Vakuutuskorvauksen arvonlisäverokäsittely luottotappiotilanteessa
Vakuutusyhtiöltä luottotappion perusteella saatua vakuutuskorvausta oli pidettävä AVL 78 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vähennetystä luottotappiosta kertyneenä määränä, joka oli lisättävä veron perusteeseen siltä osin, kuin vakuutuskorvaus kohdistui luottotappioksi kirjattuun pääomaan.
A Oy oli ottanut luottovakuutuksen, jossa vahinkoperusteita olivat ostajan maksukyvyttömyys ja maksun viivästyminen. Vakuutus ei koskenut arvonlisäveroa tai vastaavaa liikevaihtoon liittyvää veroa tai maksua. Vakuutuksenantajalla oli oikeus vaatia korvauksen maksamisen ehdoksi, että A Oy siirsi vakuutuksenantajalle koko saatavansa ostajalta kaikkine oikeuksineen ja vakuuksineen. A Oy oli tehnyt kertymättä jääneistä saatavistaan AVL 78 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla luottotappiovähennyksen veron perusteesta.
KHO:n mukaan vakuutuskorvausta oli pidettävä AVL 78 §:n 2 momentissa tarkoitettuna vähennetystä luottotap-
piosta kertyneenä määränä, joka oli lisättävä veron perusteeseen, koska vakuutuskorvaus maksettiin yhtiölle kyseisen luottotappion kattamiseksi. Ratkaisullaan KHO vahvisti tulkinnan, jonka mukaan luottovakuutuksen perusteella saatu korvaus ei ole korvausta vahingosta, joka aiheutuu asiakkaan maksun laiminlyönnistä vaan suoritus, joka korvaa asiakkaan puuttuvan suorituksen kokonaan tai osittain. Luottovakuutuksen perusteella saadun korvauksen katsottiin liittyvän tavaran luovutukseen, vaikka kauppahintaa ei suorittanutkaan tavaran alun perin ostanut taho.
Kommentit
KHO:n ratkaisusta poikkeavallekin tulkinnalle olisi tapauksessa löytynyt perusteita, sillä vahingonkorvausta ei vakiintuneesti ole pidetty vastikkeena tavaran tai palvelun myynnistä eikä vakuutuskorvauksen saaminen lähtökohtaisesti vaikuta alkuperäisen saamisen olemassaoloon. Lisäksi korvaus koskee normaalisti, kuten tässäkin tapauksessa, vain (ja enintään) saamisen nettomäärää, eikä vakuutuksenottaja KHO:n päätöksen perusteella näissä olosuhteissa saisi suojaa luottotappiosaatavaan liittyvän arvonlisäveron osalta.
A Oy esitti KHO:lle toimittamassaan vastineessa muun muassa, että vakuutuksenantaja ei osta tai maksa jonkun toisen yhtiöltä ostamaa tavaraa tai palvelua. Vakuutusyhtiö ei maksa mitään verollisen oston tehneen asiakkaan puolesta. Sen sijaan vakuutuksenantaja maksaa yhtiölle vakuutuskorvauksen osapuolten välisen vakuutussopimuksen mukaisen vahinkoperusteen vuoksi, eikä yhtiön saama vakuutuskorvaus näin ollen ole vastiketta AVL:n tarkoittamasta tavaran tai palvelun myynnistä. Kyseessä ei A Oy:n selvityksen mukaan ollut myöskään saatavien myynti vakuutusyhtiölle tai tavaran lunastaminen. KHO ei kuitenkaan antanut merkitystä näille A Oy:n perusteluille.
Käytännössä KHO:n ratkaisu tarkoittaa sitä, että ottaessaan luottovakuutuksen vakuutuksenottaja vakuuttaa kyseisen kaltaisissa tilanteissa osin veronsaajan ALV-saatavaa. Ratkaisu johtanee myös luottovakuutusten ja niiden ehtojen uudelleenarviointiin sekä vakuutuksenantajien että -ottajien puolelta. KHO:n ratkaisussa ei myöskään otettu kantaa siihen, olisiko vakuutuksenottajalla oikeus pienentää vähennetystä luottotappiosta vakuutuskorvauksen perusteella kertyneeksi katsottua määrää kyseisen vakuutuksen vakuutusmaksun määrällä.
