CTA Paikka
CTA Paikka

Erikoislääkäripalvelut, työvoiman vuokraus

20.8.2011
Petri Salomaa

Erikoislääkäriyhtiöt A Oy ja B Oy myivät muun ohella erilaisia terveyden- ja sairaanhoidon palvelukokonaisuuksia julkisen terveydenhuollon yksiköille. Palvelukokonaisuuden sisältö määräytyi palvelun tilaajan tarpeiden perusteella. Yhtiöt laskuttivat palveluista niiden tilaajaa, joka puolestaan laskutti potilasta tämän saamasta hoidosta. Julkisen terveydenhoidon yksikkö hoiti lakien ja määräysten edellyttämät tehtävät, yhteydenpidon ulkopuolisiin ja viranomaisiin sekä hankki tarvittavat luvat. Julkisen terveydenhuollon yksikkö luovutti yhtiöiden palveluksessa olevien lääkäreiden käyttöön korvauksetta palvelun suorittamisessa tarvittavat tilat, potilastiedot ja avustavan henkilöstön sekä hoiti ajanvarauksen. Palvelun tilaajalla oli oikeus ohjeistaa lääkäreitä toimenpiteiden suorittamisessa. Yhtiöt vastasivat palveluksessaan olevien lääkäreiden toiminnasta ja palvelussuhteen ehdoista, kuten palkoista. Yhtiöiden potilasvahinkovakuutus korvasi potilaille aiheutuvat potilasvahingot potilasvahinkolain mukaisesti.

pp>Korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoi antamassaan ratkaisussa 29.4.2009 T 1043, että palvelukokonaisuuden olennainen sisältö oli luovuttaa A Oy:n ja B Oy:n palveluksessa olevien työntekijöiden työpanos palvelun tilaajan käyttöön. Yhtiöt eivät luovuttaneet palvelua suoraan potilaille vaan julkiselle terveydenhuollon yksikölle. Yhtiöt eivät näiden palvelujen osalta myöskään ylläpitäneet terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, vaan toiminta tapahtui julkisen terveydenhuollon yksiköissä. Tämän vuoksi ja kun arvonlisäverotonta voi olla vain luvanvarainen ja asianmukaisesti hyväksytty terveyden- ja sairaanhoitopalvelu, kysymys ei ollut arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitetusta verottomasta terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynnistä vaan verollisesta työvoiman vuokrauksesta. Sillä seikalla, että yhtiöillä oli lääninhallituksen lupa yksityisen terveydenhuollon palvelujen antamiseen, ei ollut julkisille terveydenhuollon yksiköille myytävien palvelujen arvonlisäverokohtelun suhteen merkitystä, koska lupa ei koskenut tällaista työvoiman vuokraustoimintaa. A Oy:n ja B Oy:n oli suoritettava arvonlisäveroa julkisen terveydenhuollon yksiköille myymistään terveyden- ja sairaanhoidon palvelukokonaisuuksista.

Kommentit

KHO:n aiemmassa ratkaisussa 7.2.2003 T 242 oli kyse vastaavanlaisesta terveydenhuollon ammattihenkilöstön vuokrauspalvelusta. Tässä ratkaisussa työvoimaa vuokraavalla yhtiöllä ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua lupaa terveydenhoitopalvelujen myymiseen toisin kuin nyt annetussa ratkaisussa. Luvalla ei kuitenkaan ollut KHO:n tulkinnan mukaan merkitystä, sillä molemmissa tapauksissa henkilöstöä vuokraavien yhtiöiden katsottiin harjoittavan verollista liiketoimintaa eikä luovuttavan verotonta terveydenhoitopalvelua. Ratkaisulla on suuri käytännön merkitys, koska julkisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tuottamiseen käytetään aiempaa enemmän yksityisiä resursseja. Palvelujen ostajilla ei puolestaan ole kyseessä olevissa tilanteissa arvonlisäveron vähennysoikeutta.

KHO ja KVL alvUusimmat Artikkelit
Katso kaikki