CTA Paikka

Helsingin HAO 13.10.2010 Taltionumero 10/0831/4

9.11.2011
Petri Salomaa

Helsingin hallinto-oikeus teki lainvoimaisella päätöksellään 13.10.2010 perustavanlaatuisen kannanoton nykyaikaisen tietoliikenneverkon ydinosaa – valokuitukaapeleita – koskien todetessaan, että runkokaapelin sisällä olevat valokuitukaapelit eivät muodosta arvonlisäverolain 28 §:ssä tarkoitettua pysyvää rakennelmaa. Hallinto-oikeuden mukaan valokuitukaapeleita ei myöskään ole pidettävä sellaisena edellä mainitussa pykälässä tarkoitetun pysyvän rakennelman osana, että kysymyksessä olisi laissa tarkoitettu kiinteistö. Hallinto-oikeus totesi nimenomaan, että kysymyksessä on arvonlisäverolaissa tarkoitettu irtain tavara.

Päätöksen kohteena ollut yhtiö on valtakunnallinen runkokuituoperaattori, joka toimii valtakunnallisten kuiturunkoyhteyksien niin sanotun mustan kuidun myyjänä, vuokraajana ja välittäjänä. Mustat kuidut sijaitsevat kaapelivaipan eli runkokaapelin sisällä ja ne voivat olla siitä erillisiä kaupan ja välityksen kohteita. Yhtiön apporttina saamat kuituyhteydet ovat olleet yksittäisiä kuituja apporttien antajien omistamissa kaapelivaipoissa. Kaapelivaippojen omistus on jäänyt edelleen apporttien antajille. Asian oikeuskysymys liittyi siihen, saiko yhtiö tehdä arvonlisäverovähennyksen apporttina saamiensa valokuitujen osalta vai ei. Tässä kohden itse valokuidun arvonlisäverokäsittelyllä on ratkaiseva merkitys. Mikäli valokuidut olisi katsottu arvonlisäverolain kiinteistökäsitteen mukaisiksi pysyviksi rakennelmiksi tai niiden osaksi, apporttina saatuun luovutukseen ei olisi voinut sisältyä vähennettävää arvonlisäveroa, koska kiinteistön omistusoikeuden luovutus on aina arvonlisäveroton tapahtuma. Edellä mainitusta poiketen arvonlisäverollisessa liiketoiminnassa käytetyn irtaimen tavaran luovutus on yleensä arvonlisäverollinen tapahtuma, ellei kyseessä ole liiketoiminnan tai sen osan luovutus arvonlisäverolain 19 a §:n mukaisesti.

Hallinto-oikeus totesi valokuitukaapeleiden olevan irtainta tavaraa – ei kiinteistöjä – ja sen vuoksi yhtiöllä oli oikeus vähentää apporttina saamansa tavaran hintaan sisältyvä arvonlisävero. Hallinto-oikeus selvensi ratkaisullaan valokuitukaapeleita koskevaa verotuskäytäntöä, sillä arvonlisäverotuskäytäntö on vaihdellut eri verovirastojen välillä.

OTK Harri Huikuri, Deloitte

KHO ja KVL alvUusimmat Artikkelit
Katso kaikki