CTA Paikka
CTA Paikka

Norjalainen yhtiö osakevaihdossa

11.12.2012
seppo
Seppo Penttilä

Taustaa

Osakevaihdolla tarkoitetaan EVL:n mukaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii toisen yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeeksi omia osakkeitaan. Lisäksi edellytetään, että hankkiva yhtiö saa äänimääräenemmistön kohdeyhtiössä tai hankkivalla yhtiöllä on jo ennestään äänimääräenemmistö. Osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankinta­menona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa.

Osakevaihtoa koskeva säännös perustuu yritysjärjestelydirektiiviin. Direktiiviä sovelletaan silloin, kun rajat ylittävässä yritysjärjestelyssä osapuolina olevilla yhtiöillä on verotuksellisesti kotipaikka eri jäsenvaltioissa. Direktiiviä ei sovelleta EU-valtioita laajemmalla ETA-alueella. Norja, Islanti ja Liechtenstein ovat EU:n ulkopuolisia ETA-valtioita. Koska ne eivät ole EU:n jäsenvaltioita, eivät ne ole myöskään velvollisia saattamaan voimaan yritysjärjestelydirektiivin säännöksiä.

EVL:n yritysjärjestelyjä koskevien säännösten alueellinen soveltamisala on yritysjärjestelydirektiivin mukainen. Tämän vuoksi esimerkiksi EVL 52f §:ssä olevaa osakevaihtoa koskevaa säännöstä ei EVL:n säännösten mukaan sovellettaisi, jos norjalainen osakeyhtiötä vastaava yhtiö (aksjeselskap) hankkii suomalaisen osakeyhtiön osakekannan antaen vastikkeeksi EVL 52f §:n mukaisesti omia osakkeitaan. Kun Norja on ETA-valtio, Suomen verotuksessa tulee kuitenkin ottaa huomion ETA-sopimuksen määräykset. Tämä näkyy seuraavasta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta.

Tapaus KHO 2012:93

Osakevaihtoon, jossa suomalainen A Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet norjalaiselle B AS:lle ja saa vastikkeena B AS:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita, sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52f §:stä ilmeneviä periaatteita.

Kommentit

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli esillä tilanne, jossa suomalainen A Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet norjalaiselle suomalaista osakeyhtiötä vastaavalle B AS:lle. B AS antaa vastikkeeksi omia osakkeitaan. B AS omistaa ennestään 80 % C Oy:n osakkeista. Jos B AS olisi suomalainen tai EU:n jäsenvaltiosta oleva yhtiö, vaihtoon sovellettaisiin Suomen verotuksessa osakevaihtoa koskevia säännöksiä. Kun näin ei kuitenkaan ole, Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan osakkeet luovuttavan suomalaisen A Oy:n verotuksessa vaihtoa pidetään osakkeiden luovutuksena, josta voisi realisoitu TVL:n mukainen luovutusvoitto tai EVL:n mukainen veronalainen tai verovapaa osakkeiden luovutushinta siitä riippuen, soveltuuko luovutukseen käyttöomaisuusosakkeiden luovutusta koskeva EVL 6b § vai ei.

Keskusverolautakunta oli jo vuonna 2008 antamassaan ratkaisussa (55/2008) todennut, että ETA-sopimus huomioon ottaen A Oy:n verotuksessa tulee soveltaa EVL 52f §:stä ilmeneviä periaatteita. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti KVL:n ratkaisusta. Valituksen johdosta KHO pyysi välipäätöksellään KHO 2011:10 asiasta ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta. Unionin tuomioistuin antoi tuomionsa (C-48/11) 19.7.2012. KHO on nyt sitten antanut asiassa lopullisen ratkaisunsa, joka on samanlainen kuin KVL:n vuonna 2008 antama ennakkoratkaisu.

Eräs huomionarvoinen ja ehkä kriittisiä kysymyksiäkin herättävä piirre asiassa on se, että juttu on ollut vireillä KHO:ssa varsin pitkään ennen kuin ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle tehtiin. Se, että lopputulos asiassa on KVL:n ratkaisun mukainen, oli melko suurella varmuudella ennakoitavissa jo aikaisemman unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella. Ennakkoratkaisupyynnön tekemisen kynnys oli tässä tapauksessa KHO:ssa verraten matala.

ETA-sopimuksen 31 artiklassa on sijoittautumisvapautta koskeva säännös ja 40 artiklassa on pääomien vapaata liikkuvuutta koskeva säännös. Vaikka niiden sanamuodot jossain määrin poikkeavatkin SEUT-sopimuksen (Sopimus Euroopan unionin toiminnasta) vastaavista artikloista, ne ovat unionin tuomioistuimen päätösten mukaan kuitenkin keskeisiltä osin identtisiä SEUT-sopimuksen vastaavien perusvapauksien kanssa ja niitä tulee tulkita jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että sijoittautumisoikeus ja pääomien vapaa liikkuvuus ulottuu myös EU:n ulkopuolisiin ETA-valtioihin.

Jos norjalainen yhtiö hankkii EVL 52f §:n mukaisella osakevaihdolla suomalaisen osakeyhtiön osakekannan, vaihtoa tulisi ETA-sopimus huomioon ottaen käsitellä suomalaisen osakkaan verotuksessa samalla tavalla kuin käsiteltäisiin osakevaihtoa, jossa hankkivana yhtiönä on kotimainen osakeyhtiö. Jos näin ei ole, kysymyksessä on ETA-sopimuksen vastainen syrjintä tai rajoitus. Tämä voi kuitenkin olla oikeutettua yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä. Unionin tuomioistuin on pitänyt veropetosten estämistä tällaisena oikeuttamis­perusteena silloin, kun EU:n jäsenvaltion ja EU:n ulkopuolisen ETA-valtion välillä ei ole keskinäistä tietojenvaihtoa koskevaa sopimusta. EU:n jäsenvaltioissa sovellettava virka-apudirektiivi koskee vain jäsenvaltioiden viranomaisten tietojenvaihtoa.

Suomen ja Norjan välillä on voimassa Pohjoismaiden välinen sopimus virka-avusta veroasioissa. Siihen sisältyvät määräykset vastaavat tietojenvaihdon osalta EU:n jäsenvaltioissa sovellettavaa virka-apudirektiiviä.  Tämän vuoksi tietojensaantimahdollisuuksien puuttuminen ei voi olla oikeuttamisperusteena ETA-sopimuksessa turvatun sijoittautumisvapauden rajoittamiselle.

KHO:n ennakkoratkaisupyyntöön annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa C-48/11 todetaan kohdassa 19, että esillä olleessa osakevaihtotilanteessa oli kysymys sijoittautumisvapauden alaan kuuluva tilanne. Tämän vuoksi KHO:n päätös ei laajenna EVL 52f §:n periaatteiden soveltamista sellaisiin tilanteisiin, joissa hankkiva yhtiö on EU:n/ETA:n ulkopuolelta oleva yhtiö.

 

KHO ja KVL tuloverotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki