KHO 7.12.2000 t. 3191 (KVL 2000:73)
Henkilö, joka työskenteli päätoimisesti palkkatyössä, harjoitti arvopaperisijoitustoimintaa sivutoimisesti pääasiassa pankin välityksin ilman erityisiä toimitiloja, palkattua työvoimaa tai toiminimeä. Sijoitustoimintaa varten hänellä ei ollut sanottavaa käyttöomaisuutta, eikä hän pitänyt toiminnasta kirjanpitoa, vaan antoi veroilmoitukset osto- ja myyntitapahtumat osoittavien tositteiden perusteella. Sijoitustoimintaa oli harjoitettu usean vuoden aikana pääasiassa ansiotuloista säästetyillä ja sijoitustoiminnasta kertyneillä varoilla ilman velkarahoitusta. Vuonna 1999 oli otettu toimintaa varten laina, joka oli määrältään vähäinen suhteessa omaan rahoitukseen ja sijoitussalkun arvoon. Sijoitussalkun sisältöä oli tarkoitus muuttaa vähitellen markkinatilanteen mukaan ostojen ja myyntien kautta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei henkilön sijoitustoiminta ollut näissä olosuhteissa elinkeinotoimintaa ja että hänen sijoitustoimintansa verotukseen sovelletaan tuloverolain luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä.
Arviointi
KVL oli omassa ratkaisussaan päätynyt asiassa samaan lopputulokseen kuin KHO. KVL:n tapausselostuksesta ilmenee mm. että verovelvollinen oli vuonna 1999 antanut 17 ostotoimeksiantoa yhteisarvoltaan 1.135.000 mk ja 5 myyntitoimeksiantoa yhteisarvoltaan n. 600.000 mk. Arvopaperisalkun arvo keväällä 2000 oli n. 8 milj. mk ja se sisälsi 24 yhtiön osakkeita ja arvo-osuuksia. Verovelvollisella oli harkittavana useampia erilaisia toimintavaihtoehtoja, joista eräs oli se, että hän tekisi osakekauppoja enimmillään 20 kertaa kuukaudessa. Verovelvollisella oli toimintaa varten otettua velkaa 500.000 mk.
Päätös osoittaa, että luonnollisen henkilön sivutoimisesti harjoittaman arvopaperikaupan EVL-raja on ilmeisen korkealla. KHO:n päätöksen jälkeen Verohallitus on yhtenäistämisohjeissaan (Verohallituksen ohje 29.12.2000 Dnro 3530/32/2000) ottanut kantaa arvopaperikaupan verotukseen. Näistä ohjeista voidaan tiivistetysti todeta seuraavaa:
Yksityishenkilön sivutoiminen sijoitusluonteinen arvopaperikauppa voi ohjeiden mukaan olla vain poikkeuksellisesti elinkeinotoimintaa. Yksityishenkilön päätoimisesti harjoittama arvopaperikauppa voi olla elinkeinotoimintaa. Ratkaisu tehdään tällöin yleisten elinkeinotoiminnan kriteerien pohjalta, mutta huomiota kiinnitetään myös verovelvollisen omaan käsitykseen siitä, onko hänen harjoittamansa toiminta elinkeinotoimintaa vai ei. Yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan ollessa kyseessä merkitystä on sillä, ovatko arvopaperit kirjanpidossa ja miten niitä on kirjanpidossa käsitelty (esim. ovatko vaihto-omaisuudessa).
Yhtenäistämisohjeen mukaan arvopaperikauppaa varten perustettu yhtiö harjoittaa aina elinkeinotoimintaa. Pienetkin myyntitulot ovat ohjeen mukaan heti elinkeinotoiminnan tuloa. Yhtiön elinkeinotoimintansa ohella sivutoimisesti harjoittama arvopaperikauppa on ohjeen mukaan osa EVL-tulolähteen toimintaa. Tällöin merkitystä ei ole arvopaperikaupan volyymilla ja kauppojen lukumäärällä. Yhtiön osalta arvopaperikaupan EVL-status ei siten määräydy perinteisten elinkeinotoiminnan kriteerien perusteella, vaan ratkaisevaa on juridinen muoto. Ero aikaisempaan tulkintalinjaan on varsin tuntuva. Yleishyödyllisten yhteisöjen harjoittama arvopaperikauppa voi yhtenäistämisohjeen mukaan olla vain poikkeuksellisesti EVL:n mukaan verotettavaa toimintaa.
Yhtenäistämisohjeet sisältävät etenkin yhtiöiden harjoittaman arvopaperikaupan kannalta aikaisemmasta poikkeavia uusia linjauksia, joille ei ainakaan toistaiseksi ole vahvistusta julkaistusta oikeuskäytännöstä. Kokonaisuutena ohjeista heijastuu linja, jossa rajanvetotilanteissa verovelvollisen omalle käsitykselle asiasta annetaan merkittävä paino. Huomattava on myös se, että ohjeissa korostetaan luottamuksensuojan merkitystä. Jos arvopaperikaupan verottamiselle yksittäistapauksessa on jo vakiintunut verotuskäytäntö, verotusta jatketaan myös tulevina vuosina saman käytännön mukaisesti, ellei toiminnan olosuhteissa ole tapahtunut muutosta.
Osakaslainat
Johdanto
Osakeyhtiön osakkeen-omistajilleen antamia rahalainoja koskevat tänä päivänä monet eri säännökset. OYL 12:7 §:n mukaan rahalainoja yhtiön lähipiiriin kuuluville saadaan antaa vain voitonjakokelpoisten varojen rajoissa ja turvaavaa vakuutta vastaan. Verotuksessa osakaslainat ovat TVL 53a §:n mukaisesti lainsaajalle pääomatuloa siltä osin kuin verovuonna nostettua lainaa ei ole maksettu takaisin verovuoden loppuun mennessä. Jos kysymyksessä on osakaslaina, johon TVL 53a § ei sovellu (esim. lainsäännöksessä edellytetty 10 %:n omistusosuus ei täyty), lainaa ja siihen mahdollisesti liittyvää korottomuus-etuutta arvioidaan peiteltyä osinkoa koskevan VML 29 §:n valossa. Osingon pääomatulo-osuutta laskettaessa osakaslaina vähennetään osakkaan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta TVL 48.4 §:n mukaisesti. Osakaslainalla voi kaiken kaikkiaan olla varsin tuntuvat veroseuraamukset, kun lainapääoma voidaan verottaa osakkaan pääomatulona ja laina lisäksi voi johtaa siihen, että osinko muuttuu kokonaan ansiotulona verotettavaksi tuloksi. Seuraavassa ratkaisussa on otettu kantaa siihen, onko kysymyksessä osakkeiden matemaattisesta arvosta vähennettävä osakaslaina vai ei.
