtoon.

EVL:n yritysjärjestelyjä koskevissa säännöksissä säännellään lähinnä vain se, että yritysjärjestely ei johda sen toteuttamisvaiheessa tuloveroseuraamuksiin. Yritysjärjestelyille on kuitenkin tyypillistä, että niillä on EVL:n yritysjärjestelyjä koskevissa säännöksissä säänneltyjen seikkojen lisäksi myös muita verovaikutuksia. Ratkaisussa KHO 2017:78 esillä oli se, voivatko tällaiset lainsäännöksistä johtuvat verovaikutukset, kun ne tässä tapauksessa olivat verovelvolliselle edullisia, johtaa veron kiertämistä estävien säännösten soveltamiseen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituskirjelmässä perusteltiin veron kiertämistä estävän EVL 52h §:n soveltamista kolmella eri veroedulla: 1)  osakevaihdon jälkeen B Oy:n A Oy:lle maksamat osingot ovat EVL 6a §:n mukaan verovapaita, mutta jos osakevaihtoa ei tehdä, ovat B Oy:n X:lle jakamat osingot X:n verotuksessa TVL:n säännösten mukaan osin veronalaista tuloa, 2) osakevaihdon yhteydessä A Oy:n nettovarallisuus kasvaa ja osakkeen matemaattinen arvo muuttuu vastaavasti, mikä vaikuttaa A Oy:n jakaman osingon verotukseen X:n verotuksessa ja 3) järjestelyssä saavutetaan veroetua, jos A Oy myy tulevaisuudessa B Oy:n osakkeita.

KHO totesi, että B Oy:stä saatavien osinkojen verokohtelun muuttuminen, kun X:n sijasta osingonsaajaksi tulee A Oy, on verotuksellisesti tavanomainen veroseuraamus. Näin tapahtuu aina, kun osakkeet siirtyvät luonnolliselta henkilöltä osakeyhtiölle. Verojärjestelmän kannalta tavanomainen veroseuraamus oli myös se, että emoyhtiön A Oy:n nettovarallisuus muuttuu osakevaihdon seurauksena. Tällaisia osakevaihdosta aiheutuvia tavanomaisia veroseuraamuksia ei voida pitää lain tarkoituksen vastaisina veroetuina. 

Osakevaihdolla hankittujen osakkeiden hankintamenona hankkivan yhtiön verotuksessa on niiden käypä arvo osakevaihdon ajankohtana. Jos hankkiva yhtiö myy pian osakevaihdon jälkeen osakevaihdolla hankkimansa osakkeet, hankkivalle yhtiölle ei siten todennäköisesti synny veronalaista tuloa. Myöskään osakkeet hankkivalle yhtiölle luovuttanutta osakasta ei ole verotettu, koska hänen verotuksessaan on sovellettu osakevaihtoa koskevia säännöksiä. Näiden syiden vuoksi veron kiertämistä koskevia epäilyksiä voi syntyä, jos osakevaihto on välivaihe järjestelyssä, jonka tarkoituksena on kohdeyhtiön osakkeiden myyminen. KHO totesi, että asiassa ei ole esitetty, että A Oy:n olisi tarkoitus pian osakevaihdon jälkeen luopua B Oy:n osakkeista. Näin ollen tässä yhteydessä ei tule arvioitavaksi, tuleeko jokin veron kiertämistä estävä säännös sovellettavaksi, jos osakkeita luovutetaan edelleen. Mahdollisiin jatkoluovutuksiin on siten edelleenkin syytä suhtautua pidättyvästi.

KHO:n päätöksen lopputulos on selkeä ja päätös on muutoinkin tärkeä. Se vähentää olennaisella tavalla osakevaihtoon liittynyttä EVL 52h §:n soveltamista koskenutta oikeudellista epävarmuutta. Se osoittaa, missä järjestyksessä käsittelyn tulee edetä, jos yritysjärjestelyn yhteydessä nousee esille EVL 52h §:n soveltamista koskevia kysymyksiä. Lisäksi se valaisee liiketaloudellisten perusteiden sisältöä. Hyvä on myös se, että ratkaisusta ilmenee, että yritysjärjestelystä aiheutuvia tavanomaisia veroseuraamuksia ei voida pitää veron kiertämistä estävän säännöksen soveltamisen laukaisevina lain tarkoituksen vastaisina veroetuina. Tämänhän pitäisi toki olla itsestään selvää ilman KHO:n ratkaisuakin. 

Ratkaisut: yritysverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki